Oon taas alkanu pyörittelemään päässäni tulevaisuuden kuvioita. Hakenu töitä ympäri suomea ja miettiny uusia haasteita elämään. Toki nykyisessä asuinpaikassa ei todellakaa oo mitään vikaa, mutta työt tuntuvat olevan kiven alla, ainakin näin kesällä. (ja kun oon välillä kaikki mulle heti-ihminen, niin sekään ei auta asiaa).. Syksyllä ja talvella tuntuis olevan sijaisuuksia päivähoidonpuolella hurjan paljon, mutta jaksaako oottaa ja sillä aikaa tehä siivouskeikkaa..? Kun ei tuo siivoaminenkaan kovin paljoa innostaisi. Ei ainakaan näillä palkoilla tai työvuoroilla.. Ja kun hotelleissa tuntuu olevan niin kiire tahti, vaaditaan täydellisyyttä, mutta aika on rajallinen. Kuka semmosta jaksaa kauaa?
Pitemmän aikaa oon miettiny jotain tukiperhetoimintaa, johon avautui loistava mahdollisuus. Kainuun suunnilla olis perhehoitajan paikka auki. Eli siis hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa kehitysvammaisen lapsen/nuoren hoitoa joko lyhyt- tai pitkäaikaista. Homma siis kiinnostais kovasti ja kun siihen vielä koulutetaan. Mutta mutta.. Se olis muutto tiedossa, jos tuohon meinaa ryhtyä. Mulle jo lupailtiin, että jos kehitysvammaiset lapset ei oo se "mun juttu", niin samanlaista työtä löytyy myös lastensuojelun puolelta. Otin yhteyttä jo nykyisen asuinpaikkani osastoon tässä tukiperhetoiminnassa, joten saapas nähdä mitä sieltä kuuluu ja meneekö kuin vaikeaksi päätökset. Mut jotain edellä mainitun tapaista työtä olen siis miettinyt kovasti.
Mitään pikaisia päätöksiä en siis oo tekemässä, mutta kyllä ajatus muuttamisestakin kutkuttais kovasti. Päivä kerrallaan siis.
Rasmus on myös oppinu kauheesti kaikkea, tullee jo hienosti 2- ja 3 sanan lauseita ym. Siitä lissää myöhemmin.
