Pahan päivän tullen meinaa olla välillä "matti kukkarossa", joten pienen pohdinnan jälkeen ajattelin haastaa itseni ja siskoni ainakin kuukaudeksi säästämään rahaa. Eli siis, ei mitään heräteostoksia, ei turhia shoppailuja, roskaruokaa tms. Itse ainakin ajattelin nostaa aina viikottain jonkin tietyn summan, esim. 60€ käteen ja sillä täytyy pärjätä koko viikko. Tällä käteisellä siis täytyy suorittaa kauppareissut, autoon bensat, sekä hygieniatuotteet.
Tämän tarkoituksena on siis säästää rahaa, jotta voi myöhemmin tehä pojan kanssa jonkin ulkomaan matkan tai muuta. Tai jos se huono päivä iskee, eli tulee jotain odottamatonta menoa esim. koirien kanssa, niin saa ne hoidettua het kuntoon.
Tällaisen artikkelin luin keväällä Cosmopolitan -lehdestä, jossa toimittajalla/lukijalla oli tulossa ulkomaille matka ja muistaakseni opiskelijabudjetilla hän ryhtyi tämmöiseen "säästämiseen". Sillon jo innostuin asiasta, mutta jäi jotenki vain odottamaan "parempaa" hetkeä. Ja nyt se hetki on.
Jos jokin vielä tahtoo samaisen haasteen ottaa vastaan, nii voi ilmoittautua. :) Itellä alkaa huomenna tämä kokeilu.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Isä-ihmisen kuva
Tässä tänään isä-ihmisen puhelun jälkeen (ei montaa sanaa puhunut edes Rasmuksen kanssa), hän lähetti multimedialla kuvan itsestään pojalle, jottei isä unohtuisi.. Mutta, mitä iloa lapselle on pelkästä kuvasta? Korvaako kuva isän tapaamiset tms? Tällä asialla en ole päätäni vaivannut, mutta kyllä hetken kummastutti päivällä..
Isä-ihmisellä on vielä lomakin, nii miksei hän tule katsomaan poikaa? Tänään hän sanoi puhelimessa; "jos mää laitan postissa tulemaan Helsingin tuliaisen, kun en tiijä millon oon seuraavan kerran tulossa".. Ja kohta hän lisäsi; "kun me lähetään ens perjantaina turkkiin, niin en varmaan ehi ennen sitä käymään".. Herranen aika! Tässä on monta päivää sen reissuun, nii miksei voi tulla? Rasmuskin sanoi isälleen puhelimessa; "nähhään huomenna", edes tämä ei saanut mitään liikettä isä-ihmiseen.. Poika rukka. Hän niin kovasti kaipaa välillä isäänsä.
Isä-ihminen meni muuttamaan perheneuvolan ajankin, joten sekin käynti on vasta elokuun puolessa välissä, huoh. Mutta siellä aion ottaa puheeksi nämä huoltajuudet ym. Eihän se näin toimi tämä yhteishuoltajuus, vai? Aina lupaa parantaa tapansa, ottamaan enemmän vastuuta ja pitämään tiiviimmin yhteyttä poikaan, mutta vielä tähän päivään mennessä mittää ei oo tapahtunu näiden asioiden saralla. Edelleen valheita. Tuntuu, että hän on alkanu valehtelemaan muutenkin enemmän, kuin aiemmin. Miksi? Mulle on yks ja sama, missä toinen viettää aikaa ym, mutta se että huolehtis pojastaan enemmän ja tapais säännöllisesti on tärkeintä. Mutta ilmeisesti liikaa pyydetty.
Nämä päivitykset varmaan nyt vaikuttaa hirveiltä valituksilta ym. mutta helpompi näitä on kirjottaa, kun yksin miettiä yön pimeinä tunteina. Ja paremmin jäävät unholaan, kun purkaa näin kirjottamalla nämä asiat. :)
Isä-ihmisellä on vielä lomakin, nii miksei hän tule katsomaan poikaa? Tänään hän sanoi puhelimessa; "jos mää laitan postissa tulemaan Helsingin tuliaisen, kun en tiijä millon oon seuraavan kerran tulossa".. Ja kohta hän lisäsi; "kun me lähetään ens perjantaina turkkiin, niin en varmaan ehi ennen sitä käymään".. Herranen aika! Tässä on monta päivää sen reissuun, nii miksei voi tulla? Rasmuskin sanoi isälleen puhelimessa; "nähhään huomenna", edes tämä ei saanut mitään liikettä isä-ihmiseen.. Poika rukka. Hän niin kovasti kaipaa välillä isäänsä.
