Zumba

Oon hurahtanu Zumbaan! Viikko sitten kävin ensimmäisen kerran zumbassa, joka alko tällä "kylällä". Heti ensimmäisen kerran jälkeen oli niin energinen olo, että olisin voinu juosta koiran kanssa vielä 5km:n lenkin. =D Se ei kyllä toteutunu, kun vettä sato sinä päivänä ja kauppahan piti vielä ehtiä. Tällä viikolla zumba päivänä olin aika väsyny ja mielessä mietin, mennäkkö vaiko ei. Päätin kuitenki lähteä ja hyvä niin, sillä se väsymys kaikkosi zumban jälkeen. Joten nyt toteutu iltalenkki koiran kanssa hölkäten. Toki ei ihan koko matka, mutta puolet kylläkin. Tämä on jo aikamoinen saavutus, sillä vielä nuo raskauskilot painaa nuissa kriittisissä paikoissa. Kunto on kasvanu raskauden- ja synnytyksen jälkeen kovasti! 


Ne jotka ei oo Zumbaa kokeillu ja jotka miettii sen kokeilemista/aloittamista, voin sanoa että kyllä kannattaa! Ja suosittelen lämpimästi.

Vähän kakka-asiaa..

Nyt kun meillä on alotettu kiinteiden syöminen, on myös pojan kakkaamisesta tullu tuskallisempaa. Surullista ihan katsella, kun toinen koittaa kakata, mutta kipeää tekee ja tuntuu, ettei mitään tuu. Vettä oon antanu aina kun oon syöttäny sosetta ja nyt päätin, että annan vähän muulloinki. Jos vaikka se helpottais pojan oloa. 

Olisko teillä rakkaat lukijat (ennenkaikkea äiti-ihmiset) vinkkejä, mikä myös vois auttaa masun toimintaan? 

Soseet alotettiin siis pikkuhiljaa, ensin pieniä annoksia ja vähitellen oon lisänny annoksia.

3kk neuvolaa ja muuta..

Neuvolapäivä meillä oli torstaina, mutta kaiken hässäkän jälkeen pääsen vasta nyt turinoimaan tännekki.. Neuvolaan vaunuilin reippaana, joten Rasmus kerkesi nukahtaa välillä ja neuvolassa nousi hirveä elämä ja poika vaan huusi, huusi ja huusi.. Joten se neuvolareissu meni sitten poikaa rauhotellen. Huutamisen välissä koitettiin terkan kanssa jutella ja tultiin ensinnäki siihen tulokseen, että Rasmus on oppinu vierastamaan ja että suuttu, kun riisuin sen heti nakusilleen jotta saataisiin mitat. Toisekseen poika varmasti huusi nälkääkin (vaikka syönnistä oliki n. tunti aikaa), sekä väsymystä. Meijän neuvolassa on aina muutenki niin kuuma sisällä, joten ihan hiki tuli, kun poikaa rauhotteli ja käveli ympäri huonetta jne. 

Ruokailusta jutellessa kerroin minkälaista meillä on viimeaikoina ollu. Poika vaan imee ja imee rintaa, saattaa jopa kaks tuntiaki olla rinnalla ja sitten ei mee kun vajaa tunti/tunti, niin uuestaan on jo ruokaa vailla. Korviketta oon myös syöttäny, mutta silläki se pyssyy tyytyväisenä max. 2-3h. Joten ei siitäkää oo oikeen apua ollu. Ensin terkka ehotti että alottaisin vellin, joka on vähän paksumpaa ja sitten perunaa/porkkanaa. Ite olin kuitenki alusta asti sitä mieltä, että mielummin heti perunaa/porkkanaa, entä velliä. Ja kun mun mielipidettä kysyttiin sanoin kantani ja päästiin yhteisymmärykseen terkan kanssa asiasta. Nyt meillä on syöty torstaista lähtien kaupan sosetta (ens viikolla voinki alottaa ite tekemään, kun makuun on päästy). Rasmus on alkanu nukkumaan öisin kunnolla! Meillä siis nukutaan nykyään 6-7h putkeen ja sitten syyään rintaa ja jatekaan aamuun asti unia, ihanaa! Päivätki on menny huomattavasti paremmin, ei oo niin ussein ollu syömässä, eikä oo ollu semmosta huutoa, niinku aiemmin.


Kyllä meillä on ihana neuvolatäti! Ei voi parempaa sattua. Perjantaina terkka soitti vielä ja kysy jaksamistani, kun torstain neuvola meni miten meni.. Harvassa on ennää tuommosia ihmisiä!

