Kohta se on..

..joulu! 

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua! Onnea vuodelle 2011! <3 

Parivaljakkoni mun!

Vauva!

Eilen illalla rakas ystäväni synnytti pienen pojan! Hänelle siis toinen poika. Rasmuksen tuleva leikkikaveri. Paino taisi olla 3450g, jos oikein muistan. Äiti ja poika taitaa voida hyvin, en ole viitsinyt tänään vielä kysellä kuulumisia, sillä muistan ite kuinka olin kesällä "ärtyny" joihinkin sukulaisiin, jotka koko ajan pommitti viesteillä ja kyselivät kuulumisia.

Ihana juttu, ystävät alkaa pikkuhiljaa jakautumaan. Seuraavaa vauvaa ootellaan syntyväksi tammikuussa, sitten helmikuussa ja vielä yks toukokuussa. Tai no toukokuussa oikeastaan kaks, sillä Tanen serkun kolmannen lapsen LA on toukokuussa.

Nuhaisia neniä ja...

.. jäbä 6kk! 

14 päivä tuli jätkällä täyteen tasan 6kk. Voi hyvänen aika, kun tämä aika on menny nopiaan! Mihin aika on kadonnu? Vastahan katseltiin miehen kanssa kotona teatteriesitystä dvd:ltä, jonka jälkeen alko tulleen lapsivettä. Ja vastahan sairaalassa ootin 2vrk:tta, ennen kun pääsin tositoimiin.. Vielä salissakin kärvistelin reilu 9h, ennen kuin pieni, maailman suloisin poika synty. Ja nyt jätkä on jo 6kk. Ei voi käsittää. 

Kohta on jätkän eka joulu. Ja jouluna tullee joulupukki, tietenkin. Jännityksellä ootellaan, mitä jätkä tuumailee joulupukista. Vai päästääkö Siru joulupukkia jätkän lähelle. Kaikki tuo selvinee aattona. 

Mutta, ihan asiaankin - neuvola-asiaan. 

Rasmuksen 6kk mitat: 7990g & 68,6cm ja pää 44,6cm.
"Kasvu ok. Kääntymisen osaa ja pyörii napansa ympäri". 
Poika sai normaalin neuvolan rokotteen, sikarokotetta ei otettu. Edellisen yön jännitin ja stressasin, miten terkka suhtautuu, kun sanon, etten halua sikarokotetta. Hyvin asian otti ja turhaan stressasin. Ei kuulemma oltu ainoita, jotka sitä ei oo ottanu. Meidän ihana terkkaritäti oli siis palannut lomiltansa. Mukana oli myös opiskelija. Jotenkin Rasmus oli itkusempi, en tiijä olisko vähän vierastanu terkkaria, jolla on huomattavasti isompi ääni, kun mulla tai Tanella. Voipi olla, kun aiemmin alko mummulassa itkemään, kun Tanen äiti korotti hieman ääntänsä.  

Rokotuksen jälkeen nousi jätkälle kuume. Toissapäivänä kuumetta oli melkein 39. Eilen oli vaan vähän lämpöä ja tänään jo normaalilämpö. Tosin ruoka ei oo vielä kunnolla maistunu. Tännään söi jopa lihasoosia vähäsen ja sitten hedelmäsosetta päälle. Edistystä. Tuttelia jätkä on kyllä kiskonu sitten kiinteiden edestäkin. Mutta toki on ymmärrettävää, että kun toinen on sairas ei kiinteät maistu. Harvemmin sitä itekkää kunnolla syö sairaana. 

Myös itse oon ollut hieman kuumeinen ja nuhainen. Eilen oltiin jätkän kanssa molemmat vuoteen omia. Nukkua tursotettiin vierekkäin sängyllä. Sen verran jaksoin pystyssä olla, että vaihdoin jätkän vaipat ja syötin. Sekä itsekin join välillä mehua. Tane hoiti meitä sitten illan, kun tuli töistä. Teki ruuat, syötti pojan, lenkitti koiran, juoksi kaupassa jne. Ihana mies! <3 

Tännään on jo huomattavasti parempi päivä, joten eiköhän tämä nuha tästä selätetä! Ja jouluna toivon mukkaan oltais terveitä. 

Vaihto suurempaan istuimeen

Mihin tämä aika oikee mennee? Siis hei, vastahan kärvistelin synnärillä! Nyt jo ostettiin jätkälle isompi istuin, kun kaukalosta tulivat jalat yli. 

Joululahjaostoksien yhteydessä käytiin lastentarvikeliikkeessä. Meillä piti mennä katselemaan ja vertailemaan hintoja, mutta juuri haluamani istuin oliki tarjouksessa. Tämä meidän istuin on siis Graco Cosmic Comfort S. Näppärän olonen ja kun selkänojaakin saa säädettyä, ettei tarvihe jätkällä koko aikaa selkä suorassa istua töröttää. Hyvät pehmusteetkin istuin omaa. Graco on lastentarvikkeissa semmonen merkki, johon oon todella tyytyväinen ollu, eikä mulla oo huonoa sanottavaa. 

