Lastenhuoneen sisustus

Jätkälle tehtiin viikko sitten oma huone. Tai lähinnä sisustettiin. Huoneesta puuttuu verhot, joten kysynkin teiltä rakkaat lukijat; Mistä löytyy kivoja suht. edullisia lastenverhoja? Lastenhuoneen sivuilta kattelin verhoja, mutta olivat aika tyyriitä/ei miellyttäny mua. Myös Ellokselta katoin verhoja, mutta nekään eivät miellyttäneet. Jotkut poikamaiset verhot olis ihanat. Autot-verhoja katottiin Jyskistä, mutta ne oli jotenkin... ei vielä. Sit jos poika isompana tahtoo Autot-verhot, niin hän saa. Lähinnä ehkä jotain Nalle Puh-verhoja taikka Muumi-verhot olis ihanat.

Tapetointi on myös mielessä ollu.. Tän talon alkuperäset tapetit on niin vanhanaikaset, että olis ihana tapetoida seinät uusiksi. Mutta.. Sitten onki tullu ajateltua sitä, että kun poika kasvaa, niin hänelle tulee varmaan se vaihe että tapetteihin piirrellään, vaikka äiti kuin kovasti kieltää.. Mut jätkän huone olis paljon kotosampi, jos sen tapetois, nyt näyttää vähän kolkolta.

Kyläilyä

Käytiin pikkujäbän kanssa kattomassa hänen 'tulevaa tyttöystävää'. Vein anopille ja appiukolle auton lainaan, kun Tanen isoveli oli ottanu vanhempiensa auton. Päästyäni jätkän kanssa mummulaan soitti synnäriltä tuttu huonekaverini. Siinä juteltiin puhelimessa pitkään niitä näitä, kunnes yhtäkkiä hän ehdotti vaunuilisinko Rasmuksen kanssa heille. Sehän passasi meille, oli päiväuniaikakin tulossa, joten ajattelin ottaa reissun hyödyn kannalta, jospa poika nukahtaisi vaunuihin.. mutta ei. Ei nukahtanu matkalla. 

Mennessäni kylään, oli ihan semmoinen olo, kun olisi tuntenut H:n aina. Kaikki suju niin luontevasti ja hänen seurassaan pysty olemaan aivan oma itsensä. Ja juttua riitti, kun Rasmus ja H:n tyttö ovat syntyneet samana päivänä. Kovasti lapset teki tuttavuutta. H:n tyttö oli ehkä vähän rohkeampi, kun Rasmus.

Aika kulu ja tein jo lähtöä pois, niin H puhu ympäri, etten vielä lähtisi. Noh, mikäs siinä sehän sopi mulle. Mieskin kerkes moneen otteeseen soittaa/laittaa viestiä, ennen kun maltoin lopulta lähteä. Rasmus nukku ainaki 3h:n päikkärit ulkona (sitten kun se viimein nukahti.. kiukkusi ennen nukkumista).. Kun viimein olin lähdössä anoppilaan sovittiin H:n kanssa, että täytyy useammin nähdä ja käydä eräällä tuvalla tapaamassa mahdollisesti muitakin äitejä jne. Oli ihanaa vaihtelua meidän tavalliseen arkeen. Sai kerrankin arkipäivänä toisen aikuisen seuraa, eikä koko aikaa tarvinu lapselleen höpöttää. (toki tykkään pikkujäbälle höpöttää).

Ja nyt tähän loppuun laitan oikein mainion kanasalaatin ja salaatinkastikkeen ohjeen, jota kannattaa kokeilla. (ohjeet on kyllä vähähiilihydraattisia).. 

Broilersalaatti

Ainekset ovat siinä järjestyksessä, jossa ne laitetaan tarjoiluastiaan.

Jäävuorisalaattia
Hunajamelonia tai ananasta

Broilerin suikaleita 400 g ja sipulia pannulla paistettuna (lisää mausteita halutessasi), retiisiä

Kastike:
1 dl majoneesia
2 dl kermaviiliä
2 rkl sitruunan mehua
1-2 valkosipulin kynttä
1 tl currya
1 tl soijaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

Ripottele lopuksi kastikkeen päälle suolapähkinärouhetta.

