Kiukkupäivä

Rasmus onnistu aamulla hävittämään viimesenkin tutin, mikä oli tallella. Ja mitäs siitä seurasikaan.... kamala huuto ja kiukuttelupäivä! Huoh! Ollu hermot kiriällä, kun en tajunnu kaupastakaa ostaa uutta tuttia.

Meillä tuo tutti on lähinnä unitutti, ei Rasmus sitä paljoa päivällä tarvihe. Mutta voitte vaan arvata, menikö päiväunetki reisilleen.. Koitin lukea päikkäreiden aikaan satuja, soittaa musiikkia ym. mutta ei auttanu. Poika huusi, huusi ja huusi. Vielä ulos lähtiessäkin huusi. Rattaisiin kun poika pääsi, loppu huuot ja kun lähettiin liikkeelle oli poika melkein heti unessa. Päikkärit kyllä jäi hieman lyhyiksi, mutta nukku ainakin jonkin aikaa. Ja kauhia huuto taas, kun heräs.. Mutta onneksi meillä youtube! =D Sillä sai hiljaseksi jäbän ja on vieläkin tyytyväinen *koputtaa puuta*

Nyt kun pääsen tätäki jatkaan.. ei oo jäbän kiukusta tietoakaan. Pelastava mummu ja täti toi lisää tutteja! :) Olisin toki niitä itsekin hakenut vaunulenkillä kaupasta, mutta kerta halusivat tuua, niin mikä jottei. Ei se tuttikaan kauaa pysyny suussa, vaan sitä piti tarjoilla äitille jne. Hiljaisuus on laskeutunu tähänkin torppaan, joten minulla on sitä kuuluisaa omaakin aikaa. Hetki. 

Huomenna on Rasmuksella kolmas tarhapäivä, peukut pystyyn että päivä mennee hyvin! Nimittäin, toinen tarhapäivä ei menny niin hyvin, kuin ensimmäinen. Tässä nyt on tullu viikon tauko tarhaan, joten luultavasti voi olla, että päivä sujuu ongelmitta? Toivon mukaan ainakin.

Ensimmäinen tarhapäivä

Meillä aloitettiin tarha-ura. Vaikka aina oon sanonu, että päiväkottiin ei minun lapseni mene, mutta kuinka kävikään.. Mut mun töiden osalta parempi päiväkodin vuorohoito-osasto, kun perhepäivähoitaja ja sit sovitella työt niin, ettei pojan tarvitse olla pph:lla koko iltaa. Ja kuitenkin, kun tarvitaan aina sillon tällön lauantaisinkin hoitoa, joten vuorohoito oli kivuttomin ratkaisu. Iso kiitos kaupungille, että päivähoito järjesty viikossa! :)

Tännään se sitten koitti ja todellisuus tuli vastaan, eka tarhapäivä. Aamulla kun mentiin oli poika ihana oma itsesä, vaikka hieman ihmeissään mihin mennään (käytiin kyllä tutustumassa aiemmin). Kun päästiin ryhmän ovelle ja laskin Rasmuksen lattialle, tohkeissaan hän tepasteli ympäri huonetta. Eikä tuntunu vielä olevan moksiskaan mistään. Kun tuli se hetki, että mun täytyi lähteä töihin tuli poika syliin, eikä olis meinannu jäähä millään sinne. Ystävällinen mies lastenhoitaja otti sitten Rasmuksen syliin ja pääsin ite lähtemään töihin. Perästä kuului vähän kitinää, mutta ilman suurempia huutoja selvittiin ensimmäisestä aamusta. Saa nähä, milloin tulee takapakkia, vai tuleeko ollenkaan. 

Iltapäivällä kun menin hakemaan Rasmusta, oli hän onnellisen näkönen leikkiessään pallolla ulkona. Ja voi sitä ihanaa leveää hymyä, joka Rasmukselta tuli kun pääsi jälleen äitin syliin. Meinas tää äiti herkistyä ihan. (mut ei kerrota kellekkään).. Oli kyllä helpottavaa kuulla, että ensimmäinen päivä oli menny hyvin, ilman suurempia itkuja ja ruokakin oli maistunu loistavasti. Sitä vähän jännitinkin, kun on ollu aikoja, jollon Rasmukselle ei oo oikein ruoka maistunu, mutta hieno homma, jos hoidossa on syönyt. :) Aika hassua, että päiväkodin vessaa jäbä pelkää, mikähän siinä on? Noh, ehkäpä jäbä siihenkin tottuisi. Hyvillä mielin huomenna uuestaan tarhaan viemään poikaa.

Pst. Reippaasta tarhalaisesta on tulossa kuva, kunhan löydän kameran siirtopiuhan jostain muuttolaatikosta.

Meidän arki

Meidän arki on pyöriny viime aikoina todella tiiviisti mun töiden, Rasmuksen ja lenkkeilyn parissa. Ollaan Rasmuksen kanssa muuttamassa toiselle paikkakunnalle viikon päästä, joten elättelen toiveita, että kerkiäisin usiammin kirjottamaan päivityksiä. Kuitenkin tämä blogin pitäminen on tietynlaista "terapiaa", kun saa purkaa tuntojaan. Ja välillä on mukava saada myös kommentteja ym. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan? 

Mutta.. Viimeset 1,5kk:tta Rasmus on nauttinut mummun, tädin ja enon hyvästä hoidosta, kun oon ollu töissä. Nyt kuitenkin on uudesta kaupungista hoitopaikka haussa, toivottavasti saataisiin pian hoito järjestymään! Mulla töitä riittää kivasti, tosin välillä on turhauttavaa raahautua hotellille 3h:n takia, kuten männä viikolla kävi näin. Mutta.. hotellilla tilanteet ellää koko ajan, joten on vain sopeuduttava. Oon miettiny, että ottaisin myös toisesta firmasta lisätöitä, niin sais enemmän tunteja kasaan jne. Rahanmenoa ei voi estää, kun on Rasmukselle talvivaatteiden ostoa ym. tiedossa. 

Rasmus on myös oppinu hurjan paljon uusia asioita. 

Meillä kiipeillään kovasti tuoleille ja ihan mihin ikinä vain pääsee. Yks kaunis sunnuntai oli poika päättäny kiivetä keittiönjakkaran kautta jääkaapin päälle istumaan ! Kyllä, mulla on entisessä asunnossa pikkunen jääkaappi lattialla, joten sen päälle on kiva kiivetä. Siellä poika ilosesti 'jutteli' ja heitteli tavaroita lattialle. 

Äitistä on poika myös vähän mustasukkanen. Jos esim. halaan jotain miespuolista henkilöä, on Rasmus heti jalassa kiinni ja väliin tulossa. Hassu. Tässä erään kerran, kun mulla oli yövieras, päätti poika aamulla kiivetä (olin nostanu pojan aiemmin jo lattialle leikkimään) mun päälle ja siitä mun ja hra x:n väliin. Hih. 

Mitäs vielä.. Nokkamukista on oppittu juomaan. Tuttipullot onkin kaikki pois käytöstä.

Meille kuuluu siis ihan hyvää, vaikka kiirettä on ollut viime viikkoina! :) Yritän nyt tosissaan skarpata tän blogin kanssa.