Ja se, miksi tein pikasen päätöksen istuimen suhteen on se, että a) Ykassa käydään harvoin ja siellä sijaitsee siis kunnon lastentarvikeliike b) Olis harmittanu, jos sama istuin ois kaupungissa maksanu enemmän (just kaupungin lastentarvikeliikkeen nettisivuja kattelin, niin siellä sama istuin oli alkaen se hinta, mikä maksettiin). c) Jätkää ei voi enää kovin kauaa kaukalossa kulettaa, joten istuin oli hankittava. 

Kyseessähän siis tämä istuin,
mutta meillä värinä on harmaa/musta.
Tämän kuvan lainasin täältä

Oli kallis reissu, mutta kyllä kannatti! Loput joululahjat saatiin aika kivuttomasti ja jouluksi ihanat suklaat valmiiksi myös. Ei tarvitse stressata! :) Piparkakkutaikina meni pieleen ja pahasti, joten huomenna uus yritys..

Peitto pois!

Rasmus hoksi jokin aika sitten, ettei hän taho nukkua peitto päällä! Iltosin aina peittelen pojan sänkyyn ja sitten kun itse meen nukkumaan, joudun yleensä laittamaan peiton takasin pojan päälle. Ja yleensä peitto taas potkitaan samantien pois. Parina iltana, kun ei oo itseä väsyttäny, oon seurannu kuinka se peitto lähteeki pois. (nyt kun on jouluvalot palaa jatkuvasti, niin sen valaistuksessa näkee hyvin). Pojan tyyli on siis tämä; Jalat nostetaan niin ylös kun saa ja sitten potkastaan jalkapäätyyn. Uudelleen jalat ylös ja potku jalkapäätyyn. Kätevää. =D Ja aamuyöllä kun poika herää syömään, on hänen päällään vaan harso, jos sitäkää. 

Rasmus ryömi ensimmäiset millit ja sentit viikko sitten. Hylkeen tyylillä poika pääsi eteenpäin vähän, mutta sitten meni hermot ja huuto tuli. Välillä oli nyrkkikin suussa. Kohta meillä mennään ja kovasti. 

Kun kiinteitä aloin antamaan enemmän pojalle, on masun toiminta ollu vähän laiskaa ja kakkakin on tuntunu olevan hieman kovalla. Nyt parina päivänä Rasmus on ollu mummulla ja vaarilla hoijosa, joten mummu on syöttäny pojan hyvin ja sen huomaa. (Mutta ihan hyväähän mummu tarkottaa, ei siinä mittää). Ja kun poika ähräs ja ähräs kakkaa, vaan ei tullu kun ihan pieni nokare, niin päätin eilen että annan purkillisen luumua. Ja kyllä on kuulkaa auttanu. Poikaki on heti ollu virkeämpi, kun massu toimii. :) 
 

Joulukuu

Kohta on joulu! Ihanaa. Ihan eri fiilis laittaa joulua, kuin viime vuonna. Pienimies tekkee tästä joulusta varmasti niin ihanan ja erilaisen. <3 Innolla odotan, mitä joulukuu ja joulu tuo tullessaan. Jouluvalmisteluja pitäisi alkaa tekemään. Laatikoita, leivonnaisia jne. Kaupasta en aatellu ostaa, kun ehkä rosollin ja maksalaatikon valmiina. Koskaa en oo maksalaatikkoa tehny ja rosollin kyllä teen itse, jos ennätän. Tässä kuitenkin on ihan vipinää pojan kanssa kahestaan päivisin, että jokapaikkaan ei ratkie. 

Äitin pikkutonttu <3

 

Pohjosen reissu takana

Tanella oli viime viikolla viimenen isyyslomaviikko, joten reissattiin Pohjosessa ja vähän Lapissakin. Mukana oli myös Tanen serkku, joten auto oli ahattu täyteen! (4 aikuista, vauva & koira). Mutta hyvin sopi kaikki ja sovittiin vielä ite kyytillekki. Kilometrejä kerty reipas 1000km, mutta kyllä oli sen arvosta. Toki ajeltiin Rasmuksen ehdoilla ja pysähdeltiin ruokailemaan ja taukoilemaan yms. Rasmus onkin vielä aika rauhallinen reissulainen ja suurimman osan ajomatkasta nukkua tursotti vaan.

Lauantaina, kun reissuhu lähettiin oli ensimmäinen pysähdyspaikka Tanen veljen luona, siellä oltiin yö. Juhlittiin S&S:n kihlajaisia, joten sen takia ajeltiin sen kautta. 
Sunnuntaina matka jatku Kainuun puolelle. Näin ystäviä, sekä ihanaa kummipoikaa ja hänen pikkusiskoaan. Kyllä täytyy sanoa, että kummipoika oli kasvanu paljon. Ja montamonta kysymystäkin tuli. Harmi, että näkeminen kuitenkin jäi tosi lyhyeksi, sillä matkaa oli jatkettava. Samaisena iltana nähtiin myös Rasmuksen kummeja pikaisesti. Sen verran kuitenkin, että annoin pojalle iltapalan yms. ja taas matka jatku. Viimein kun mökille päästiin, oli mökki hieman viileähkö, joten poikaa ei voinu heti haalareistaan riisua. Oli aika hassun näkönen "pötkö", joka sohvalla makas. Onneksi mökki lämpeni aika nopeaan. Mutta, ensimmäisen yön kuitenkin itse nukuin villasukat jalassa ja pojallakin oli peitto ja viltti päällä tiiviisti, että tarkeni. 