Teen salaatin n. tunniksi jääkaappiin, jotta maut tasaantuvat.

Ite en kyllä malttanu jääkaapissa ihan tuntia pitää, kun oli niin kaamee nälkä, mutta kyllä n. 30min riitti ihan hyvin. :)

7kk

Käytiin tänään neuvolassa. Huomenna tullee virallisesti 7kk täyteen. 

Rasmuksen mitat: 8535g & 71cm ja pää 45,7.

"Rasmus kasvaa hyvin. Kääntyilee, pyörii, ryömimisliikettä kokeillut. Ruoka maistuu, yöt nukkuu hyvin. Juttelee, tyytyväinen poika!" 

Vaikka paino menee edelleen -9 käyrällä, ei nyt siitä "natistu", vaikka terkka oli jälleen sijainen. (sama mikä toissakerralla). Rasmus on kuulemma ihan sen näkönen, että kunhan jalat alleen saa, niin se on menoa sitten! Hih, kovastihan poika jo pyöri sylissä neuvolassa ja oli menohalut kovat. <3

Taisi olla jätkällä rankka neuvolareissu, kun nukku neuvolan jälkeen vielä 1,5h:n päikkärit vaunuissa. Aluksi meinas kiukuta, kun autosta nostin suoraan vaunuihin, mut samantien meni silmät kiinni kun makuupussin veti kiinni. 

Huomenna suunnataan kattomaan kaverin pientä poikaa, joka synty 5 viikkoa etuajassa.

Sauna

Pari kertaa oon känyn jäbän kanssa saunassa. Viimeksi, kun saunassa kävin olin yksin kotona, joten täyty miettiä, miten toimin. Hieno suunnitelma oli mietittynä valmiiksi jne. Mutta toteutuko se? Noh, osittain! Ehkä aina ei piä suunnitella kaikkea niin tarkkaan. Omasta mielestä kaikki meni niin nappiin, kun "yh":lla voi mennä. 

Vesien laiton aikana Rasmus istu sitterissä kiltisti vaatteet päällä ja leikki lelulla. Rasmus pääsi lauteille istumaan kooliin (pesuvati), jossa oli vettä. Ilosesti pienet kädet rummutti vettä, jota lensi sinne ja tänne. Miettimäni lelu jäi sitten punkkaan, enkä viittiny sitä lähteä erikseen hakemaan. Pojan naamasta näki, kuinka se nautti vesileikistä ja vähän hämmästyttä aiheutti kiuas, joka sihisi, kun mamma heitti pienet löylyt. 

Hienosti meni siis Rasmuksen osaltakin saunominen. Suihkua poika vaan pelkäs, kun vesi tuli paineella ja vaikka nopeasti pesin jätkän, niin itkuhan suihkun alla meinasi tulla. Saunan ja pesun jälkeen oliki jätkä yhtä hymyä taas. Kesää ootellessa, jollon voi pojan kanssa käyä tunnustelemassa järvessä vettä ja saunoa ihan oikeassa puusaunassa.

Matka äidiksi ja äidinrakkaus

Huomasin eräällä äiti-foorumilla aiheesta ketjun. Sinne en osannu sanoiksi pukea heti omaa kasvua äidiksi/äidin rakkautta. Joten päätin antaa olla. Mutta, kuitenkin asia jäi takaraivoon kolkuttelemaan ja aloin eilen illalla miettiä asiaa tosissani. Koitan pukea oman kokemukseni sanoiksi (siitä voi tulla vaikeaa, mutta yritän ainakin)..

Syksyllä -09, kun sain tietää raskaudesta olin ensin järkyttyny. Päässä pyöri kaikenlaiset ajatukset yms. oonko valmis äidiksi vai en. Miten pärjätään ja mitä kaikkea pittää vauvalle hankkia jne. Ensimmäinen neuvolakäynti tuntu uskomattomalta, mielessä pyöri vain, kuinka sisällä kasvaa uusi elämä. Ei voinu heti käsittää asiaa todeksi, kun ei liikettä tms. tuntunu ensimmäisiin kuukausiin. 

