Pohjosen reissu takana

Tanella oli viime viikolla viimenen isyyslomaviikko, joten reissattiin Pohjosessa ja vähän Lapissakin. Mukana oli myös Tanen serkku, joten auto oli ahattu täyteen! (4 aikuista, vauva & koira). Mutta hyvin sopi kaikki ja sovittiin vielä ite kyytillekki. Kilometrejä kerty reipas 1000km, mutta kyllä oli sen arvosta. Toki ajeltiin Rasmuksen ehdoilla ja pysähdeltiin ruokailemaan ja taukoilemaan yms. Rasmus onkin vielä aika rauhallinen reissulainen ja suurimman osan ajomatkasta nukkua tursotti vaan.

Lauantaina, kun reissuhu lähettiin oli ensimmäinen pysähdyspaikka Tanen veljen luona, siellä oltiin yö. Juhlittiin S&S:n kihlajaisia, joten sen takia ajeltiin sen kautta. 
Sunnuntaina matka jatku Kainuun puolelle. Näin ystäviä, sekä ihanaa kummipoikaa ja hänen pikkusiskoaan. Kyllä täytyy sanoa, että kummipoika oli kasvanu paljon. Ja montamonta kysymystäkin tuli. Harmi, että näkeminen kuitenkin jäi tosi lyhyeksi, sillä matkaa oli jatkettava. Samaisena iltana nähtiin myös Rasmuksen kummeja pikaisesti. Sen verran kuitenkin, että annoin pojalle iltapalan yms. ja taas matka jatku. Viimein kun mökille päästiin, oli mökki hieman viileähkö, joten poikaa ei voinu heti haalareistaan riisua. Oli aika hassun näkönen "pötkö", joka sohvalla makas. Onneksi mökki lämpeni aika nopeaan. Mutta, ensimmäisen yön kuitenkin itse nukuin villasukat jalassa ja pojallakin oli peitto ja viltti päällä tiiviisti, että tarkeni. 

Lepposasti meni mökillä ma-ke väliset päivät. Ulkoiltiin, syötiin hyvin, shoppailtiin, ajeltiin ihanissa Rukan maisemissa, sekä Tane kävi keilaamassa kinkkukisassa. Ei voittanu ei. Keskiviikkona ajeltiin tosiaan vieläkin Pohjosemmaksi, Lapinpuolelle ja ihan napapiirillä asti käytiin. Nimittäin lapsuuden aikasissa ympäristössä pyörittiin, Sallassa. Oma mummola on siellä, joten samalla kun käytiin serkkuani = Rasmuksen kummitätiä moikkaamassa, näytin samalla Tanelle paikkoja, missä oon myös lapsuuttani viettäny. Pakkasta oli vain -25.3 ja sen tuntu autossakin. Oli meinaa aika jäykkä auto ja erityisesti kytkin. Paras lausahdus Sallan reissulla oli serkultani, joka piti Rasmusta sylissä oli "apua tämä vuotaa, ota tämä äkkiä!" :D Rasmus siis pikkusen kuolasi kumminsa päälle. ;) 

Torstaina rantauduimme mun kotipaikkakunnalle. Pikaisesti joitakin sukulaisia käytiin moikkaamassa ja kotikotona vähän pikkuveljelle jöötä pitämässsä. ;) Tulipa samalla heitettyä kotikotoa sitten jätesäkillinen turha roinaa roskiin ja olis varmaan enemmänki lähteny, jos olis ollu enemmän aikaa. (Kotikoti on kuitenki niin tärkiä paikka ja nyt kun se jää "mökkikäyttöön", niin siitä kuitenki haluaa huolta pittää. Ja talkoilla sitä aletaanki kunnostaa mökkikäyttöön. Se siis ei oo mitenkään ränsistyny talo tms. Mutta pientä fiksailua siis kaipaa). Nopian "siivousurakan" jälkeen kiidimme mökin kautta ystävää tapaamaan. Kyllä oli ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! (jos luet tätä, niin kiitos vielä kerran! <3). 

Perjantaina vielä nopea sukulointikierros ja avainten palauttamista. Sen jälkeen alkoikin kotimatka, toki ensin käytiin ostamassa parasta leipäjuustoa, jota ei mistää muualta saa. ;) Ja täkäläiset on ihastunu tuohon kyseiseen leipäjuustoon. 


Nyt on arkiki saatu käyntiin ihan rennossa meiningissä. Viikonloppuna otettiin rennosti ja palauduttiin rauhassa. Käytiin Rasmuksen mummulassa syömässä sunnuntaina. Ennen ruokaa tehtiin pitkä lenkki ja poika nukkua tussotti vaunuissa ainaki 2h:n päikkärit. Ensimmäistä kertaa näin myös Tanen yhtä serkkua ja hänen avovaimoaan. 

Ja lopuksi vielä muutama reissukuva:

Hmm.. Mites tää menikää??

Ai että lenkillekkö?

Rukatunturi

Ei ehkä hetkeen oo ollu käytössä?

Hyppyrimäki ja täysikuu

Jos joku muuta väittää, se on väärässä!
Kyllä jätkälle ruoka maistuu.