Isä-ihminen meni muuttamaan perheneuvolan ajankin, joten sekin käynti on vasta elokuun puolessa välissä, huoh. Mutta siellä aion ottaa puheeksi nämä huoltajuudet ym. Eihän se näin toimi tämä yhteishuoltajuus, vai? Aina lupaa parantaa tapansa, ottamaan enemmän vastuuta ja pitämään tiiviimmin yhteyttä poikaan, mutta vielä tähän päivään mennessä mittää ei oo tapahtunu näiden asioiden saralla. Edelleen valheita. Tuntuu, että hän on alkanu valehtelemaan muutenkin enemmän, kuin aiemmin. Miksi? Mulle on yks ja sama, missä toinen viettää aikaa ym, mutta se että huolehtis pojastaan enemmän ja tapais säännöllisesti on tärkeintä. Mutta ilmeisesti liikaa pyydetty.
Nämä päivitykset varmaan nyt vaikuttaa hirveiltä valituksilta ym. mutta helpompi näitä on kirjottaa, kun yksin miettiä yön pimeinä tunteina. Ja paremmin jäävät unholaan, kun purkaa näin kirjottamalla nämä asiat. :)
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Stressin vähentäminen
Oon tässä yhessä pt:n kanssa aina välillä käyny mun mieltä läpi ja juteltu asioista, sekä siitä mikä aiheuttaa stressiä ym. Tänään taas mun puheissa nousi esiin isä-ihminen, josta ei oo kuulunu juuri mittää. Tiistaina viimeksi otti pikaisen puhelun ja that was it. Joten kun juttu jatkui, kehoitti hän että jos ei ole pakko olla yhteydessä, nii miksi itteä kiusaamaan. Vaikka hän pojan isä onkin. Ja nyt tein viimesen päätöksen, että jos ei toisesta kuulu mittää, en minä halua aina olla se joka tekee ekan aloitteen ja yrittää sopia jostai tapaamisista tms. Hänkin kuitenkin on myös vanhempi ja hänellä on velvollisuutensa, mutta missä se vastuu lapsesta jne? Luuleeko toinen, että pari tapaamista sillon tällön ja elatusavut kuukausittain riittää? Tai tältä ainaki tuntuu, että hän luulee niin.
Muutenki oon tässä ottanu uutta tuulta purjeisiin itseni kanssa ja alkanut jälleen treenaamaan. Siis sillai ihan tosissaan ja tuloksia onkin ihan hienosti tullu, vaikka tuo ruokapuoli välillä tahtoo vähän tökkiä, kun ei keksi mitä laittaisi - samat ruuat ei maistu päivästä toiseen, paljon vihanneksia ym. Mutta, jos tulee repsahus, niin aina vaan ruotuun takasin. Kultainen keskitie on löytymässä ravinnon ja liikunnan, sekä yleisen tyytyväisyyden että hyvän olon suhteen. Tavoite siintää tulevaisuudessa, siihen tähdätään ja onnistutaan. Tällä kertaa se onnistuu ja siinä pysytään! Mulla on erittäin hyvä pt, häneltä saa lisää energiaa ja hyvää mieltä jokaisen treenin jälkeen, vaikka hän tiukka täti onkin. Ja pitääki olla.
Muutenki oon tässä ottanu uutta tuulta purjeisiin itseni kanssa ja alkanut jälleen treenaamaan. Siis sillai ihan tosissaan ja tuloksia onkin ihan hienosti tullu, vaikka tuo ruokapuoli välillä tahtoo vähän tökkiä, kun ei keksi mitä laittaisi - samat ruuat ei maistu päivästä toiseen, paljon vihanneksia ym. Mutta, jos tulee repsahus, niin aina vaan ruotuun takasin. Kultainen keskitie on löytymässä ravinnon ja liikunnan, sekä yleisen tyytyväisyyden että hyvän olon suhteen. Tavoite siintää tulevaisuudessa, siihen tähdätään ja onnistutaan. Tällä kertaa se onnistuu ja siinä pysytään! Mulla on erittäin hyvä pt, häneltä saa lisää energiaa ja hyvää mieltä jokaisen treenin jälkeen, vaikka hän tiukka täti onkin. Ja pitääki olla.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Sateinen sunnuntai
Kyllä tämä suomen kesä on sitten niin ihana ja arvaamaton. Lähettiin Rasmuksen kanssa käymään kävellen isomummun luona kahvilla - paistoi aurinko ja oli lämmintä. Kun lähdimme pojan ja isomummun kanssa lähikauppaan ostamaan loput leipomistarvikkeista, alkoi kuurosta satamaan vettä. Ensin sato vähän ja kun kotiin oltiin kävelemässä, sade ylty ja kastuttii aivan läpimäriksi. Mutta, kesä kuivaa minkä kastelee vai miten se meni? ;)
Saatiin tehtyä pullataikina ja niistä tehtiin mustikkapiiraita. Rasmus oli innoissaan mukana sekoittelemassa, ennää ei poikaa ite pullien pyörittäminen kiinnostanu, vaan paistaminen ja maistaminen.
