Kun on oikeasti valmis uuteen parisuhteeseen, niin mitä silloin puuttuu? Mies, se kunnollinen? Siinäpä pala purtavaksi.
Nyt, kun itsellä alkaa olla asiat kaikinpuolin hyvin, on töitä pitkäksi aikaa, pojan asiat alkaa olla kunnossa ja hänen isä on pojan elämässä säännöllisemmin kuin ennen. Joten, mitä minulta puuttuu? Parisuhde. Vaikka toki olen onnellinen näinkin, mutta olisihan se (sehän on ihan selvää) mukavempi jakaa arkea toisen aikuisen kanssa.
Nämä ajatukset ovat mieleeni hiipineet, sillä menin liittymään yhdelle deitti-sivustolle ihan vain katselemaan tarjontaa ja siellä lähestyi miua herra x. Usean päivän sähköpostittelun jälkeen päätimme nähdä, sillä molemmilla oli vapaa viikonloppu. Vaikka olin serkkuni kanssa liikenteessä ja tämä herra x sen tiesi, niin siltikin hän tahtoi nähdä. Myönnän, jännitin niin kauan, kunnes kuulin miehen äänen puhelimessa. Ääni kuulosti oikein miellyttävältä, joten jännitykseni hävisi, ainakin hetkeksi. Pieni jännitys hiipi takaisin mieleen, kun lähestyimme patiota jossa tämä herra x istui. Tunnistin (yllättävää kyllä) miehen heti, kun hän kuvaili itseään ja pöydässä juttu alkoi luistaa hyvin. Ja viihdyin kyllä tämän miehen seurassa. Vaikkakin ikäeroa on, tuli vain tunne vahvemmaksi, että samat arvot elämällä on. Ja samankaltaiset mieltymyksen kohteet. Hälläkin on lapsia. Mies vielä ehdotti lähtiessään tapaamista uudelleen, tosin lapsien kanssa, jotta olisi lapsillakin leikkiseuraa. Sehän sopii oikein mainiosti. Vielä uutta tapaamista ei lyöty lukkoon, mutta ehkäpä jonain päivänä.
Niin, no mikä mua tässä vielä mietityttää?
Ehkä vähän se, että mies on eronnut vasta helmikuussa, joten voiko hän vielä olla valmis vakavaan suhteeseen? Toki voi, kaikki on mahdollista. Aikahan sen näyttää ja jos on vielä lasten asioista sopimiset kesken, niin aikaa menee.
Nyt tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.