Näin meillä syödään. Sosetta ja nyrkkiä vuorotellen ;)

Rasmuksen mitat siis; 60,5cm (57,7cm) & 6080g (5260g) & py: 42 (40). Ja sitten kaks piikkiä saatiin, eli rotarokotteesta toinen puolikas ja pneumokokkirokote, joka pistettiin. Onneksi ei mittää kuumeilua tms. tullu rokotteesta. Ens kerralla saahaan sitten virallinen 3kk:n rokote, joka oli.. en nyt nimeä muista mutta kuitenki.. :)

Kuten ylempänä kuvasta näkkyy, niin meillä on tosiaan löytyny nyrkit! Oikiastaan Rasmus "löysi" ne jo 2,5kk:n iässä. Kovasti oon koittanu vierottaa nyrkeistä, ettei ne olis aina suussa.. Neuvoja/konsteja millä onnistuu? Rasmuksesta on myös tullu paljon seurallisempi. Ihanaa aamusin, kun kömmitään yhessä sohvalle vielä köllöttelemään, niin poika jokeltelee ja nauraa paljon. Ja kun juttelen pojalle, niin hän sitten vastaa. Vaikka ei äiti vielä ihan ymmärrä, hih. 

 

Käytiin Rasmuksen kanssa pari viikkoa sitten reissussa. Oltiin mun isän ja äitipuolen kanssa Pohjosessa parisen päivää. Hyvin meni reissu, poika nukku autossa hyvin. Tauoilla ruokaa ja vaipanvaihtoa ja matka jatku taas. Pohjosessa oli jo ruska ihanasti aluillaan! Ehkä se nyt parin viikon päästä on parhaimmillaan, kun lähetään kohti Rukaa. Mökille sinne, kun Tane pittää isyyslomaa. 

Ruska aluillaan. Mökin pihasta kuvattuna.

Tässä maisemassa sielu lepää. Mökki lammen-/järven-/joen-/merenrannalla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ehkä jokseenki sekava postaus.

Arjen onnenhetkiä

Viime päivinä oon laittanu merkille, kuinka Rasmus naureskelee ja jokeltelee paljon. Vähän kun naksuttaa suutaan, niin poika hörähtelee ilosesti. Iltasin omaan sänkyyn laitettaessa Rasmus alkaa nauramaan musiikkimobilen nalleille ja pupuille. Eräänä iltana jäinki vähäksi aikaa seuraamaan pojan touhuja. Siinä pinnasängyn vieressä katsellessa huomasin, kuinka onnellinen oon tuosta ukkelista.

Yhtenä iltana lähettiin hakemaan Tanea iltavuorosta (sinä päivänä oli vaan yks auto käytössä), pukiessa juttelin Rasmukselle 'lähetään hakemaan isi töistä' ja samassa poika hörähti nauramaan kovaa. Ihan kuin olis ymmärtäny tarkalleen, mitä sanoin. 

Raskauden aikana ostettiin keinu, josta kuuluu musiikkia ja nopeutta saa säädeltyä. Se on oiva apu päivisin, kun oon yksin kotona. Tänään täytyi laittaa poika pariinki otteeseen keinuun, jotta sain esim. juotua aamukahvit ja pukea päälle. Ei muuta kun musiikit päälle, pian kuuluki makkariin oikeen kova nauru, kun Rasmus nauro keinun nalleille. Itteäki alko väkisinki naurattamaan, kun kuuntelin poikaa. 

Tässä muutamia otteita arjestani. Koko ajan nautin todella paljon vauva-arjesta. Tämä on sitä jotain, joka sopii mulle. Vaikka välillä onki huonoja päiviä, niin pojan nauru on semmonen, joka saa hyvälle tuulelle.

Voi h*lvetti!!

Kyllä alko totaalisesti v*tuttamaan, kun sisko kerto, mitä suku on puhunu meistä ja vauvan hoitamisesta. Rasmus ei niiden mielestä saa tarpeeksi ruokaa, kun itkee niin paljon! Voi mitä sontaa on keksitty. Tietäsivät vaan, mitä teen päivisin kotona. Saattaa mennä monta tuntia, että makaan sohvalla imettämässä poikaa, jotta olis tyytyväinen. Etenkin kun on nuita kasvupyrähdys-päiviä.

Oon niiiin kurkkua myöten täynnä tuommosta selkäänpuukottamista yms. kun ei voi sanoa päin naamaa! Kyllä ollaan muka niin "höölinä" ja pietään yhteyttä yms. mutta heti kun on käyty kylässä ja pois lähetty, niin alkaa seläntakana puhuminen.