 | |
| Herkkua söi poika koko naamalla ja kädellä. Ihanan sotkeva mustikka. |
 | ||
| Tässä lopputulos leipomuksista. Jotenki tuntuu ettei tuo uuni oo oikein kunnossa, eivät saaneet väriä vaikka oli reilusti "yliaikaa" paistumassa. |
Iltaa kohden sade lakkasi onneksi, joten päästiin vielä iltalenkille koiran kanssa. Käytiin hiljasemmilla teillä, jotta koira pääsi juoksentelmaan vapaana ja Rasmus sai myös rauhassa pyöräillä. Rakkaus omaa Saksanpaimenkoiraa kohtaan kasvaa yhä vaan edelleen. On ne pojan kanssa semmonen parivaljakko, ettei toista oo. Kun Rasmus pyöräili koiran mielestä liian kaukana minusta, otti koira heti juoksun ja juoksi Rasmuksen luo ja pyöri muutaman kerran pojan ympäri, jonka jälkeen kävi minun luona ja takas juoksi pojan luo. Pari kertaa Rasmus ohjas pyörän myös ojaan ja taas koira oli hengessä mukana ja ojassa! =D Kyllä hymyilytti.
 |
| Meidän "vauva", Siperianhusky - Sepe. |
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Koti-ilta
Tänään päivällä oli tunne, että haluaisin käydä vähän ihmisten ilmoilla. Eräs kaverikin jo kysyi, lähtisinkö hänelle seuraksi. Tämmöinen ns. luksus vapaailta vaihtuikin rauhalliseen koti-iltaan, kun en saanut lapsenvahtia. Asiat kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen. Kerkeän viettää vapaaillan joskus toiste. Nyt on hyvä näin.
Miten aion iltani viettää? Alotin tämän illan käymällä pojan kanssa lähikaupassa vähän karkkiostoksilla. Poika innoissaan pyöräili kaupalle ja takasin. Meinas huuto tulla, kun ei saanut jättää kypärää pyörän ohjaussarviin (tältä alueelta saattaa kaupan edestä lähteä aika nopiaan tavarat kävelemään, jos ei piä huolta), lopulta sain pojalta kypärän ja molemmat oltiin tyytyväisiä.
Luonnollisesti sauna kuuluu myös näin lauantai-iltaan. (Vaikka minä saatan talvella saunoa joka ilta, jos on kylmä ja tekkee vaa mieli istumaan lämpimään. ;) ) Saunassa istuessa Rasmus alkoi muistelemaan, kuinka mukava kauppareissu oli, kun hän sai pyöräillä. On ilo huomata, kuinka lapsi oikeasti nauttii tämmöisistä pienistäkin asioista. Ei tarvi olla mikkää erikoinen juttu, kun lapsi ihan aidosti nauttii.
Rasmus olikin päivän tapahtumista niin väsynyt, että nukahti lähes heti kun saatiin yökkärit päälle ja asetuttiin sohvalle katselemaan televisiota.
Kyllähä tämä oma-aika näinki toteutuu, poika nukkuu, koirat nukkuu lattialla ja itse saan vain olla. Tekasin tossa kanasalaattia iltapalaksi, kun alko tehä mieli salaattia. Ilta jatkunee tässä vielä tv:n äärellä, Greyn Anatomiaa katsellen. Loppuun vielä kuva salaatista.
Miten aion iltani viettää? Alotin tämän illan käymällä pojan kanssa lähikaupassa vähän karkkiostoksilla. Poika innoissaan pyöräili kaupalle ja takasin. Meinas huuto tulla, kun ei saanut jättää kypärää pyörän ohjaussarviin (tältä alueelta saattaa kaupan edestä lähteä aika nopiaan tavarat kävelemään, jos ei piä huolta), lopulta sain pojalta kypärän ja molemmat oltiin tyytyväisiä.
