Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa

 "Tarhaura" alkoi Rasmuksella lokakuussa, ensimmäinen päivä lähti näin käyntiin. Reppu selkään ja menoksi. Nyt lähdöt tarhaan sujuu rutiinilla, eikä reppua kuljeteta joka päivä kotiin.

Kun oltiin muutettu uuteen kotiin, alkoi kaappien tutkiskelu. Eikä pelkkä tutkiminen ja purkaminen riittäny, vaan piti myös päästä kiipeämään hyllylle, just sille ylimmälle & ahtaammalle.

 Ja kun ei pelkkä hyllyillä kiipeäminen/kaappien purkaminen riittäny, piti istahtaa levähtämään kakkuvuokaa. Ei oo ennään pyöreä kakkuvuoka.

Ennen joulua Rasmus sai oman imurin, jota piti tietenkin testata. Tosin eihän sillä mitään roskia saanu lattialta, kun ei äiti muistanu pattereita ostaa. ;)

Myös omasta istuimen siisteydestä on myös pidettävä huolta. Rasmus oli tätin luona hoidossa, joten oli aikaa myös lakasta istuin.

Luulin jo helpottaneen..

..mutta ei vielä olekaan täysin helpottanut ennen joulua tehty raskaudenkeskeytys. Eikä asiaa helpottanu yhtään, kun Facebookissa kaverin seinällä oli tämmöinen teksti;

"Abortti

1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omalle seinällesi."

  

Itkien luin loppuun tekstin ja hirveä syyllisyys tuli jälleen. Mietin vain sitä pientä enkelivauvaa, joka olisi syntynyt kesäkuussa, mutta nyt sitä ei enään ole. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Ehkä en asiaa ole tarpeeksi sittenkään käsitellyt, vaikka luulin niin. Ehkä tämä tuska&syyllisyys vielä joskus helpottaa, ehkä..?

1,5v neuvola

Eilen käytiin jälleen kerran uudessa neuvolassa.. (jokoha ois pysyvä neuvola joksiki aikaa..?). Onneksi Rasmus ei paljoa ujostele. Heti oli lelujen kimpussa ja näytti melkein kaikki kommervenkit, mitkä osaa. Oven aukasusta lähtien.. Mutta silti punnitseminen alko itkettämään, hih! Lääkärin luota löyty sitten kaikkea mielenkiintosta.. Mm. Gynen pöytä sai kyytiä (nappuloita painelemalla ylös ja alas..), palikat lensi lattialle ja pallokin myös. Lääkärin tarkastuksen jälkeen totes täti, että terve poika on! Samalla myös tarkistettiin korvat, neki oli puhtaat. Ei nyt tarvi ennää erikseen tilata aikaa korvakontrolliin, onneks. 

Näin poika kasvaa, suluissa aiemmat mitat;

Paino; 11,6kg (10,3kg)

Pituus; 84,7cm (76,5cm)

Päänympärys; 49,2cm (47,6cm)

"Reipas, tasaisesti kasvava poika. Sanoja tulee, ymmärrystä on. Liikkuminen varmaa. Korvat terveet. Kaikki kunnossa" 

Kesällä neuvolassa meinattiin, että pää olis kasvanu liian vähän, joten sen asian otin puheeksi ja terkka heti, että pieni notkahus on tullu, mutta ei mitään hälyyttävää. Ei siis huolta, että pää kasvais liian hitaasti tms. Helpotti kummasti tämä tieto. 

Päiväkodissa tahriintuneet vaatteet

Oon tässä miettiny tän alkuviikon, et onko tosiaan niin, ettei päiväkodin työntekijöillä tarvihe tai oo velvollisuus mainita lapsen likaisista vaatteista? Mun mielestä, asiasta pitäis mainita. Niissä päiväkodeissa, joissa ite oon ollu töissä on työntekijät maininnu vanhemmille JOS on tullu likapyykkiä. Miten lie muissa päiväkodeissa, kokemuksia? 

Kyllä alko maanantaina kyrsimään löytää kaks likavaatepussia Rasmuksen lokerosta, jotka on ollu siellä varmaan.... 3 viikkoa, eli joulun yli! Ei siinä, jos ne pussit OLIS ollu eteisen lokerossa, mutta kun ne oli osaston lokerossa toisessa kerroksessa. Oisko mun pitäny leikkiä ajatustenlukijaa? Kun ei mulla oo käyny mielessä käyä joka päivä tarkistaan osaston lokeroa, kun oon pojan hakenu hoidosta. Ylleensä Rasus on jo ulkona, kun meen hakemaan poikaa kotia, joten käyn tarkistamassa yleensä vaan eteisen lokeron, mutta en osaston. Eikä luulis olevan iso homma tuua pyykkipusseja eteiseen? Nimet oli kuitenkin pusseissa, ei olis voinu ees erehtyä. Asiasta kuitenkin ajattelin kysästä päiväkodin johtajalta, mikä heillä on tyyli tällaisissa asioissa. 

Ja toinen, mikä kans alko ihmetyttämään oli se, että kun ennen joulua olivat päiväkodissa askarrelleet joulujuttuja, niin nekin oli laitettu osaston lokeroon. Nekin löysin vasta maanantaina! Tässä kävi myös niin, kun nuitten pyykkien kanssa..

Välillä en oikeesti ymmärrä tuota päiväkodin toimintaa. Toki ymmärrän, että lapsia on paljon ko. ryhmässä. Ei toki aina voi kaikkea muistaakkaa sanoa, mutta kun nuiden pyykkien kanssa on käyny jo usiammin näin. Saanu sitten kotona ihmetellä, kun on eri housut jalassa, tai pelkät sukkahousut kun kottiin pääsee.. 

Pst. Uusia sanoja; kukka, tyttö (nyt ossaa kunnolla sanoa).. ainakin nuo. ihan kun tännää ois tullu auta, päivi. Sieltä ne sanat pikkuhiljaa tullee! :)

Kukko

Eilen jäbän kanssa eläinkirjaa katsellessa päätin, että opetellaanpa uus sana poitsun kanssa. Siinä sivuja ja eläimiä katottaessa mietin, mikä olis helppo. Vastaan tuli kukon kuva, joten alettiin opetella kukko-sanaa. Ensin tuli; kakka, kokko, kokku... ja kukko! Oli jotenkin niin ihanan kuulosta, kun oikia sana vihdoin tuli ja sitä hoettiin sitten usiamman kerran, ettei se heti unohtuis ja katottiin tätä kukon kuvaa.

Tännään kun käytiin jäbän kanssa mummun luona ja sieltä lähtiessä kuulu takapenkiltä "kukkokukkokukkokukko..." Kyllä hymmyilytti ja alko naurattamaan. Ihana lapsi, kun harjottelee itekseen uusia sanoja.