Jonkin aikaa sulateltuani asiaa, aloin sisäistää asian todeksi, mahan kasvaessa ja liikkeitä tuntiessa. Pelko hiipi välillä takaraivoon ja useat kysymykset pyöri mielessä - entä jos vauva ei oo terve? miten jaksan yösyötöt -ja valvomiset? 

Kuitenkin olin raskausaikana hieman huoleton heikki vielä. Seurasin keskustelupalstoja ja hain vertaistukea mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Keskustelupalstoja selatessa huomasin, kuinka monet äidiksi tulevat olivat jotenkin "herkkiä", jos vauva ei vatsassa liikkunu tuntiin niin ja niin monta liikettä. Ite en jotenkin osannu liikkeitä laskea/pelätä. Luotin vaistomaisesti siihen, että vauvalla on kaikki kunnossa. Olihan neuvolassa sanottu niin ja ultrissakaan ei näkyny mitään poikkeavaa. 

Toukokuussa, kun jäin sijaisuudesta äitiyslomalle aloin tosissani oottaa, millon vauva syntyy. Siinä vaiheessa alko todellisuus jyskyttää päässä - se on kohta totta! Päässä pyöri mielikuvia, kuinka vaunuilen koiran kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä, kuinka tutustuisin omaan lapseeni rauhassa. Mutta, vaikka laskettuun aikaan oli n. kuukausi, oli olo vieläkin epätodellinen - ei voi olla totta, tää on jotaki unta, josta herään ja huomaan, ettei minusta äitiä tullutkaan.

Synnärillä oottaessa, millon synnytys käynnistyy alkoi kaikki olla todentuntuista. Sillon ootin, millon pääsisin "kärsimyksistä", sillä helteet oli tulossa ja halusin isosta mahasta eroon, pienen käärön viereen ja opettelemaan vauva-arkea. Kuitenkin synnytyksen koittaessa makasin salissa reilu 9h kipujen kanssa. Usko meinasi loppua, kun vessaankin piti mennä kätilön ja Tanen avustamana (letkuja meni sieltä ja täältä). Sitten, kun pääsin tosi toimiin ja poika oli syntyny, oli mahtavaa saaha poika heti syliin. Kätilö ootti, millon poika rääkäsee. Ite en osannu ottaa stressiä siitä rääkäsystä, sillä ei siskonikaa syntymän jälkeen ollu heti huutanu, aivastanu vain. 

Osastolla katselin tuota pientä ihmettä, en osannu nukkua heti, vaikka olisi pitäny. 

Mun kohdalla äidin rakkaus alko kehittyä kunnolla vasta sitten, kun päästiin sairaalasta kotiin. (Sairaalassa pelkäsin, että jos hoitajat viekin vauvan pois multa). Kotona, kun sain tutustua poikaani rauhassa huomasin nopeasti, kuinka olin kiintyny poikaan. Tuntu aivan kauhialta jättää poika hetkeksi, että kävi esim. suihkussa. Ensimmäisinä päivinä/viikkoina en osannu nukkua kotona lainkaan, sitä vain katseli tuota pientä ihmettä ja päässä pyöri kaikenlaiset ajatukset - kuinka onnellinen oon tuosta pienestä pojasta. Ja kuinka kaunis voikaan olla vauva, kun se nukkuu. Niin oli pieni ja hentonen poika alkutaipaleella. 

Mamma ja vahti ihmettelemässä pientä hurmuria.