Luonnollisesti sauna kuuluu myös näin lauantai-iltaan. (Vaikka minä saatan talvella saunoa joka ilta, jos on kylmä ja tekkee vaa mieli istumaan lämpimään. ;) ) Saunassa istuessa Rasmus alkoi muistelemaan, kuinka mukava kauppareissu oli, kun hän sai pyöräillä. On ilo huomata, kuinka lapsi oikeasti nauttii tämmöisistä pienistäkin asioista. Ei tarvi olla mikkää erikoinen juttu, kun lapsi ihan aidosti nauttii.
Rasmus olikin päivän tapahtumista niin väsynyt, että nukahti lähes heti kun saatiin yökkärit päälle ja asetuttiin sohvalle katselemaan televisiota.
Kyllähä tämä oma-aika näinki toteutuu, poika nukkuu, koirat nukkuu lattialla ja itse saan vain olla. Tekasin tossa kanasalaattia iltapalaksi, kun alko tehä mieli salaattia. Ilta jatkunee tässä vielä tv:n äärellä, Greyn Anatomiaa katsellen. Loppuun vielä kuva salaatista.
 |
| Salaattin tuli; Ruukkusalaattia Tomaattia Kurkkua Paprikaa Kananmuna Viinirypäleitä Raejuustoa Kanaa |
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Tässä sitä taas ollaan
Rasmuksella olisi alkanut myös tänään isä-viikonloppu, mutta kuinka kävikään. Eilen alkoi tekstiviestien piippailu isä-ihmiseltä, jossa hän kertoi ettei hänellä ole yöpaikkaa meidän kotikaupungin lähellä, jossa asutaan. Kun utelin, että miten hänen veljensä luona? (asuu n. 30km:n päässä), niin tuli vastaus "ei sinnekään varmaan pääse yöksi. tuun kattomaan poikaa lauantaina tai sunnuntaina jos ootte kotona". Sana varmaan takertu kyllä muhun rajusti. Alko tuntumaan, ettei toinen edes ole kysynyt veljeltään asiasta, vaikka perheneuvolassa tämä asia sovittiin jo toukokuun lopussa. Miksi näin?
Kun myöhemmin iltapäivällä pyysin isä-ihmistä ilmoittamaan minulle tarkan päivän milloin on tulossa sain vastaukseksi "tuun sunnuntaina kattomaan Rasmusta, jos teille sopii? Joudun lauantaina koko päivän päivystämään merellä". Jos ja jos, hittoon jossittelut! Vastasin kuitenkin sen käyvän, kunhan pitää sanansa sillä Rasmus on ootellut koko viikon, että pääsee isän kanssa viettämään aikaa. Ja ei, ei puhettakaan että isä-ihminen olisi kertaakaan kuluneella viikolla kysynyt poikansa kuulumisia. Ei, vaikka ollaan muista asioista viestitelty ja tästä tapaamisesta, niin ei. No, mitäs tuosta jos ei kuulumiset kiinnosta.
Tänään taas asioiden todellinen laita tuli ilmi. Jälleen kerran facebook kertoi sen. (minä en hänen kaveri ole, mutta monet minun kavereista ovat ja he valaisevat minua asioista).. Isä-ihminen oli puoli kahden jälkeen päivällä kirjoittanut tänne suosittuun naamakirjaan olevansa terassilla oluella ja pelaamassa korttia. Puoli kahdelta jo, hmm. Ja viikko sitten ei työn takia ei päässyt lähtemään poikaansa hakemaan, kuin vasta kolmelta päivällä, jonka vuoksi oli myöhässä. Ristiriitaista, niin ristiriitaista.
Tulee vain tunne, mitä isä-ihmisen päässä liikkuu? Mitkä ovat hänen elämänsä arvot? Mitä hänelle merkitsee isyys ja isä-poika suhde? Onko viikonloput pojan kanssa pakkopullaa? Miksi, oi miksi täytyy valehdella kerta toisensa jälkeen?
Kun myöhemmin iltapäivällä pyysin isä-ihmistä ilmoittamaan minulle tarkan päivän milloin on tulossa sain vastaukseksi "tuun sunnuntaina kattomaan Rasmusta, jos teille sopii? Joudun lauantaina koko päivän päivystämään merellä". Jos ja jos, hittoon jossittelut! Vastasin kuitenkin sen käyvän, kunhan pitää sanansa sillä Rasmus on ootellut koko viikon, että pääsee isän kanssa viettämään aikaa. Ja ei, ei puhettakaan että isä-ihminen olisi kertaakaan kuluneella viikolla kysynyt poikansa kuulumisia. Ei, vaikka ollaan muista asioista viestitelty ja tästä tapaamisesta, niin ei. No, mitäs tuosta jos ei kuulumiset kiinnosta.