Linssilude ;)

Hmm... Onpas karvaista ja pehmeää..

Lähtöaamuna oli rankkaa.. ;)

Vaunuissa tarkeni köllötellä,
kun oli paljon vaatetta päällä.

Vaunuilua toisen mamman kanssa

Pitkään puhuttu, mutta vielä mittää aikaan saatu koko syksynä asian suhteen.. kunnes nyt. Sovittiin alkuviikosta, että tännää olis hyvä päivä lähteä toisen äidin kanssa vaunulenkille, jos sää sallii. Ja sallihan se. Pakkaspäivä, joten oli kyllä aika rentouttavaa käyä lenkillä ja hyvässä seurassa. Taittu lenkki nopiasti, ihan huomaamatta kun juteltiin lapsistamme ja miten meni synntykset, sekä omista kodeista. 

Tämä tuttu on siis asunut tässä talossa, mikä Tanen kanssa ostettiin keväällä. Ja kun taloa oltiin ostamassa, asui tässä hänen äitinsä. Tuli sitten puheeksi keväällä, että meille on tulossa perheenlisäystä joten samalla selvisi, että myös heillekin oli tulossa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pojillamme on vajaa kuukausi ikäeroa. Puhetta siis riittää ja riitti. :)  

Eiköhän me joku päivä uudestaanki mennä vaunuilemaan tai kahvittelemaan toisten luo. :) Toivottavasti tästä näitä tuttuja ja kavereita alkaa kertymään tältäkin paikkakunnalta. Alku on aina vähän hankalaa.. 

Rasmus 5kk

Rasmus 5kk neuvola tännää: 7225g & 66.5cm, sekä pää 43,7cm.
Rokotteet: Pneumokokki ja rotarokote.

"Rasmus kasvaa hyvin. Soseita vihannekset ja hedelmät käytössä -> seuraavaksi liha tai kala, vilja (puuro). Soseiden kertamäärää voi lisätä. Kääntyilee, jäntevä poika. Iloinen ja jutteleva poika."

Meni vähän painokäyrä alaspäin, joten ruokaa vaan enemmän tarjoamaan. Poika oli tosi ilosella päällä, hurmasi terkan sijaisen leveällä hymyllään. Koko ajan halus hoitopöydällä kääntyillä ja käet&jalat vispas minkä kerkesi. =D Kovasti myös jutteli ja naureskeli. Ja ennenkaikkea jakso kärsivällisesti istua sylissä, kun neuvolakorttiin kirjotti tiedot jne.

Päivää vaille 5kk:tta. Istua törötti jo hyvän tovin ihan ite.
Ja isille suunnattu body päällä ;)

Taitoja

Toissapäivänä Rasmus hoksasi kääntyä pinniksessä poikittain. Vein siis pojan aamusta nukkumaan vielä joksikin aikaa, kun oli vielä hieman tukossa. Ja kun alko ääntä kuulumaan sängystä, niin menin kattomaan ja poika pötkötteli sivuttain ja naureskeli. Ja tämä sama toistu eilen aamulla. Tane oli lähössä töihin ja kun poika kitisi sängyssä, meni hän laittamaan tuttia, niin eiköhän Rasmus taas maannu sängyssään poikittain! 

 

Ukkeli pötköttelee tyytyväisenä poikittain

Toinen juttu, minkä Rasmus on vasta hoksinu, on että peilin eessä "pelleillessä" kääntää poika naurussa suin päänsä mun poskea vasten ja painaa otsansa poskeeni. Sitten käännetään pää pois, ettei Rasmus nää peilistä itteään. Sitten taas uudelleen kattoo poika peiliin ja taas sama juttu, otsa mun poskea vasten jne.. Kyllä siinä äitiä meinaa aina pikkusen huvittaa, kun poika naureskelee omalle kuvalle ja sitten äkkiä pää äitin poskea vasten. ;) 

Kovasti on Rasmuksen tahdonvoima kehittyny. Jos esim. lämmitän tuttelia ja jätän hetkeksi pullon pöydälle, että haen harson, niin johan poika alkaa jo huutamaan kovaan ääneen kun näkkee ruuan pöydällä. Aamupäivällä tämä tahto ylty ihan kauhiaksi "itkuraivariksi", kun annoin sosetta ja lämmitin tuttelia. Kun ei heti saanu ruokaa, ko alko kitistä, alotti poika huutamisen ja huuti pääpunasena. Isot kyyneleet valu vaan silmistä, kun lopulta sain tuttelin lämmitettyä. Ja vaikka aamupäivän ruoka oliki sammaan aikaan, mitä normaalisti, niin silti kauhia huuto.

Tane lupasi leipoa mulle Sacherkakkua merkkipäivän kunniaksi. Saapas nähä, piettääkö luppauksensa ja onnistuuko kakku. ;) En eppäile sen taitoja, en! :) Ja huomenna tää mamma pääsee uusiutumaan kampaajalle, ihanaa!

Lämpöilyä ja tukkoisuutta..

