Isyyden tunnustamista yms.

Ja niin tuli aika, jolloin isyys oli tunnustettava. Jotenki tuntu "ahdistavalta" mennä lastenvalvojan luo, sillä ukkeli itki ja tuntu siltä kuin olis ollu jonkun valvovan silmän alla.. Lastenvalvoja oli mielestäni todella ärsyttävän olonen. Puhu niin rauhallisesti ja hittaasti, että ite kerkesin vastailla kesken sen lauseiden. (välillä oikiasti luulin, että se jo lopetti ja vastasin, mutta sillä oliki lause kesken).. Onneksi saatiin asiat joutusasti käytyä läpi ja päästiin pois! Käyntiä ei helpottanu yhtään se, että just sinä aamuna iski hirviä migreeni päälle. Kunhan maistraatti hyväksyy isyyden tunnustamisen yms. niin ukkelilla on sekä isä, että isänpuoleinen suku. (oikiasti niin typerää, että vauva ei kuulu ees sukuun, ennen kuin isyys on tunnustettu).

Ukkeli on kehittyny huimasti viimesten viikkojen aikana. On enemmän hereillä ja kattelee ympärilleen. Päätäki kannattelee aika hyvin ite, välillä vielä toki pää vie miestä. Kovasti ukkeli koittaa myös lähteä liikkeelle, mutta vielä ei ihan tekniikka oo hallussa. Hassun näköstä välillä, ko hetken piettää ukkelia mahallaan esim. sohvalla, niin jalat ja käet viuhtoo siihen malliin, että ryömimään oltas kovasti lähössä. Vielä ei oo eteenpäin päässy. ;) Sylissä mahallaan ollessaan myös koittaa ponkasta ylöspäin jne. Kohta meillä varmaan ryömitään - tai sitten ei vielä hetkeen. Se jää nähtäväksi. 

Kovasti ukkeli hymyilee myös. Ihania päivän pelastuksia, kun hymy vilahtaa ukkelin naamalla. :)

Äideille

Veikko Polameren runo kokoelmasta Vogelfrei (1977) :

Sinä päivänä,

kun lapsesi on lähdössä,

kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee

sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,

katso ettet sano:

jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.

Sinä päivänä muista -

lähdön ja rohkaisun hetki,

hetki joka ei toistu. 

1kk neuvola

Käytiin ukkelin kanssa neuvolassa aamupäivästä. Hyvin on alkanu kasvamaan. Painoa on kertyny 4130g ja pituutta 53cm. Päänympärys 38cm. Kovasti sai kehuja neuvolatätiltä kuinka tasasesti ja hyvin kasvaa käyrillä. Ilo oli mammallaki kuunnella. :) Unohtu kysyä katselukuvia, kun niistä oli viimeksi puhetta. Jospa sitten ens kerralla muistais. Seuraavaksi onki tiijossa lääkärineuvola ja sen jälkeen aletaanki antamaan ukkelille rokotteita.. Onneksi ensimmäinen pistettävä rokote on vasta 3kk:n iässä. 

Tännää on heti aamusta ollu rauhallisempi päivä ukkelin kanssa. Ei oo nyt turhia itkeskelly ja maitoa tullee taas niin paljon, että muillekki jakais. En tiijä mitä tuo eilinen oli, sitä pohdittiin neuvolassaki, mutta ei oikee mihinkään tulokseen tultu. Paitsi että varmaan nälkää se kuitenki itkeskeli, vaikka sitä kuinka imetti. Terkka neuvoki antamaan korviketta sillon jonkin verran kun itestä tuntuu siltä.

Neuvolan jälkeen suunnattiin kaupunkiin ukkelin mummulle ja vaarille kylään. Tuli aamulla ihan semmonen olo, että PAKKO päästä käymään välillä jossaki, ku nyt helteitten takia on vaan kotona tullu oltua. Ei oo viittiny ukkelia retuuttaa paikasta toiseen. Ja mummu oli ihan haltioissaan nähdessään pojan. :)

Korvikkeeseen turvautuminen..

Mua jotenki on vieroksuttanu korvikkeen antaminen, kun itellä on tullu niin hyvin maitoa. Mutta nämä helteet on kuitenki verottanu maidon tuloa, sillä oon ihan tietosesti imettäny useammin, ettei pääse ukkeli kuivumaan. Ja myös ukkeli on vaatinu useammin tissiä. Eilen ja tänään on ollu melkosta huutokonserttia ja ukkeli onki "roikkunu" tissillä useasti ja pitkään. Aina kun oon lopettanu, on ollu hetken tyytyväinen ja pian alkanu taas huuto. Eilinen meni vielä hyvin, mutta tännää ei rauhotuttu ei sitten millään. Joten lämmitin vähän korviketta ja kas kummaa, ukkeli on ollu tyytyväinen jo hyvän aikaa. Itelle tuli vaan jotenki huono äiti-olo, kun turvauduttiin korvikkeeseen. Vaikka eihän se pahaksi oo. Saa mun rinnatki nyt 'levähtää', jotta taas iltaa kohti tulis paremmin maitoa. :) Ja pääasia, että vauva on tyytyväinen. Tässä on hyvä itelläki alkaa sisäistämään se, että imetyski loppuu aikanaan.