Tänään taas asioiden todellinen laita tuli ilmi. Jälleen kerran facebook kertoi sen. (minä en hänen kaveri ole, mutta monet minun kavereista ovat ja he valaisevat minua asioista).. Isä-ihminen oli puoli kahden jälkeen päivällä kirjoittanut tänne suosittuun naamakirjaan olevansa terassilla oluella ja pelaamassa korttia. Puoli kahdelta jo, hmm. Ja viikko sitten ei työn takia ei päässyt lähtemään poikaansa hakemaan, kuin vasta kolmelta päivällä, jonka vuoksi oli myöhässä. Ristiriitaista, niin ristiriitaista.
Tulee vain tunne, mitä isä-ihmisen päässä liikkuu? Mitkä ovat hänen elämänsä arvot? Mitä hänelle merkitsee isyys ja isä-poika suhde? Onko viikonloput pojan kanssa pakkopullaa? Miksi, oi miksi täytyy valehdella kerta toisensa jälkeen?
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Sisäilmaongelma töissä
Tässä kun kesällä on päiväkodeissa päivystys menossa, on meidän alueen päivystys päiväkodissa, jossa on sisäilmaongelma. Miksi? Tämä ongelma on tiedostettu jo silloin, kun päivystäviä päiväkoteja on mietitty ja ennen, kuin mitään asiaa on lyöty lukkoon. Onko kyse johtajien ylpeydestä? Vai mistä? Miksi täytyy "vaarantaa" terveys, saatikka lasten terveys tällaisissa päiväkodeissa?
Kyseisestä sisäilmaongelmasta en tienny ennen päivystyksen alkamista, mutta en ehtinyt olla kuin 4 päivää töissä, kunnes tunsin flunssan oireita ja kurkku oli todella kipeä ja karhea. Aloin miettimään, että nytkö muhun joku kesäflunssa iski. Sairastan todella harvoin, en juuri koskaan, joten olin aivan kummissani. Olin kuitenkin yhden päivän sairaslomalla kuumeen ym. takia. Seuraavalla viikolla aloin saamaan töissä poskiontelotulehduksen oireita, nämäkin oireet katosivat työpäivien jälkeen lähes kokonaan. Aina seuraavana päivänä oireet palasivat. Näitä oireita jaksoin viikon verran, kunnes toinen puoli kasvoistani oli aivan paineen tunteessa ja kamalassa tuskassa. Sain sitten maanantaiksi ajan työterveyteen, jossa sain liukuhihna maista kohtelua ja hoitajan mielestä oireet olivat vaan flunssasta, joka minua oli vaivannut. Minua kehoitettiin ostamaan nenäsumutetta ja menevän takasin töihin. Ja ko. sisäilmaongelmasta olisi ilmoitettava omalle työterveyshoitajalle, joka palaa töihin elokuussa. Jäi p*ska fiilis tuosta reissusta.
Eilen kaikki oireet taas kärjistyi. Minulla oli iltavuoroon meno ja lapset oli pihalla kun töihin saavuin. Ei siinä, pihalta sisälle mentyä oireet iski kasvoihin kahta kauheampana mitä ne aiemmin oli ollukkaa. Tiimimme miespuolinen lastentarhanopettaja kehotti minua uudelleen soittamaan työterveyteen ja vaatimaan kunnon palvelua. Soitin. Sain melkein samantien ajan (30min varoajalla) lähes omalle kasvu-tiimin työterveyshoitajalle. Hän otti asiani vakavasti. Ultras poskionteloita pitkään, jossa näky etteivät poskiontelot olleet puhtaat, kuten edellispäivän hoitaja oli kertonu. Limakalvoturvotusta oli kans. Ja nämä kaikki työperäisiä. Sain 3 päivän sairasloman ja viikon antibioottikuurin. Jospa kuuri alkaisi puremaan ja voisi olla loput 2 viikkoa töissä. Mutta jos kuuri ei auta, on mietittävä vakavasti pitääkö jättää päivystysaika kesken ihan jo oman terveyden vuoksi.
Tästä aiheesta ollaan tiimissämme puhuttu, että täytyisi laatia yleisökirjoitus.