Nyt sitten pukkas pojalle lämpöä ja poika on ollu vähän tukossa eilisestä asti.. Reppana pieni. Aiemmin ei oo mittää ollu, mutta nyt yhtäkkiä. Rasmus on ollu muutenki sen olonen männä viikolla, että hampaita vois olla tulossa, joten nyt täällä onkin veikkailtu (= saatiin eilen vieraaksi äitini, mummoni ja siskoni), johtuuko lämpöily hampaista. Toivottavasti vain siitä. Ja ehkä minä ite oon enemmän 'stressissä', kun poika. Suppoa laittaessa tais äitiä enemmän kauhistuttaa, kuin poikaa. ;) Hih. Nyt poika nukkuu Tanen kanssa. Oli hyvä laittaa poika isänsä kanssa nukkumaan, kun Tane lähtee vielä yövuoroon töihin. (aamun siis jo oli)..

Muuten arki pojan kanssa on ollu ihanaa ja helppoa. Poika on alkanu nukahtamaan päikkäreille tosi helposti, sekä nukkuu ainakin yhet unet sisällä. Ruokakin on maistunu, ollaan maistatettu peruna-porkkanasosetta (tykkää todella paljon), bataattia (aluksi uppos, mut tökkäs kun seinään), maissia (yhen purkin söi just ja just..) ja nyt uutena kukkakaalia. Kukkakaalta syö mielellään, ei mittää ongelmaa sen kanssa oo ollu. Hedelmäsoseista ollaan maistatettu luumu (tykkää tosi paljon)- , ruusunmarja&vadelma (tykkää myös tästä paljon) -ja nyt uutena omena, banaani & appelsiinisosetta (tykkää myös tosi paljon). Hedelmäsoseet uppoaa pikkuisäntään tosi hyvin, syö mielellään niitä. Tainnu äitiin tulla, kun on perso hedelmille. ;) 

Viikset jo nuorella iällä. ;) Hedelmäsose maistuu hyvältä.

Mua välillä on ärsyttäny oikein urakalla, kun Tanen täti on vaahdonnu vellin antamisesta.. Ja ite en oo oikein nuita vellin kannattajia, sillä ollaan pärjätty soseilla ja tuttelilla tosi hyvin! Poika on nukkunu 6-7h yössä siitä lähtien kun soseet on alotettu. Tuttelilla pärjää myös sen 2-3h ennen seuraavaa syöttöä. Joten miksi vielä antaa velliä? Ja kun asiasta Tanen kanssa puhuttiin, niin alettiin miettiä, että jos vielä velliä olis, niin vois pojan suolisto olla aika tukossa tai sitten ei.. Miksi muuttaa tapoja, jos on tottunu jo yhteen? Puuroaikoja odotellessa. :)

Vähähiilihydraattinen ruokavalio + liikunta = energinen olo!

Isäni ja äitipuolen innostuksesta alettiin Tanen kanssa kokkeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota. Nyt ollaan oltu n. 3 viikkoa tällä ruokavaliolla ja olo on paljon energisempi. Ite en oo kaivannu leipää, pastaa, riisiä enkä ees perunaa, vaikka oon maalaistalosta lähtösin. Ei olla kuitenkaan ihan niin orjallisesti alettu noudattaan heti, mut vähitellen jätetty pois edellä mainittuja ruoka-aineita. Täältä oon löytäny kaikkia kivoja ja uusia ruokaohjeita, joita ollaan kokeiltu. Alussa mua hirvitti se, että käytetään oikiaa voita ja kuohukermaa ruuassa, mutta nyt kun nuita ruokia on tullu tehtyä jne. niin ennää ei hirvitä. :D On ollu maukkaita ruokia ja tullu aika vähästä kylläiseksi. 

Ruokavalion vastapainoksi tosiaan harrasta Zumbaa (josta oon maininnukki) ja uutena oon alottanu kuntonyrkkeilyn. Aivan mahtava laji, jossa saa laittaa ittesä likoon oikeen kunnolla. Eiliset treenit oli kyllä aika kovat, mutta hyvä olo tuli. Jalat kyllä vieläkin huutaa vähän hoosiannaa, mutta eiköhän se tästä kun lenkille lähtee.

Oon saanu zumbakaverin! Nimittäin kaveri, joka majailee kotikonnuillaan kolmisen viikkoa ennenkuin lähtee jälleen opiskeluiden pariin. Hän siis innostui myös zumbasta. Ennää ei oo mitenkään "orpo-olo" zumbassa, kun on kaveri. Aiemmin en tuntenu sieltä ketään. Harmittaa, kun tämä kaveri ei mahtunu ennää mukaan kuntonyrkkeilyyn. Kaverin kans on ollu puhetta, että ainaki jos lenkkeiltäis yhessä, sekä käytäis pelaamassa sulkapalloa tms. Kuntosalillekki olis kiva päästä välillä.

Viime viikkoina on ollu kyllä niin energinen ja touhukas olo, että päivisin on kerenny tekemään vaikka mitä pojan hoidon ohella. :)

Jotta tämä päivitys ei menis sekalaiseksi, kirjottelen Rasmuksen kuulumisia myöhemmin. Paljon on olis kerrottavaa pojan kuulumisistakin. :)