Isyyden tunnustamista yms.

Ja niin tuli aika, jolloin isyys oli tunnustettava. Jotenki tuntu "ahdistavalta" mennä lastenvalvojan luo, sillä ukkeli itki ja tuntu siltä kuin olis ollu jonkun valvovan silmän alla.. Lastenvalvoja oli mielestäni todella ärsyttävän olonen. Puhu niin rauhallisesti ja hittaasti, että ite kerkesin vastailla kesken sen lauseiden. (välillä oikiasti luulin, että se jo lopetti ja vastasin, mutta sillä oliki lause kesken).. Onneksi saatiin asiat joutusasti käytyä läpi ja päästiin pois! Käyntiä ei helpottanu yhtään se, että just sinä aamuna iski hirviä migreeni päälle. Kunhan maistraatti hyväksyy isyyden tunnustamisen yms. niin ukkelilla on sekä isä, että isänpuoleinen suku. (oikiasti niin typerää, että vauva ei kuulu ees sukuun, ennen kuin isyys on tunnustettu).

Ukkeli on kehittyny huimasti viimesten viikkojen aikana. On enemmän hereillä ja kattelee ympärilleen. Päätäki kannattelee aika hyvin ite, välillä vielä toki pää vie miestä. Kovasti ukkeli koittaa myös lähteä liikkeelle, mutta vielä ei ihan tekniikka oo hallussa. Hassun näköstä välillä, ko hetken piettää ukkelia mahallaan esim. sohvalla, niin jalat ja käet viuhtoo siihen malliin, että ryömimään oltas kovasti lähössä. Vielä ei oo eteenpäin päässy. ;) Sylissä mahallaan ollessaan myös koittaa ponkasta ylöspäin jne. Kohta meillä varmaan ryömitään - tai sitten ei vielä hetkeen. Se jää nähtäväksi. 

Kovasti ukkeli hymyilee myös. Ihania päivän pelastuksia, kun hymy vilahtaa ukkelin naamalla. :)