Voi h*lvetti!!

Kyllä alko totaalisesti v*tuttamaan, kun sisko kerto, mitä suku on puhunu meistä ja vauvan hoitamisesta. Rasmus ei niiden mielestä saa tarpeeksi ruokaa, kun itkee niin paljon! Voi mitä sontaa on keksitty. Tietäsivät vaan, mitä teen päivisin kotona. Saattaa mennä monta tuntia, että makaan sohvalla imettämässä poikaa, jotta olis tyytyväinen. Etenkin kun on nuita kasvupyrähdys-päiviä.

Oon niiiin kurkkua myöten täynnä tuommosta selkäänpuukottamista yms. kun ei voi sanoa päin naamaa! Kyllä ollaan muka niin "höölinä" ja pietään yhteyttä yms. mutta heti kun on käyty kylässä ja pois lähetty, niin alkaa seläntakana puhuminen.

Oikiasti, mitä ihmiset VOI tietää mikä lapsella "on hätänä", kun ei itse ole lapsen äiti? Ja etenkään, kun ei nää lasta useasti. Kyllä itse oman poikani äitinä tiijän varsin hyvin, millon on nälkä, millon vääntää mahasta, millon on unista itkua jne. Pahin kaikista selkäänpuukottaja on oma täti. Joka työskentelee perheessä perhepäivähoitajana ja on luonteeltaan kaikkitietävä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta yllättäen on aina pätemässä, kuinka lasta hoidetaan "oikein". Aina kylässä ollessa "tunkeutuu" MUN 'reviirille' hoitamaan Rasmusta, sillä HÄN hoitaa sitä paremmin kun minä. Väkisin tullee semmonen olo, että hoidan Rasmusta väärin tms. vaikka ei se niin ole.

Se mua kans ärsyttää, että Rasmusta verrataan jatkuvasti toisen tätini poikaan, joka on melkein kuukauden vanhempi. Kun tämä tätin poika A osaa jo sitä ja tätä. Syö perunaa yms. A on tämän pph-tätin kummipoika ja niin täydellinen kun olla voi. Huoh. (itse olen aina ollut niitä "huonompia" veljen lapsia, toisen veljen lapset on niin täydellisiä).

Suku on pahin! Pakko vuodattaa, jotta oma olo helpottuisi vähän..

Ristiäiset vietetty..

Ja ukkeli sai maailman ihanimman nimen! Ainaki näin äitin mielestä. ;) Nimeksi tuli siis Rasmus.

Koko viime viikko ennen ristiäisiä oli melkosta tohinaa. Oli ikkunoitten pesua, siivousta, leipomista ymym.. Ei tullu paljoa istuskeltua/nettiä selattua.

Mutta itse juhlaan. Rasmus oli kiltisti toimituksen ajan. Ensin haukoteltiin kun pappi teki ristiä kasvoille ja rinnalle, sen jälkeen poika päätti jokellella ja naureskella. Sitten tuliki uni. Rasmus nukkukin koko loppu ajan. Ei olis paremmin voinu mennä. Vieraita oli tuvan täydeltä (lähisuku siis) ja tuntu, ettei kaikkien kanssa ehtiny jutella. Rasmuksella oli hoitajia paljon, tuntu ettei ite kerinny ees sylissä pitää poikaa! Onneksi sade tuli vasta illalla, kun juhlat oli loppumassa. Terassilla pysty siis kans oleilemaan kun tupa oli kuuma.

Oli ihanaa nähä sukulaisia, sekä Tanen että omia. Ja kerranki meillä. Ei tarvinu reissata monta sattaa kilometriä sen takia. Mitkäs juhlat seuraavaksi järjestetään, hmm.. Siinäpä onki pohtimista. :)

Ukkelin 2kk neuvola

Tännää oli neuvolapäivä. Lääkärineuvola. Tällä kertaa oli sijainen terkkana, sillä vakio terkka on lomalla. Ja voin heti alkuun sanua, että en yhtään tykänny sijaisesta! Se oli jotenki niin jäykkä ja töykeä. Piti mua varmaan tyhmänä, mutta itsepähän se anto "ohjeet" huolimattomasti..