Kyseisestä sisäilmaongelmasta en tienny ennen päivystyksen alkamista, mutta en ehtinyt olla kuin 4 päivää töissä, kunnes tunsin flunssan oireita ja kurkku oli todella kipeä ja karhea. Aloin miettimään, että nytkö muhun joku kesäflunssa iski. Sairastan todella harvoin, en juuri koskaan, joten olin aivan kummissani. Olin kuitenkin yhden päivän sairaslomalla kuumeen ym. takia. Seuraavalla viikolla aloin saamaan töissä poskiontelotulehduksen oireita, nämäkin oireet katosivat työpäivien jälkeen lähes kokonaan. Aina seuraavana päivänä oireet palasivat. Näitä oireita jaksoin viikon verran, kunnes toinen puoli kasvoistani oli aivan paineen tunteessa ja kamalassa tuskassa. Sain sitten maanantaiksi ajan työterveyteen, jossa sain liukuhihna maista kohtelua ja hoitajan mielestä oireet olivat vaan flunssasta, joka minua oli vaivannut. Minua kehoitettiin ostamaan nenäsumutetta ja menevän takasin töihin. Ja ko. sisäilmaongelmasta olisi ilmoitettava omalle työterveyshoitajalle, joka palaa töihin elokuussa. Jäi p*ska fiilis tuosta reissusta.
Eilen kaikki oireet taas kärjistyi. Minulla oli iltavuoroon meno ja lapset oli pihalla kun töihin saavuin. Ei siinä, pihalta sisälle mentyä oireet iski kasvoihin kahta kauheampana mitä ne aiemmin oli ollukkaa. Tiimimme miespuolinen lastentarhanopettaja kehotti minua uudelleen soittamaan työterveyteen ja vaatimaan kunnon palvelua. Soitin. Sain melkein samantien ajan (30min varoajalla) lähes omalle kasvu-tiimin työterveyshoitajalle. Hän otti asiani vakavasti. Ultras poskionteloita pitkään, jossa näky etteivät poskiontelot olleet puhtaat, kuten edellispäivän hoitaja oli kertonu. Limakalvoturvotusta oli kans. Ja nämä kaikki työperäisiä. Sain 3 päivän sairasloman ja viikon antibioottikuurin. Jospa kuuri alkaisi puremaan ja voisi olla loput 2 viikkoa töissä. Mutta jos kuuri ei auta, on mietittävä vakavasti pitääkö jättää päivystysaika kesken ihan jo oman terveyden vuoksi.
Tästä aiheesta ollaan tiimissämme puhuttu, että täytyisi laatia yleisökirjoitus.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Pari kuukautta meniki hyvin, mutta..
..nyt alkaa isä-ihmisen ote lipsua ja pahasti.
Perjantaina alkoi jälleen Rasmuksella isä-viikonloppu. Kaikki alko menemään jo päin puita perjantaina, kun isä-ihminen tuli hakemaan poikaa tunnin myöhässä. Olin hyvissä ajoin (lähes viikkoa aiemmin) ilmottanu, että olen viiteen asti töissä ja että olen n. klo 17.15 kotona, jollon poika on valmis lähtemään. No mutta, olin tekemässä töistä lähtöä autolla, kunnes puhelimeni piippasi. Tuli viesti isä-ihmiseltä, jossa hän kertoi olevansa tulossa noin. 50km:n päässä. Kello oli ehkä n. viisi yli viisi. Alko pinna kiristymään, mutta lapsen nähden keräsin itteni. Rasmus ootti kovasti, että isä tulee ja oli pettyny, kun ei tullukaan, heti.
Kun lopulta isä-ihminen tuli, oli hällä heti kiire takasin. Ei voinut edes poikaa sisältä noutaa, niinkuin yleensä. Tätäkin ihmettelin suuresti. Poika pääsi siis isän luokse lähtemään kuudelta. Eipä ollu kovin ilosen olonen poika, ei edes kunnolla halannut isäänsä. Ja minulle vastasi vaisusti vain "joo, joo, joo", kun juttelin pojan kanssa.
Illalla odotin soittoa, että saisin tietää matkan menneen hyvin ja toivottaa hyvät yöt Rasmukselle. Soittoa ei tullut.
Lauantaina odotin jälleen soittoa, mutta kun ei alkanut kuulumaan, koitin soittaa isä-ihmiselle. Ei vastannut. Meni melkein tunti, kun tuli viesti. "oltiin pojan kanssa navetassa ja puhelin oli autossa". No, ihan kiva että ilmotti. Kun mainitsin viestillä, että Rasmuksen kanssa täytyy soittaa mulle, jotta saisin jutella pojan kanssa ja Rasmus myös oppisi, että olen ns. läsnä, vaikken olekaan isä-ihmisen luona. Tästä asiasta sain vain tylyjä vastauksia tyyliin "kaikki on hyvin, touhua riittää". "soitan, jos Rasmus haluaa soittaa äidille". Tuli semmonen olo, että isä-ihminen tarkotuksella yrittää sivuuttaa mut, sillon kun viettää aikaa poikansa kanssa! Ai, että alko keittämään. Mutta pidin pintani ja painotin yhä vaan uudelleen, että se on soitettava! Ja lopulta oman sitkeyden palkitsemana sain soiton pojalta. Lyhyen, mutta soiton kuitenkin. Helpotti omaa oloa, kuulla Rasmuksen ääni.
