Vihdoin ja viimein sain oman alan töitä! 1. helmikuuta alotin yhdessä perheessä perhepäivähoitajana. Perheessä on yhteensä 5 lasta, joista 3 on kokopäiväsesti hoidettavia ja yks puolipäivähoitolainen. Ensimmäiset kolme päivää meni ihan mukavasti, pieniä koettelmuksia lukuunottamatta. Ymmärrän hyvin, että 5 vuotiaalla on hankala ymmärtää, ettei äiti ole koko aikaa hoitamassa ja minulla on eri säännöt, kuin lapsen äidillä. Kerkesin siis nähä itkupotkuraivari-kohtauksen ja mua yritettiin purra säärestä. Lisäksi olen tyhmä ja huijaan. Muuten siis kolme ensimmäistä päivää meni todella hyvin. Kahtena päivänä päästiin ulkoilemaan hetkeksi, mutta perjantaina oli niin kova pakkanen, että ulos ei päästy. Lapset kävi hieman ylikierroksilla.
Lasten äiti ei ollu kovin yllättyny tämän 5 vuotiaan käytöksestä, kun juteltiin asiasta. Muutenkin tälle lapselle saa olla todella jämäkkä, nätisti puhuminen ei mee perille. Mutta ehkäpä se tästä, kun pääsee kunnolla vauhtiin töiden kanssa ja pakkanen laskisi sen verran, että pääsee jälleen ulkoilemaan ja kerhoihin.
Illat töiden jälkeen oon pyhittäny Rasmukselle. Kärsin ensimmäisenä päivänä huonosta omasta tunnosta, kun hoidin toisen lapsia ja oma lapsi oli sillä aikaa tarhassa. Kylläpä sitä osaa arvostaa enemmän omaa lasta ja lapsen kanssa touhuamista ja leikkimistä.
