Viime viikolla oli ihan omituinen työviikko, kun oli töitä vaan 3 päivää ja saatiin olla 4 päivää vapaalla. Tuota pidempää vapaata kyllä odotin kovasti ja sen huomasi töissä. Sekoilin päivästä toiseen yhdessä tiimimme lastentarhanopettajan kanssa. Ehkäpä oltiin molemmat pienoisen loman tarpeessa? ;)
Vapaita lähettiin viettämään pappalaan Keski-Suomeen heti keskiviikkona töiden jälkeen. Rasmus odotti koko alkuviikon innosta puhkuen reissua ja joka päivä monta kertaa höpötteli "papan luo mennään". Matkalla pysähdyttiin eräälle huoltoasemalle tauolle ja tuolla huoltoasemalla tuli mun yläasteaikainen äidinkielen opettaja vastaan! Katoin ensin, että onpas tutun näköinen nainen, mutta sitten välähti että sehän on juurikin vanha opettajani. (en varmaa olis tajunnu ellei serkkupuoli olis hänelle jutellut). Hauska sattuma. Matka suju mukavasti autolla, kun kanssamatkustajina oli myös tätini ja serkkupuoleni.
Keski-Suomeen Pohjoisesta matkasi myös pikkuveljeni isäni kyydillä. Heillä oli mukanaan vanha koiramme, joka "muutti" samalla maalta kaupunkiin. Ennen pidempää vapaata kuulimme suru-uutisia isosedästäni, joka menehtyi viikon sairaalassa olon jälkeen. Tämän takia siis koira vietiin ns. uuteen kotiin, vaikka tutut ihmiset ovatkin koiran ympärillä. Yllättävän hyvin niinkin vanha kuin 11-vuotias koira sopeutui kaupunkiin. Pari kertaa karkasi pihasta, muttei jaksanut kauas lähteä ja tuli heti kun isäni (tai joku toinen tuttu ihminen) koiraa huuteli.
Vapaat vietettiin rennosti perheen seurassa laatuaikaa viettäen. Käytiin shoppailemassa, elokuvissa ja teatterissa. Sekä tehtiin hyvää ruokaa ja vaan oleiltiin. Rasmus ainakin nautti olostaan ja hoidatti itteään vähän jokaisella ja piti huolen, ettei sinne sohvalle tai muualle voinu jäähä kauaksi, muuten oli pelit ynnä muut lattialla ja sekasin.
Elokuvissa käytiin kattomassa tuo "kauan mainostettu & odotettu" Salkkarit elokuva. Kyseinen elokuva valikoitui vähän sen perusteella että pikkusiskoni ja serkkupuoleni (13v & 15v) halus mennä sen katsomaan. Itse ihan uteliaisuuttani lähin mukaan. Ite sain enemmän nauraa, kuin "pelätä". Pikkusiskoni säpsähteli tuolissaan monta kertaa, kun tuli jokin "jännittävä" kohtaus. Oli aika teennäinen elokuva. Tuskin tulee katsottua uudestaan.
Teatterista pidin ja paljon! Nimittäin käytiin katsomassa Myrskyluodon Maija esitys. Muistan kun pienenä äitini kuuntelin Myrskyluodon Maija-kasetteja ja tykkäsin siinä ohella kuunnella niitä myös. Nyt koko syksyn olen "kyttäillyt", millon olis mahdollisuus lähteä katsomaan teatterissa pyörivää esitystä. Nyt siihenkin tarjoutui mahdollisuus ja saatiin peruutuspaikkoja!
Esitys oli aika koskettava, piti tirauttaa pari kyyneltä muiden huomaamatta. Koskettava ja romanttinenkin oli. Tuli ihan semmonen tunne, että kun vieressäni olisi istunut "hän", niin olisin varmasti pitänyt kädestä kiinni. Äitipuoleni olikin juuri pitänyt isäni kädestä kiinni ja pyyhkinyt silmäkulmiaan. Voisinpa sanoa, että osu ja uppos tää esitys. Uudelleen haluaisin käydä katsomassa Myrskyluodon Maijan.
Arki, ihana arki. Siihen on palattu. Normaalit rutiinit, niitä ihminen välillä kaipaa. Vaikka olisin viihtynyt Keski-Suomessa pidempääkin! Mutta eihän sitä koskaan tiedä minne elämä vielä vie..