Eilen Rasmuksen kotiin hakiessa, paluumatkalla mulle alko avautumaan, mitä oikeasti oli tapahtunu viikonloppuna. Rasmus oli jälleen kerran "nakattu" mummulaan yöksi, jotta isä-ihminen pääsi baariin! (ilmeisesti uuden naisensa kanssa). Siis, voitteko kuvitella? Rasmus näkee isänsä 2x kuukaudessa ja isä-ihminen jättää pojan moneksi tunniksi hoitoon, jotta itse pääsee baariin! Tätä minä en hyväksy, enkä tuu hyväksymään. Onneksi mulla on ihania ystäviä sillä paikkakunnalla, jossa tämä isä-ihminen asuu. Heiltä kuulin tämänkin. Minullehan ei isä-ihminen myöntänyt mitään, aluksi. Sitten kun löin kaikki korttini pöytään, hän viimein myönsi. Mutta sitäkin vähätteli näin "pari olutta join, kun Rasmus halusi mummulaan yöksi. Tulin kuitenkin pojan luo yöksi. Rasmus oli menossa nukkumaan, kun minä lähin". Mikä on pari olutta? Tämän ihmisen tuntiessa, se ei jää pariin ja baarista palataan valitettavasti vasta valomerkin jälkeen ja konttauskunnossa. Tämän kerkesin nähä valitettavan monta kertaa.. Mutta, mitä näillä liikkuu päässä, kun siirretään vastuu omasta pojasta muille? Ja kun tällekin isä-ihmiselle on nimenomaan painotettu, että HÄN on vastuussa, kun Rasmus on hänellä, ei hänen veli, tai vanhemmat. Miksi tämä asia ei mee perille? Miksi kaikki muu menee pojan edelle? Miksi, miksi miksi?? Näihin en koskaan saa vastausta, sillä isä-ihminen vähättelee aina näitä asioita ja minä kuulemma nostan aina hirveän haloon näistä asioista, nii miksihän nostan? Perheneuvolan psykologikin aina painostaa mua, että mun pitäs oppia luottamaan isä-ihmiseen, hän ei ymmärrä sitä, miksi minä EN luota. Mutta ymmärtääköhän kukaan muukaan? Ja miten keräät luottamusta ihmiseen, joka kerta toisensa jälkeen pettää sanansa ja tekee seläntakana aina jotain, minkä jättää mainitsematta ja peittää sen "kaikki on hyvin"-sanoilla.
Ja tämähän ei ollu ensimmäinen kerta tälle kesälle, että näin käy. Valitettavasti.
Tiedän olevani hirveä ämmä ja pilkunviilaaja, mutta jos minä en laita jotain rajoja isä-ihmiselle, niin kuka sille laittaa? Ei kukaan, ei yhtikäs kukaan.
Ja minulla on rakkaalle lapselleni rajat ja rakkaus. (toiselta osapuolelta näitä on turha vaatia)..
Perjantaina alkoi jälleen Rasmuksella isä-viikonloppu. Kaikki alko menemään jo päin puita perjantaina, kun isä-ihminen tuli hakemaan poikaa tunnin myöhässä. Olin hyvissä ajoin (lähes viikkoa aiemmin) ilmottanu, että olen viiteen asti töissä ja että olen n. klo 17.15 kotona, jollon poika on valmis lähtemään. No mutta, olin tekemässä töistä lähtöä autolla, kunnes puhelimeni piippasi. Tuli viesti isä-ihmiseltä, jossa hän kertoi olevansa tulossa noin. 50km:n päässä. Kello oli ehkä n. viisi yli viisi. Alko pinna kiristymään, mutta lapsen nähden keräsin itteni. Rasmus ootti kovasti, että isä tulee ja oli pettyny, kun ei tullukaan, heti.