Lepposasti meni mökillä ma-ke väliset päivät. Ulkoiltiin, syötiin hyvin, shoppailtiin, ajeltiin ihanissa Rukan maisemissa, sekä Tane kävi keilaamassa kinkkukisassa. Ei voittanu ei. Keskiviikkona ajeltiin tosiaan vieläkin Pohjosemmaksi, Lapinpuolelle ja ihan napapiirillä asti käytiin. Nimittäin lapsuuden aikasissa ympäristössä pyörittiin, Sallassa. Oma mummola on siellä, joten samalla kun käytiin serkkuani = Rasmuksen kummitätiä moikkaamassa, näytin samalla Tanelle paikkoja, missä oon myös lapsuuttani viettäny. Pakkasta oli vain -25.3 ja sen tuntu autossakin. Oli meinaa aika jäykkä auto ja erityisesti kytkin. Paras lausahdus Sallan reissulla oli serkultani, joka piti Rasmusta sylissä oli "apua tämä vuotaa, ota tämä äkkiä!" :D Rasmus siis pikkusen kuolasi kumminsa päälle. ;) 

Torstaina rantauduimme mun kotipaikkakunnalle. Pikaisesti joitakin sukulaisia käytiin moikkaamassa ja kotikotona vähän pikkuveljelle jöötä pitämässsä. ;) Tulipa samalla heitettyä kotikotoa sitten jätesäkillinen turha roinaa roskiin ja olis varmaan enemmänki lähteny, jos olis ollu enemmän aikaa. (Kotikoti on kuitenki niin tärkiä paikka ja nyt kun se jää "mökkikäyttöön", niin siitä kuitenki haluaa huolta pittää. Ja talkoilla sitä aletaanki kunnostaa mökkikäyttöön. Se siis ei oo mitenkään ränsistyny talo tms. Mutta pientä fiksailua siis kaipaa). Nopian "siivousurakan" jälkeen kiidimme mökin kautta ystävää tapaamaan. Kyllä oli ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa! (jos luet tätä, niin kiitos vielä kerran! <3). 

Perjantaina vielä nopea sukulointikierros ja avainten palauttamista. Sen jälkeen alkoikin kotimatka, toki ensin käytiin ostamassa parasta leipäjuustoa, jota ei mistää muualta saa. ;) Ja täkäläiset on ihastunu tuohon kyseiseen leipäjuustoon. 


Nyt on arkiki saatu käyntiin ihan rennossa meiningissä. Viikonloppuna otettiin rennosti ja palauduttiin rauhassa. Käytiin Rasmuksen mummulassa syömässä sunnuntaina. Ennen ruokaa tehtiin pitkä lenkki ja poika nukkua tussotti vaunuissa ainaki 2h:n päikkärit. Ensimmäistä kertaa näin myös Tanen yhtä serkkua ja hänen avovaimoaan. 

Ja lopuksi vielä muutama reissukuva:

Hmm.. Mites tää menikää??

Ai että lenkillekkö?

Rukatunturi

Ei ehkä hetkeen oo ollu käytössä?

Hyppyrimäki ja täysikuu

Jos joku muuta väittää, se on väärässä!
Kyllä jätkälle ruoka maistuu.

Linssilude ;)

Hmm... Onpas karvaista ja pehmeää..

Lähtöaamuna oli rankkaa.. ;)

Vaunuissa tarkeni köllötellä,
kun oli paljon vaatetta päällä.

Vaunuilua toisen mamman kanssa

Pitkään puhuttu, mutta vielä mittää aikaan saatu koko syksynä asian suhteen.. kunnes nyt. Sovittiin alkuviikosta, että tännää olis hyvä päivä lähteä toisen äidin kanssa vaunulenkille, jos sää sallii. Ja sallihan se. Pakkaspäivä, joten oli kyllä aika rentouttavaa käyä lenkillä ja hyvässä seurassa. Taittu lenkki nopiasti, ihan huomaamatta kun juteltiin lapsistamme ja miten meni synntykset, sekä omista kodeista. 

Tämä tuttu on siis asunut tässä talossa, mikä Tanen kanssa ostettiin keväällä. Ja kun taloa oltiin ostamassa, asui tässä hänen äitinsä. Tuli sitten puheeksi keväällä, että meille on tulossa perheenlisäystä joten samalla selvisi, että myös heillekin oli tulossa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pojillamme on vajaa kuukausi ikäeroa. Puhetta siis riittää ja riitti. :)  

Eiköhän me joku päivä uudestaanki mennä vaunuilemaan tai kahvittelemaan toisten luo. :) Toivottavasti tästä näitä tuttuja ja kavereita alkaa kertymään tältäkin paikkakunnalta. Alku on aina vähän hankalaa.. 

