Pienoisen tauon jälkeen kaivan motivaatiota kirjottamiseen..
Parisuhdekiemuroissa ollaan menty ylä- ja alamäkeä. Enemmän sitä alamäkeä. Joten ollaan tultu siihen pisteeseen, että on aikalisän paikka..
Molemmat meistä on tehny virheitä, en halua alkaa toista syyttämään kaikesta, sillä kaikkeen tähän mitä ollaan koettu tarvitaan aina kaksi. Ja pojan parasta koko ajan miettien. Hän on kärsiny meidän kränäämisestä jo ihan tarpeeksi.
Yhteisymmärryksessä päätettiin, että minä muutan pojan kanssa muualle joksikin aikaa (ellen lopullisesti). Kuitenkin toiselle paikkakunnalle tieni vie, mutta sen verran lähelle kuitenkin että Tane voi niin usein nähä poikaansa, kun vain pystyy töiltänsä. Missään tapauksessa en halua estää Tanelta poikansa näkemistä, vaan haluan että hän on pojan elämässä niin paljon, kuin se on hänelle mahdollista.
Viikkojen ahdistus on helpottamassa. Minusta on hienoa se, kuinka ollaan voitu sovussa päättää asioista, vaikka se aluksi olikin vaikeaa ja teeskentelyä. Ei tämä aika helppoa tuu olemaan, mutta jospa tästä selvittäisiin. Molemmat saahaan omaa tilaa miettiä, mitä elämältä halutaan.
 |
| Parivaljakkoni mun <3 |
Näinä vaikeina aikoina pienen poikani hymy ja nauru on pitänyt mut järjissäni.
Kunhan tästä kaikesta hieman tokenen, päivittelen paremmin pojan kuulumisia. Meillä on hirmusesti opittu kaikkea uutta ja poikahan täytti tänään 9kk.