Oikiasti, mitä ihmiset VOI tietää mikä lapsella "on hätänä", kun ei itse ole lapsen äiti? Ja etenkään, kun ei nää lasta useasti. Kyllä itse oman poikani äitinä tiijän varsin hyvin, millon on nälkä, millon vääntää mahasta, millon on unista itkua jne. Pahin kaikista selkäänpuukottaja on oma täti. Joka työskentelee perheessä perhepäivähoitajana ja on luonteeltaan kaikkitietävä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta yllättäen on aina pätemässä, kuinka lasta hoidetaan "oikein". Aina kylässä ollessa "tunkeutuu" MUN 'reviirille' hoitamaan Rasmusta, sillä HÄN hoitaa sitä paremmin kun minä. Väkisin tullee semmonen olo, että hoidan Rasmusta väärin tms. vaikka ei se niin ole.

Se mua kans ärsyttää, että Rasmusta verrataan jatkuvasti toisen tätini poikaan, joka on melkein kuukauden vanhempi. Kun tämä tätin poika A osaa jo sitä ja tätä. Syö perunaa yms. A on tämän pph-tätin kummipoika ja niin täydellinen kun olla voi. Huoh. (itse olen aina ollut niitä "huonompia" veljen lapsia, toisen veljen lapset on niin täydellisiä).

Suku on pahin! Pakko vuodattaa, jotta oma olo helpottuisi vähän..

Ristiäiset vietetty..

Ja ukkeli sai maailman ihanimman nimen! Ainaki näin äitin mielestä. ;) Nimeksi tuli siis Rasmus.

Koko viime viikko ennen ristiäisiä oli melkosta tohinaa. Oli ikkunoitten pesua, siivousta, leipomista ymym.. Ei tullu paljoa istuskeltua/nettiä selattua.

Mutta itse juhlaan. Rasmus oli kiltisti toimituksen ajan. Ensin haukoteltiin kun pappi teki ristiä kasvoille ja rinnalle, sen jälkeen poika päätti jokellella ja naureskella. Sitten tuliki uni. Rasmus nukkukin koko loppu ajan. Ei olis paremmin voinu mennä. Vieraita oli tuvan täydeltä (lähisuku siis) ja tuntu, ettei kaikkien kanssa ehtiny jutella. Rasmuksella oli hoitajia paljon, tuntu ettei ite kerinny ees sylissä pitää poikaa! Onneksi sade tuli vasta illalla, kun juhlat oli loppumassa. Terassilla pysty siis kans oleilemaan kun tupa oli kuuma.

Oli ihanaa nähä sukulaisia, sekä Tanen että omia. Ja kerranki meillä. Ei tarvinu reissata monta sattaa kilometriä sen takia. Mitkäs juhlat seuraavaksi järjestetään, hmm.. Siinäpä onki pohtimista. :)

Ukkelin 2kk neuvola

Tännää oli neuvolapäivä. Lääkärineuvola. Tällä kertaa oli sijainen terkkana, sillä vakio terkka on lomalla. Ja voin heti alkuun sanua, että en yhtään tykänny sijaisesta! Se oli jotenki niin jäykkä ja töykeä. Piti mua varmaan tyhmänä, mutta itsepähän se anto "ohjeet" huolimattomasti..

Alkuvuodatusken jälkeen asiaan. Eli ensin normaalit rutiinit. Ukkeli kasvaa todella hyvin! Pituuskäyrä on menossa yläkäyrille ja painokäyrä mennee kultaista keskitietä. Painoa siis 5260g ja pituutta 57,5cm. Päänymärys: 40cm. Lääkäri, joka tarkasti ukkelin oli todella mukava ja asiansa osaava. Terve & tarkkaavainen ukkeli kasvaa hyvin. Neurologia normaali, jäntevä on ja hyvin liikkuu. Pienen napatyrän lääkäri huomasi, jota nyt tarkkaillaan Tanen kanssa. Ukkelilla on siisti iho. Sydän, kivekset, kallo & vatsa; normaalit (ilmeisesti, joku merkki tuossa on jota en ossaa tulkita). Ensimmäisen rokotteen ukkeli sai lääkärin tutkimisen jälkeen. Suunkautta annettava rotarokote siis. Ukkeli on ollu vähän itkunen, johtuen rokotteesta.

Onneksi ens kerralla neuvolassa on meidän vakio terkka paikalla. Muuten jäi hyvä kuva lääkärineuvolasta, etenki lääkäristä.