Rasmus 5kk

Rasmus 5kk neuvola tännää: 7225g & 66.5cm, sekä pää 43,7cm.
Rokotteet: Pneumokokki ja rotarokote.

"Rasmus kasvaa hyvin. Soseita vihannekset ja hedelmät käytössä -> seuraavaksi liha tai kala, vilja (puuro). Soseiden kertamäärää voi lisätä. Kääntyilee, jäntevä poika. Iloinen ja jutteleva poika."

Meni vähän painokäyrä alaspäin, joten ruokaa vaan enemmän tarjoamaan. Poika oli tosi ilosella päällä, hurmasi terkan sijaisen leveällä hymyllään. Koko ajan halus hoitopöydällä kääntyillä ja käet&jalat vispas minkä kerkesi. =D Kovasti myös jutteli ja naureskeli. Ja ennenkaikkea jakso kärsivällisesti istua sylissä, kun neuvolakorttiin kirjotti tiedot jne.

Päivää vaille 5kk:tta. Istua törötti jo hyvän tovin ihan ite.
Ja isille suunnattu body päällä ;)

Taitoja

Toissapäivänä Rasmus hoksasi kääntyä pinniksessä poikittain. Vein siis pojan aamusta nukkumaan vielä joksikin aikaa, kun oli vielä hieman tukossa. Ja kun alko ääntä kuulumaan sängystä, niin menin kattomaan ja poika pötkötteli sivuttain ja naureskeli. Ja tämä sama toistu eilen aamulla. Tane oli lähössä töihin ja kun poika kitisi sängyssä, meni hän laittamaan tuttia, niin eiköhän Rasmus taas maannu sängyssään poikittain! 

 

Ukkeli pötköttelee tyytyväisenä poikittain

Toinen juttu, minkä Rasmus on vasta hoksinu, on että peilin eessä "pelleillessä" kääntää poika naurussa suin päänsä mun poskea vasten ja painaa otsansa poskeeni. Sitten käännetään pää pois, ettei Rasmus nää peilistä itteään. Sitten taas uudelleen kattoo poika peiliin ja taas sama juttu, otsa mun poskea vasten jne.. Kyllä siinä äitiä meinaa aina pikkusen huvittaa, kun poika naureskelee omalle kuvalle ja sitten äkkiä pää äitin poskea vasten. ;) 

Kovasti on Rasmuksen tahdonvoima kehittyny. Jos esim. lämmitän tuttelia ja jätän hetkeksi pullon pöydälle, että haen harson, niin johan poika alkaa jo huutamaan kovaan ääneen kun näkkee ruuan pöydällä. Aamupäivällä tämä tahto ylty ihan kauhiaksi "itkuraivariksi", kun annoin sosetta ja lämmitin tuttelia. Kun ei heti saanu ruokaa, ko alko kitistä, alotti poika huutamisen ja huuti pääpunasena. Isot kyyneleet valu vaan silmistä, kun lopulta sain tuttelin lämmitettyä. Ja vaikka aamupäivän ruoka oliki sammaan aikaan, mitä normaalisti, niin silti kauhia huuto.

Tane lupasi leipoa mulle Sacherkakkua merkkipäivän kunniaksi. Saapas nähä, piettääkö luppauksensa ja onnistuuko kakku. ;) En eppäile sen taitoja, en! :) Ja huomenna tää mamma pääsee uusiutumaan kampaajalle, ihanaa!

Lämpöilyä ja tukkoisuutta..

Nyt sitten pukkas pojalle lämpöä ja poika on ollu vähän tukossa eilisestä asti.. Reppana pieni. Aiemmin ei oo mittää ollu, mutta nyt yhtäkkiä. Rasmus on ollu muutenki sen olonen männä viikolla, että hampaita vois olla tulossa, joten nyt täällä onkin veikkailtu (= saatiin eilen vieraaksi äitini, mummoni ja siskoni), johtuuko lämpöily hampaista. Toivottavasti vain siitä. Ja ehkä minä ite oon enemmän 'stressissä', kun poika. Suppoa laittaessa tais äitiä enemmän kauhistuttaa, kuin poikaa. ;) Hih. Nyt poika nukkuu Tanen kanssa. Oli hyvä laittaa poika isänsä kanssa nukkumaan, kun Tane lähtee vielä yövuoroon töihin. (aamun siis jo oli)..