 Nyt, kun poika on pian 7kk, nään välillä painajaisia, kuinka unohdan poikani johonkin tai poika viedään minulta pois. 6kk neuvolassa takaraivoon jäi jyskyttämään terkan sanat: pääasia, että poika saa ruokaa, turvaa ja rakkautta. Mieleen tuli vain, pitääkö terkka mua jotenkin huonona äitinä? Vai epäileekö se jotain? Kaikkea edellä mainittuja poika saa yllinkyllin. En vois kuvitellakkaa, että jättäisin oman lapseni heitteille! Taikka menettäisin lapseni turvattomuuden takia. Rakkaus ja tunneside lapseen on kehittyny niin paljon, että välillä kärsin jopa huonosta omasta tunnosta, kun vien lapsen mummolaan tunniksi/pariksi hoitoon, jos on esim. lääkärissä tms. käyntiä.

Kaikesta näistä tunteista yms. oon onnellinen pienen pojan äiti. Lapsen saaminen oli juuri sitä, mistä olin salaa haaveillu. Nyt kun seuraan pojan ja koiran touhuja huomaan olevani erittäin onnellinen näistä kahdesta. Kunhan poika vielä vähän kasvaa ja alkaa liikkumaan enemmän, tulee koirasta ja pojasta varmasti semmonen parivaljakko, joitten touhuille saa nauraa.

Uusi vuosi korkattu.

Kylläpäs on kiirettä pitäny, kun ei oo kerinnyt tätä päivittää. Koitan nyt tiivistää joulun ja uuden vuoden ajan lyhyesti, ettei tuu mittää sekalaista seurakuntaa tästä päivityksestä.

Äitini ja mummoni tulivat meille joulua viettämään 22.12, joten siitä eiliseen saakka meillä on ollu vieraita. Ihan mukavaa, kun on nähny pitkästä aikaa semmosia ihmisiä, joita ei oo nähny esim. 1½-vuoteen. 

Rasmukselle puhkesi eka hammas 22.12 (jota ennen poika oli kuumeessa ja vähän nuhainen), toinen hammas teki tuloa vuodenvaihteessa ja yläreuna onkin tullut jo läpi. 

Aatonaattona käytiin Tanen ja mummoni kanssa nopeasti viimeisillä ostoksilla. Loppupäivä/ilta meniki viimesiä leipomuksia leipoessa, porkkanalaatikkoa tehdessä ja yöksi pistin kinkun uuniin. Jokseenkin oli vähän väsyny olo illalla kaiken muun jälkeen. Mutta en valita, aatto meniki aika täydellisesti.

Jouluaattona meillä kävi joulupukki ja jäbä viihty pukin sylissä. Isikin pääsi pukin syliin. ;) Rasmus saikin paljon lahjoja, soivia leluja, vaatteita, pulkan jne. Jätkä ei ite ihan vielä ymmärrä kaikkien lelujen päälle, mutta kovasti niitä painelee ja etenkin puhuvan koiran tassua on pienillä naskaleilla jyrsiny.  

Myös siskoni ja pikkuveljeni saapuivat kans meille. He ajelivat isältämme joulupäivänä. Sisko jäikin viikoksi meille, kun päivystettiin koiraa millon synnyttää ja sitten vuodenvaihteessa sisko jäikin Rasmuksen vahdiksi. 

Uutta vuotta vastaanottamassa meillä olikin sitten hyviä ystäviä. Oli hyvää ruokaa, juomaa jne. Rento meno. Ilta jatkukin kaupunkiin iltotulitusta katselemaan ja pieni baarikierros päälle. Vuoteen 2011 tuli herättyä hieman väsyneenä, muttei mitenkään ollu krapula tms. Onnistunut vuodenvaihde. 

Ja nyt oon onnellinen ihanasta arjesta! On niin hiljaista, poika nukkuu, pyykkikone pyörii ja mies on töissä. Ehkä viimeinkin voin itse vähän rentoutua tämän hulinaviikon jälkeen. 

Eilen rakas poikani oppi kunnolla kääntymään mahalleen! <3 Tane naureskelikin sohvalla, kun jätkä kääntyili selältä mahalleen ja takasin selälleen. 

Pikkutonttu ja joulupukilta saatu uusi lelu.

Purulelun käyttö ymmärretty ihan oikein?