Alkuvuodatusken jälkeen asiaan. Eli ensin normaalit rutiinit. Ukkeli kasvaa todella hyvin! Pituuskäyrä on menossa yläkäyrille ja painokäyrä mennee kultaista keskitietä. Painoa siis 5260g ja pituutta 57,5cm. Päänymärys: 40cm. Lääkäri, joka tarkasti ukkelin oli todella mukava ja asiansa osaava. Terve & tarkkaavainen ukkeli kasvaa hyvin. Neurologia normaali, jäntevä on ja hyvin liikkuu. Pienen napatyrän lääkäri huomasi, jota nyt tarkkaillaan Tanen kanssa. Ukkelilla on siisti iho. Sydän, kivekset, kallo & vatsa; normaalit (ilmeisesti, joku merkki tuossa on jota en ossaa tulkita). Ensimmäisen rokotteen ukkeli sai lääkärin tutkimisen jälkeen. Suunkautta annettava rotarokote siis. Ukkeli on ollu vähän itkunen, johtuen rokotteesta.

Onneksi ens kerralla neuvolassa on meidän vakio terkka paikalla. Muuten jäi hyvä kuva lääkärineuvolasta, etenki lääkäristä. 

Syksy tulee!

Ihanaa, kun  alkaa ilmat viilenemään! Raikkaat syysaamut on paljon mielekkäämpiä, kuin tukalat kesäaamut.

Eilen ukkeli nukku ulkona 2h, kun oli viileä päivä! Käytettiin Tanen kanssa aika hyväksi ja tehtiin samalla pihahommia. Minä heiluin vesurin kanssa oksia karsien (homma olis pitäny tehä jo aikaa sitten, mutta ei oo kerinny) ja Tane katko oksia, jotta niitä voi sitten poltella notskissa/takassa. Samalla suunniteltiin pihaa uusiksi. Muutamat viinimarjapuskat tuolta lähtee (olivat kuolleet), haluaisin pinen mansikkamaan autotallin taakse. Toinen tyrnipensaskin on laitettava, sekä omenapuun haluaisin myös. Nurmikko on myös laitettava jossain vaiheessa uusiksi kokonaan. Ruohottuneet kukkapenkit kaivetaan ylös ja johonki tullee uus kukkapenkki. Ehkä yhtä kukkapenkkiä jaksaa/viittii hoitaa. En oo oikeen kukkaihmisiä ja mun käsittelyssä kuolee kaktuksetki!  Mutta tämä omakotitaloasuminen on mun juttu. Tykkään nyysätä pihalla. Ens kesänä ukkeli on sitten pienenä apurina.

Keinussa ukkelia kiinnostaa nallet. Ukkeli 2kk.

Viikonloppuna ukkelin hoitamisen lomassa oon hoivannu myös Sirua. Perjantaina lenkillä huomasin tassuista vuotavan verta. Tutkin koiran samantien ja huomasin veren vuotavan polkuanturoista, jotka oli revenneet/kuluneet. Pari päivää Siru tassutteli ukkelin sukat jalassa, jotta tassut alkais paranemaan kunnolla. Ahkerasti tassuja desinfioitiin ja laitettiin käärettä. Nyt revenneet polkuanturat on umpeutunu jo aika hyvin ja Siru pystyy normaalisti tassuttelemaan ilman sukkia ja kääröjä. Vielä kuitenki täytyy varoa lenkille lähtöä sen kanssa, ettei uudestaan aukia. Harmi, ettei tullu otettua Sirusta kuvaa sukat jalassa. Oli hieman huvittava näky, kun oli kaks muumisukkaa ja kaks normaalia valkosta sukkaa jalassa. Jarrusukat tosin. ;)

Huomenna ukkelilla on lääkärineuvola, jolloin tullee ensimmäinen piikki. Mutta se on suunkautta otettava. Hyh, äitiä jännittää. Onneksi Tane lähtee kans mukkaan.

Kuvitettua vauva-arkea

Pitkään aikaan en ole kerinnyt istahtaa koneelle sen vertaa, että olisin kuulumisia kirjotellut. Joten laitan muutamia kuvia meidän arjesta. Kaikkea on tapahtunut, on ollut isäni häät, käynyt vieraita ymym. Ihanaa aikaa on ollut. :)

Ukkeli tykkää nukkua sylissä, etenkin äitin sylissä on hyvä nukkua.

                                               

Myös isin sylissä ukkeli viihtyy.

 

Uljas vahtikoirani Siru tykkää myös nukkua sängyssä, etenkin ukkelin kanssa.

                                           

Ukkeli naureskelee..

..ja hymyilee leveästi.

Taneki lykkää välillä vaunuja lenkillä..

Siru seuraa tarkasti kylvetyshommia. 

Ukkeli otti rennosti pappansa häät

Eno joutui hommiin tullessaan vierailulle. ;)

Ehkäpä lähiaikoina joudan kirjoittelemaan kunnon päivityksen. :)

Pst. Ukkelimme saa 21.8 nimen.