Muuten arki pojan kanssa on ollu ihanaa ja helppoa. Poika on alkanu nukahtamaan päikkäreille tosi helposti, sekä nukkuu ainakin yhet unet sisällä. Ruokakin on maistunu, ollaan maistatettu peruna-porkkanasosetta (tykkää todella paljon), bataattia (aluksi uppos, mut tökkäs kun seinään), maissia (yhen purkin söi just ja just..) ja nyt uutena kukkakaalia. Kukkakaalta syö mielellään, ei mittää ongelmaa sen kanssa oo ollu. Hedelmäsoseista ollaan maistatettu luumu (tykkää tosi paljon)- , ruusunmarja&vadelma (tykkää myös tästä paljon) -ja nyt uutena omena, banaani & appelsiinisosetta (tykkää myös tosi paljon). Hedelmäsoseet uppoaa pikkuisäntään tosi hyvin, syö mielellään niitä. Tainnu äitiin tulla, kun on perso hedelmille. ;) 

Viikset jo nuorella iällä. ;) Hedelmäsose maistuu hyvältä.

Mua välillä on ärsyttäny oikein urakalla, kun Tanen täti on vaahdonnu vellin antamisesta.. Ja ite en oo oikein nuita vellin kannattajia, sillä ollaan pärjätty soseilla ja tuttelilla tosi hyvin! Poika on nukkunu 6-7h yössä siitä lähtien kun soseet on alotettu. Tuttelilla pärjää myös sen 2-3h ennen seuraavaa syöttöä. Joten miksi vielä antaa velliä? Ja kun asiasta Tanen kanssa puhuttiin, niin alettiin miettiä, että jos vielä velliä olis, niin vois pojan suolisto olla aika tukossa tai sitten ei.. Miksi muuttaa tapoja, jos on tottunu jo yhteen? Puuroaikoja odotellessa. :)

Vähähiilihydraattinen ruokavalio + liikunta = energinen olo!

Isäni ja äitipuolen innostuksesta alettiin Tanen kanssa kokkeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota. Nyt ollaan oltu n. 3 viikkoa tällä ruokavaliolla ja olo on paljon energisempi. Ite en oo kaivannu leipää, pastaa, riisiä enkä ees perunaa, vaikka oon maalaistalosta lähtösin. Ei olla kuitenkaan ihan niin orjallisesti alettu noudattaan heti, mut vähitellen jätetty pois edellä mainittuja ruoka-aineita. Täältä oon löytäny kaikkia kivoja ja uusia ruokaohjeita, joita ollaan kokeiltu. Alussa mua hirvitti se, että käytetään oikiaa voita ja kuohukermaa ruuassa, mutta nyt kun nuita ruokia on tullu tehtyä jne. niin ennää ei hirvitä. :D On ollu maukkaita ruokia ja tullu aika vähästä kylläiseksi. 

Ruokavalion vastapainoksi tosiaan harrasta Zumbaa (josta oon maininnukki) ja uutena oon alottanu kuntonyrkkeilyn. Aivan mahtava laji, jossa saa laittaa ittesä likoon oikeen kunnolla. Eiliset treenit oli kyllä aika kovat, mutta hyvä olo tuli. Jalat kyllä vieläkin huutaa vähän hoosiannaa, mutta eiköhän se tästä kun lenkille lähtee.

Oon saanu zumbakaverin! Nimittäin kaveri, joka majailee kotikonnuillaan kolmisen viikkoa ennenkuin lähtee jälleen opiskeluiden pariin. Hän siis innostui myös zumbasta. Ennää ei oo mitenkään "orpo-olo" zumbassa, kun on kaveri. Aiemmin en tuntenu sieltä ketään. Harmittaa, kun tämä kaveri ei mahtunu ennää mukaan kuntonyrkkeilyyn. Kaverin kans on ollu puhetta, että ainaki jos lenkkeiltäis yhessä, sekä käytäis pelaamassa sulkapalloa tms. Kuntosalillekki olis kiva päästä välillä.

Viime viikkoina on ollu kyllä niin energinen ja touhukas olo, että päivisin on kerenny tekemään vaikka mitä pojan hoidon ohella. :)

Jotta tämä päivitys ei menis sekalaiseksi, kirjottelen Rasmuksen kuulumisia myöhemmin. Paljon on olis kerrottavaa pojan kuulumisistakin. :) 

Päiväunista

Kun poika syntyi, ei hän millään meinannukkaa nukkua sisällä päiväunia (öisin nukku vähän pitempään). Aina nukahti ulos. Helteillä ei voinut poikaa laittaa ulos, joten vietin monta pitkää hermoa raastavaa päivää, kun poika väsyneenä huusi ja huusi. Auto oli viimenen pelastus helteillä. Toki ei meidän autoissa mittää ilmastointeja ole, ei. Mutta nukahtipa poika kuitenkin hetkeksi. 

Nyt ihan viikko-kaks sitten Rasmus on alkanu nukkumaan myös sisällä päiväunia. Varsinkin päivän ekat unet nukkuu poika tyytyväisenä sängyssään. Ja nukahtaa todella helposti. Ei siihen tarvita, kuin tutti suuhun & oman tuoksuinen harso vierelle ja peitto päälle. Samantien on silmät kiinni pojalla. Unet sisällä ei oo päivällä kovin pitkät välttämättä, mutta kuitenkin on virkeämpi poika taas. 