Kun lopulta isä-ihminen tuli, oli hällä heti kiire takasin. Ei voinut edes poikaa sisältä noutaa, niinkuin yleensä. Tätäkin ihmettelin suuresti. Poika pääsi siis isän luokse lähtemään kuudelta. Eipä ollu kovin ilosen olonen poika, ei edes kunnolla halannut isäänsä. Ja minulle vastasi vaisusti vain "joo, joo, joo", kun juttelin pojan kanssa.
Illalla odotin soittoa, että saisin tietää matkan menneen hyvin ja toivottaa hyvät yöt Rasmukselle. Soittoa ei tullut.
Lauantaina odotin jälleen soittoa, mutta kun ei alkanut kuulumaan, koitin soittaa isä-ihmiselle. Ei vastannut. Meni melkein tunti, kun tuli viesti. "oltiin pojan kanssa navetassa ja puhelin oli autossa". No, ihan kiva että ilmotti. Kun mainitsin viestillä, että Rasmuksen kanssa täytyy soittaa mulle, jotta saisin jutella pojan kanssa ja Rasmus myös oppisi, että olen ns. läsnä, vaikken olekaan isä-ihmisen luona. Tästä asiasta sain vain tylyjä vastauksia tyyliin "kaikki on hyvin, touhua riittää". "soitan, jos Rasmus haluaa soittaa äidille". Tuli semmonen olo, että isä-ihminen tarkotuksella yrittää sivuuttaa mut, sillon kun viettää aikaa poikansa kanssa! Ai, että alko keittämään. Mutta pidin pintani ja painotin yhä vaan uudelleen, että se on soitettava! Ja lopulta oman sitkeyden palkitsemana sain soiton pojalta. Lyhyen, mutta soiton kuitenkin. Helpotti omaa oloa, kuulla Rasmuksen ääni.
Eilen Rasmuksen kotiin hakiessa, paluumatkalla mulle alko avautumaan, mitä oikeasti oli tapahtunu viikonloppuna. Rasmus oli jälleen kerran "nakattu" mummulaan yöksi, jotta isä-ihminen pääsi baariin! (ilmeisesti uuden naisensa kanssa). Siis, voitteko kuvitella? Rasmus näkee isänsä 2x kuukaudessa ja isä-ihminen jättää pojan moneksi tunniksi hoitoon, jotta itse pääsee baariin! Tätä minä en hyväksy, enkä tuu hyväksymään. Onneksi mulla on ihania ystäviä sillä paikkakunnalla, jossa tämä isä-ihminen asuu. Heiltä kuulin tämänkin. Minullehan ei isä-ihminen myöntänyt mitään, aluksi. Sitten kun löin kaikki korttini pöytään, hän viimein myönsi. Mutta sitäkin vähätteli näin "pari olutta join, kun Rasmus halusi mummulaan yöksi. Tulin kuitenkin pojan luo yöksi. Rasmus oli menossa nukkumaan, kun minä lähin". Mikä on pari olutta? Tämän ihmisen tuntiessa, se ei jää pariin ja baarista palataan valitettavasti vasta valomerkin jälkeen ja konttauskunnossa. Tämän kerkesin nähä valitettavan monta kertaa.. Mutta, mitä näillä liikkuu päässä, kun siirretään vastuu omasta pojasta muille? Ja kun tällekin isä-ihmiselle on nimenomaan painotettu, että HÄN on vastuussa, kun Rasmus on hänellä, ei hänen veli, tai vanhemmat. Miksi tämä asia ei mee perille? Miksi kaikki muu menee pojan edelle? Miksi, miksi miksi?? Näihin en koskaan saa vastausta, sillä isä-ihminen vähättelee aina näitä asioita ja minä kuulemma nostan aina hirveän haloon näistä asioista, nii miksihän nostan? Perheneuvolan psykologikin aina painostaa mua, että mun pitäs oppia luottamaan isä-ihmiseen, hän ei ymmärrä sitä, miksi minä EN luota. Mutta ymmärtääköhän kukaan muukaan? Ja miten keräät luottamusta ihmiseen, joka kerta toisensa jälkeen pettää sanansa ja tekee seläntakana aina jotain, minkä jättää mainitsematta ja peittää sen "kaikki on hyvin"-sanoilla.
Ja tämähän ei ollu ensimmäinen kerta tälle kesälle, että näin käy. Valitettavasti.
Tiedän olevani hirveä ämmä ja pilkunviilaaja, mutta jos minä en laita jotain rajoja isä-ihmiselle, niin kuka sille laittaa? Ei kukaan, ei yhtikäs kukaan.
Ja minulla on rakkaalle lapselleni rajat ja rakkaus. (toiselta osapuolelta näitä on turha vaatia)..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)