Voi lämpö..

Helteestä ei sais valittaa, muttamutta.. Nyt tuntuu että on liian kuuma. Ainaki ukkelin mielestä. Kolmisen tuntia oon koittanu saaha ukkelia nukkumaan, mutta ei millään. Hirviää huutokonserttia on pitäny ja aina kun on nukahtanu, on nukkunu max. 15min kerrallaan. Huoh. Pimensin makkarin yms. Äsken ukkeli nukahti jälleen, joten saapa nähä kuinka nyt käy kun on pimeä makkari. Toivottavasti nyt nukkuis pidempään. En oo saanu siis mittää tännää aikaseksi. Mies on vapaalla, mutta se on ollu terassin kimpussa, että eipä siitäkää oo taas ollu apua.. Kyllä on sitten mukava valmiilla terassilla oleilla, joten annettakoon ny anteeksi hänelle. ;)

Vaunulenkillekkää ei oo mittää asiaa näin päivällä, kun vaununkoppa on älyttömän kuuma! Joten ootellaan, että vähän illempana viilenis ilma ja pääsis lenkille. Ukkeliki nukkuis yön paremmin sitten. Eilen illalla oli oikein mukava käyä iltasella lenkillä. Ajettiin autolla tuonne kaupunkiin ja käveltiin merenrantaa pitkin olevia polkuja. Ihana merituuli viilensi.

Kauhia näläkä?

Tais olla viimeyönä ukkelilla kamala nälkä, kun yöllä syödessään imas rinnanpään niin rajusti suuhunsa, että ihan teki itellä kipiää. Mutta eihän sitä rintaa nyt voinu poiskaan vetää, vaikka vähän itellä sattu. Täytyyhän ukkelin syyä, kun nälkä on. Noh, tännää sitten huomasin, että rinnanpäähän oli jääny jälki, semmonen fritsun näkönen. =D Kova imuteho ukkelilla ainaki on. ;) 

Ukkelille maistuu muutenki ruoka hyvin. Välillä naurattaa, kun se "ärisee" rinnalla ja toisinaan se taas "hyökkää" rinnan kimppuun. Hassua. =)

Raskauskilojen karistus..

..alkaa nyt! 

Raskauden aikana paino nousi melkein 20kg (josta suurinosa oli turvotusta) ja siitä jäi jonkun verran kiloja, joten olen päättänyt karistaa ne pois. Mutta pikkuhiljaa. En ajatellu asettaa mittää suuria tavotteita, enkä alkaa urakalla dietille (en ees voi mittää diettejä alottaa, ko imetän). Vaan ihan vaunulenkkeilemään ahkerasti koiran kera ja alkaa syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin. :) Ehkä semmonen tavote että jos olis vaikka ens kesänä rantakunnossa.. ;) Valitettavasti en puntaria omista, ainakaan vielä.. Joten en tiedä, mikä on lähtöpaino.. Noh, ehkä tässä puntariostoksille täytyy mennä. :)

Ja farkkuja en ennen jalkaani pistä, ennen kuin vanhat farkut soppii!

Isyyden tunnustaminen

Sain viimeviikolla kirjeen, jossa tuli aika isyyden tunnustamiseen yms. Ja kun sitä kirjettä luin, niin pelkkä tunnustus ei riitä avokille, jotta hänellä olis oikeus päättää ukkelin asioista (?).. Ja jos nyt oikein ymmärsin, niin täytyy tehä vielä erikseen yhteisyhuoltajuussopimus, jotta virallisesti myös avokilla on oikeus ukkeliin.. Korjatkaa jos oon käsittäny väärin. :) Onhan nämä kiemurat aika hassuja, kun ajattelee, että tällä hetkellä oon ns. yksinhuoltaja (vaikka yhteinen talous yms. on), eikä ukkelilla oo virallisesti isää.. Nämä asiat ratkiaa viimestään, kun mennään lastenvalvojan luo.

Avioliitto on tämän asian tiimoilta yliarvostettua. Yks sormus lissää sormessa, sama sukunimi ja ei tarvi isyyttä erikseen tunnustella. Miksi näin? Eikös tähänki lakiin vois tulla helpotusta, ettei avopareilla tarvis käydä hirviää paperiselvittelyä isyydestä jne. Kuitenkin avoliitot on aika yleisiä tänä päivänä, eikä monikaan välttämättä halua edes naimisiin mennä syystä tai toisesta.

Ite en kuitenkaan oo avioliittoa vastaan ja ehkä jonain päivänä haluanki naimisiin, nyt tuommonen ajatus tuntuu aika kaukaselta..