Oon pyrkiny pitämään kiinni siitä, että ainakin yhet unet poika nukkuu ulkona vaunuissa, sillä ulkona nukkuu paremmin ja pidemmät unet.

Kääntymisestä ja muista taidoista

Edellisessä postauksessa unohdin mainita, että nyt neuvolareissun jälkeen Rasmus on alkanu entistä enemmän harjottelemaan kääntymistä. Etenkin vaipanvaihdon yhteydessä poika vääntää itteään kyljelleen ja siitä koittaa kääntyä mahalleen, mutta ihan ite se ei vielä onnistu. Pienellä avustuksella kyllä kääntyy hienosti, tosin kädet jää monesti sitten mahan alle ja siinä meinaa Rasmus hermostua, kun ei vielä ihan ite osaa niitä siirtää pois sieltä. Kyllä se kääntyminen kohta onnistuu! :)

Kovasti Rasmus haluaa jo istua. Ei ennää puoli-istuvassa asennossa/selällään viihy kauaa, etenkään sylissä ollessa. Kovasti punnertaa itteään istumaan ja meinaa tulla parku, kun ei ite vielä pääse. Kun ottaa kädestä vähän kiinni ja vetää, niin kyllä poika istua töröttää kun tatti. Ja on niin ilosen olonen. Tännää makoiltiin sängyllä ja kun Rasmus alko taas harjottelemaan nousua istumaan, otin poikaa käsistä kiinni ja vedin hieman. Hyvin jäntevästi poika siis nousee ja kannattelee päätään. Viihty istualtaan hyvän aikaa, olis varmasti viihtyny pidempääki, mutta en vielä anna kuitenkaan Rasmuksen kovin kauaa istua.

Leluja on alettu kovasti tutkimaan. Hyvän aikaa Rasmus tutkii leluja, tarraa kovasti kiinni ja juttelee. Nyt kun Rasmus on oppinu ottamaan leluja käteen, täytyy leluja myös maistella samalla. Eilen sain hyvän kuvan, kun lelu oli jo suussa. Täytyy lisätä kuva sitten, kun saan siirrettyä sen puhelimesta. :) 

Aika on tuntunu menevän tosi äkkiä! Ihanaa seurata pojan kehitystä.

4kk neuvola

Torstaina 14.10 meillä oli 4kk neuvola, jollon tuli täyteen myös tasan 4kk:tta. :) (mutta taas omista kiireistä johtuen, en oo keirnny heti päivittämään tätä)..

Rasmus kasvaa nätisti käyrillä, eli: 6685g (6080g) & 63,5cm (60,5cm) ja pää 43cm (42cm).
"Kasvaa hienosti. Kääntyminen "lähellä". Katselee ja hymyilee."

Huomattavasti paremmin meni neuvolareissu, kun viimeksi. Ei siis heti riisuttu tms, niin Rasmuksin oli aika rauhallinen. :) Vaikka itku meinas tulla, kun piikin sai (normaalisti tuo piikki olis tullu jo 3kk:n iässä).. Meinas itellä tulla itku, kun huomas pojan ilmeestä että pikkusen sattu piikin pistäminen. Jotenki tuntu pahalta..  

Kuulumisia

Pientä hiljaiseloa tässä on tullu vietettyä, sillä olin viikon ilman nettiä. Tane vietti siis isyyslomaviikon ja suunnitelmista poiketen oltiinkin Keski-Suomessa, ei Pohjosessa. Harmittaa niin vietävästi, kun Pohjoseen olisin halunnu! Noh, mutta mukava lomaviikko oli silti. :) 

Rasmus kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kun kädet on löytyny, on löytyny myös pippeli. Hassun näköstä, kun vaippaa vaihtaessa poika haroo haaroväliä ja koittaa ottaa kiinni pippelistä. 

Päivä päivältä Rasmus juttelee enemmän ja enemmän. Välillä poika päristelee huulillaan, kun Tane opetti sen sille. Myös jumppalelu on alkanu kiinnostamaan entistä enemmän ja Rasmus viihtyy siinä pitkiäkin aikoja. Meillä on jumppalelussa semmonen "kuva" (siinä on eläinten kuvia jne), josta kuuluu eriliaisia ääniä. Nyt Rasmus on hoksinu, että kun siihen potkasta hivauttaa, niin siitä kuuluu joka kerta ihan erilainen ääni, joten poika kovasti potkiskelee sitä. Myös roikkuvat eläimet kiinnostaaa paljon, joten pienet kädet niitä haparoiki ahkeraan. Välillä myös niistä tarrataan kiinni. 

Tuntuu, että poika vennyy pittuutta ihan silimissä. Torstaina neuvolassa saahaan taas uusia mittoja, jännityksellä ootan! 

Rankkaa lähteä naisten kanssa shoppailemaan. ;)

Pieni rokkipoika unilla.

