..nyt alkaa isä-ihmisen ote lipsua ja pahasti.
Perjantaina alkoi jälleen Rasmuksella isä-viikonloppu. Kaikki alko menemään jo päin puita perjantaina, kun isä-ihminen tuli hakemaan poikaa tunnin myöhässä. Olin hyvissä ajoin (lähes viikkoa aiemmin) ilmottanu, että olen viiteen asti töissä ja että olen n. klo 17.15 kotona, jollon poika on valmis lähtemään. No mutta, olin tekemässä töistä lähtöä autolla, kunnes puhelimeni piippasi. Tuli viesti isä-ihmiseltä, jossa hän kertoi olevansa tulossa noin. 50km:n päässä. Kello oli ehkä n. viisi yli viisi. Alko pinna kiristymään, mutta lapsen nähden keräsin itteni. Rasmus ootti kovasti, että isä tulee ja oli pettyny, kun ei tullukaan, heti.
Kun lopulta isä-ihminen tuli, oli hällä heti kiire takasin. Ei voinut edes poikaa sisältä noutaa, niinkuin yleensä. Tätäkin ihmettelin suuresti. Poika pääsi siis isän luokse lähtemään kuudelta. Eipä ollu kovin ilosen olonen poika, ei edes kunnolla halannut isäänsä. Ja minulle vastasi vaisusti vain "joo, joo, joo", kun juttelin pojan kanssa.
Illalla odotin soittoa, että saisin tietää matkan menneen hyvin ja toivottaa hyvät yöt Rasmukselle. Soittoa ei tullut.
Lauantaina odotin jälleen soittoa, mutta kun ei alkanut kuulumaan, koitin soittaa isä-ihmiselle. Ei vastannut. Meni melkein tunti, kun tuli viesti. "oltiin pojan kanssa navetassa ja puhelin oli autossa". No, ihan kiva että ilmotti. Kun mainitsin viestillä, että Rasmuksen kanssa täytyy soittaa mulle, jotta saisin jutella pojan kanssa ja Rasmus myös oppisi, että olen ns. läsnä, vaikken olekaan isä-ihmisen luona. Tästä asiasta sain vain tylyjä vastauksia tyyliin "kaikki on hyvin, touhua riittää". "soitan, jos Rasmus haluaa soittaa äidille". Tuli semmonen olo, että isä-ihminen tarkotuksella yrittää sivuuttaa mut, sillon kun viettää aikaa poikansa kanssa! Ai, että alko keittämään. Mutta pidin pintani ja painotin yhä vaan uudelleen, että se on soitettava! Ja lopulta oman sitkeyden palkitsemana sain soiton pojalta. Lyhyen, mutta soiton kuitenkin. Helpotti omaa oloa, kuulla Rasmuksen ääni.
Eilen Rasmuksen kotiin hakiessa, paluumatkalla mulle alko avautumaan, mitä oikeasti oli tapahtunu viikonloppuna. Rasmus oli jälleen kerran "nakattu" mummulaan yöksi, jotta isä-ihminen pääsi baariin! (ilmeisesti uuden naisensa kanssa). Siis, voitteko kuvitella? Rasmus näkee isänsä 2x kuukaudessa ja isä-ihminen jättää pojan moneksi tunniksi hoitoon, jotta itse pääsee baariin! Tätä minä en hyväksy, enkä tuu hyväksymään. Onneksi mulla on ihania ystäviä sillä paikkakunnalla, jossa tämä isä-ihminen asuu. Heiltä kuulin tämänkin. Minullehan ei isä-ihminen myöntänyt mitään, aluksi. Sitten kun löin kaikki korttini pöytään, hän viimein myönsi. Mutta sitäkin vähätteli näin "pari olutta join, kun Rasmus halusi mummulaan yöksi. Tulin kuitenkin pojan luo yöksi. Rasmus oli menossa nukkumaan, kun minä lähin". Mikä on pari olutta? Tämän ihmisen tuntiessa, se ei jää pariin ja baarista palataan valitettavasti vasta valomerkin jälkeen ja konttauskunnossa. Tämän kerkesin nähä valitettavan monta kertaa.. Mutta, mitä näillä liikkuu päässä, kun siirretään vastuu omasta pojasta muille? Ja kun tällekin isä-ihmiselle on nimenomaan painotettu, että HÄN on vastuussa, kun Rasmus on hänellä, ei hänen veli, tai vanhemmat. Miksi tämä asia ei mee perille? Miksi kaikki muu menee pojan edelle? Miksi, miksi miksi?? Näihin en koskaan saa vastausta, sillä isä-ihminen vähättelee aina näitä asioita ja minä kuulemma nostan aina hirveän haloon näistä asioista, nii miksihän nostan? Perheneuvolan psykologikin aina painostaa mua, että mun pitäs oppia luottamaan isä-ihmiseen, hän ei ymmärrä sitä, miksi minä EN luota. Mutta ymmärtääköhän kukaan muukaan? Ja miten keräät luottamusta ihmiseen, joka kerta toisensa jälkeen pettää sanansa ja tekee seläntakana aina jotain, minkä jättää mainitsematta ja peittää sen "kaikki on hyvin"-sanoilla.
Ja tämähän ei ollu ensimmäinen kerta tälle kesälle, että näin käy. Valitettavasti.
Tiedän olevani hirveä ämmä ja pilkunviilaaja, mutta jos minä en laita jotain rajoja isä-ihmiselle, niin kuka sille laittaa? Ei kukaan, ei yhtikäs kukaan.
Ja minulla on rakkaalle lapselleni rajat ja rakkaus. (toiselta osapuolelta näitä on turha vaatia)..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti