Ensimmäinen tarhapäivä

Meillä aloitettiin tarha-ura. Vaikka aina oon sanonu, että päiväkottiin ei minun lapseni mene, mutta kuinka kävikään.. Mut mun töiden osalta parempi päiväkodin vuorohoito-osasto, kun perhepäivähoitaja ja sit sovitella työt niin, ettei pojan tarvitse olla pph:lla koko iltaa. Ja kuitenkin, kun tarvitaan aina sillon tällön lauantaisinkin hoitoa, joten vuorohoito oli kivuttomin ratkaisu. Iso kiitos kaupungille, että päivähoito järjesty viikossa! :)

Tännään se sitten koitti ja todellisuus tuli vastaan, eka tarhapäivä. Aamulla kun mentiin oli poika ihana oma itsesä, vaikka hieman ihmeissään mihin mennään (käytiin kyllä tutustumassa aiemmin). Kun päästiin ryhmän ovelle ja laskin Rasmuksen lattialle, tohkeissaan hän tepasteli ympäri huonetta. Eikä tuntunu vielä olevan moksiskaan mistään. Kun tuli se hetki, että mun täytyi lähteä töihin tuli poika syliin, eikä olis meinannu jäähä millään sinne. Ystävällinen mies lastenhoitaja otti sitten Rasmuksen syliin ja pääsin ite lähtemään töihin. Perästä kuului vähän kitinää, mutta ilman suurempia huutoja selvittiin ensimmäisestä aamusta. Saa nähä, milloin tulee takapakkia, vai tuleeko ollenkaan. 

Iltapäivällä kun menin hakemaan Rasmusta, oli hän onnellisen näkönen leikkiessään pallolla ulkona. Ja voi sitä ihanaa leveää hymyä, joka Rasmukselta tuli kun pääsi jälleen äitin syliin. Meinas tää äiti herkistyä ihan. (mut ei kerrota kellekkään).. Oli kyllä helpottavaa kuulla, että ensimmäinen päivä oli menny hyvin, ilman suurempia itkuja ja ruokakin oli maistunu loistavasti. Sitä vähän jännitinkin, kun on ollu aikoja, jollon Rasmukselle ei oo oikein ruoka maistunu, mutta hieno homma, jos hoidossa on syönyt. :) Aika hassua, että päiväkodin vessaa jäbä pelkää, mikähän siinä on? Noh, ehkäpä jäbä siihenkin tottuisi. Hyvillä mielin huomenna uuestaan tarhaan viemään poikaa.

Pst. Reippaasta tarhalaisesta on tulossa kuva, kunhan löydän kameran siirtopiuhan jostain muuttolaatikosta.