Rasmus on alkanu 'jodlauksellaan' antamaan merkkiä, kun herää päiväunilta. Tämä siis, jos poika nukahtaa sisälle. Välillä äitiä naurattaa, kun makkarista alkaa kuulumaan ilosta jodlausta, naurua tms.

Zumba

Oon hurahtanu Zumbaan! Viikko sitten kävin ensimmäisen kerran zumbassa, joka alko tällä "kylällä". Heti ensimmäisen kerran jälkeen oli niin energinen olo, että olisin voinu juosta koiran kanssa vielä 5km:n lenkin. =D Se ei kyllä toteutunu, kun vettä sato sinä päivänä ja kauppahan piti vielä ehtiä. Tällä viikolla zumba päivänä olin aika väsyny ja mielessä mietin, mennäkkö vaiko ei. Päätin kuitenki lähteä ja hyvä niin, sillä se väsymys kaikkosi zumban jälkeen. Joten nyt toteutu iltalenkki koiran kanssa hölkäten. Toki ei ihan koko matka, mutta puolet kylläkin. Tämä on jo aikamoinen saavutus, sillä vielä nuo raskauskilot painaa nuissa kriittisissä paikoissa. Kunto on kasvanu raskauden- ja synnytyksen jälkeen kovasti! 


Ne jotka ei oo Zumbaa kokeillu ja jotka miettii sen kokeilemista/aloittamista, voin sanoa että kyllä kannattaa! Ja suosittelen lämpimästi.

Vähän kakka-asiaa..

Nyt kun meillä on alotettu kiinteiden syöminen, on myös pojan kakkaamisesta tullu tuskallisempaa. Surullista ihan katsella, kun toinen koittaa kakata, mutta kipeää tekee ja tuntuu, ettei mitään tuu. Vettä oon antanu aina kun oon syöttäny sosetta ja nyt päätin, että annan vähän muulloinki. Jos vaikka se helpottais pojan oloa. 

Olisko teillä rakkaat lukijat (ennenkaikkea äiti-ihmiset) vinkkejä, mikä myös vois auttaa masun toimintaan? 

Soseet alotettiin siis pikkuhiljaa, ensin pieniä annoksia ja vähitellen oon lisänny annoksia.

3kk neuvolaa ja muuta..

Neuvolapäivä meillä oli torstaina, mutta kaiken hässäkän jälkeen pääsen vasta nyt turinoimaan tännekki.. Neuvolaan vaunuilin reippaana, joten Rasmus kerkesi nukahtaa välillä ja neuvolassa nousi hirveä elämä ja poika vaan huusi, huusi ja huusi.. Joten se neuvolareissu meni sitten poikaa rauhotellen. Huutamisen välissä koitettiin terkan kanssa jutella ja tultiin ensinnäki siihen tulokseen, että Rasmus on oppinu vierastamaan ja että suuttu, kun riisuin sen heti nakusilleen jotta saataisiin mitat. Toisekseen poika varmasti huusi nälkääkin (vaikka syönnistä oliki n. tunti aikaa), sekä väsymystä. Meijän neuvolassa on aina muutenki niin kuuma sisällä, joten ihan hiki tuli, kun poikaa rauhotteli ja käveli ympäri huonetta jne. 

Ruokailusta jutellessa kerroin minkälaista meillä on viimeaikoina ollu. Poika vaan imee ja imee rintaa, saattaa jopa kaks tuntiaki olla rinnalla ja sitten ei mee kun vajaa tunti/tunti, niin uuestaan on jo ruokaa vailla. Korviketta oon myös syöttäny, mutta silläki se pyssyy tyytyväisenä max. 2-3h. Joten ei siitäkää oo oikeen apua ollu. Ensin terkka ehotti että alottaisin vellin, joka on vähän paksumpaa ja sitten perunaa/porkkanaa. Ite olin kuitenki alusta asti sitä mieltä, että mielummin heti perunaa/porkkanaa, entä velliä. Ja kun mun mielipidettä kysyttiin sanoin kantani ja päästiin yhteisymmärykseen terkan kanssa asiasta. Nyt meillä on syöty torstaista lähtien kaupan sosetta (ens viikolla voinki alottaa ite tekemään, kun makuun on päästy). Rasmus on alkanu nukkumaan öisin kunnolla! Meillä siis nukutaan nykyään 6-7h putkeen ja sitten syyään rintaa ja jatekaan aamuun asti unia, ihanaa! Päivätki on menny huomattavasti paremmin, ei oo niin ussein ollu syömässä, eikä oo ollu semmosta huutoa, niinku aiemmin.


Kyllä meillä on ihana neuvolatäti! Ei voi parempaa sattua. Perjantaina terkka soitti vielä ja kysy jaksamistani, kun torstain neuvola meni miten meni.. Harvassa on ennää tuommosia ihmisiä!

Näin meillä syödään. Sosetta ja nyrkkiä vuorotellen ;)

Rasmuksen mitat siis; 60,5cm (57,7cm) & 6080g (5260g) & py: 42 (40). Ja sitten kaks piikkiä saatiin, eli rotarokotteesta toinen puolikas ja pneumokokkirokote, joka pistettiin. Onneksi ei mittää kuumeilua tms. tullu rokotteesta. Ens kerralla saahaan sitten virallinen 3kk:n rokote, joka oli.. en nyt nimeä muista mutta kuitenki.. :)

Kuten ylempänä kuvasta näkkyy, niin meillä on tosiaan löytyny nyrkit! Oikiastaan Rasmus "löysi" ne jo 2,5kk:n iässä. Kovasti oon koittanu vierottaa nyrkeistä, ettei ne olis aina suussa.. Neuvoja/konsteja millä onnistuu? Rasmuksesta on myös tullu paljon seurallisempi. Ihanaa aamusin, kun kömmitään yhessä sohvalle vielä köllöttelemään, niin poika jokeltelee ja nauraa paljon. Ja kun juttelen pojalle, niin hän sitten vastaa. Vaikka ei äiti vielä ihan ymmärrä, hih. 

 

Käytiin Rasmuksen kanssa pari viikkoa sitten reissussa. Oltiin mun isän ja äitipuolen kanssa Pohjosessa parisen päivää. Hyvin meni reissu, poika nukku autossa hyvin. Tauoilla ruokaa ja vaipanvaihtoa ja matka jatku taas. Pohjosessa oli jo ruska ihanasti aluillaan! Ehkä se nyt parin viikon päästä on parhaimmillaan, kun lähetään kohti Rukaa. Mökille sinne, kun Tane pittää isyyslomaa. 

Ruska aluillaan. Mökin pihasta kuvattuna.

Tässä maisemassa sielu lepää. Mökki lammen-/järven-/joen-/merenrannalla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ehkä jokseenki sekava postaus.

Arjen onnenhetkiä

Viime päivinä oon laittanu merkille, kuinka Rasmus naureskelee ja jokeltelee paljon. Vähän kun naksuttaa suutaan, niin poika hörähtelee ilosesti. Iltasin omaan sänkyyn laitettaessa Rasmus alkaa nauramaan musiikkimobilen nalleille ja pupuille. Eräänä iltana jäinki vähäksi aikaa seuraamaan pojan touhuja. Siinä pinnasängyn vieressä katsellessa huomasin, kuinka onnellinen oon tuosta ukkelista.

Yhtenä iltana lähettiin hakemaan Tanea iltavuorosta (sinä päivänä oli vaan yks auto käytössä), pukiessa juttelin Rasmukselle 'lähetään hakemaan isi töistä' ja samassa poika hörähti nauramaan kovaa. Ihan kuin olis ymmärtäny tarkalleen, mitä sanoin. 

Raskauden aikana ostettiin keinu, josta kuuluu musiikkia ja nopeutta saa säädeltyä. Se on oiva apu päivisin, kun oon yksin kotona. Tänään täytyi laittaa poika pariinki otteeseen keinuun, jotta sain esim. juotua aamukahvit ja pukea päälle. Ei muuta kun musiikit päälle, pian kuuluki makkariin oikeen kova nauru, kun Rasmus nauro keinun nalleille. Itteäki alko väkisinki naurattamaan, kun kuuntelin poikaa. 

Tässä muutamia otteita arjestani. Koko ajan nautin todella paljon vauva-arjesta. Tämä on sitä jotain, joka sopii mulle. Vaikka välillä onki huonoja päiviä, niin pojan nauru on semmonen, joka saa hyvälle tuulelle.

Voi h*lvetti!!

Kyllä alko totaalisesti v*tuttamaan, kun sisko kerto, mitä suku on puhunu meistä ja vauvan hoitamisesta. Rasmus ei niiden mielestä saa tarpeeksi ruokaa, kun itkee niin paljon! Voi mitä sontaa on keksitty. Tietäsivät vaan, mitä teen päivisin kotona. Saattaa mennä monta tuntia, että makaan sohvalla imettämässä poikaa, jotta olis tyytyväinen. Etenkin kun on nuita kasvupyrähdys-päiviä.

Oon niiiin kurkkua myöten täynnä tuommosta selkäänpuukottamista yms. kun ei voi sanoa päin naamaa! Kyllä ollaan muka niin "höölinä" ja pietään yhteyttä yms. mutta heti kun on käyty kylässä ja pois lähetty, niin alkaa seläntakana puhuminen.

Oikiasti, mitä ihmiset VOI tietää mikä lapsella "on hätänä", kun ei itse ole lapsen äiti? Ja etenkään, kun ei nää lasta useasti. Kyllä itse oman poikani äitinä tiijän varsin hyvin, millon on nälkä, millon vääntää mahasta, millon on unista itkua jne. Pahin kaikista selkäänpuukottaja on oma täti. Joka työskentelee perheessä perhepäivähoitajana ja on luonteeltaan kaikkitietävä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta yllättäen on aina pätemässä, kuinka lasta hoidetaan "oikein". Aina kylässä ollessa "tunkeutuu" MUN 'reviirille' hoitamaan Rasmusta, sillä HÄN hoitaa sitä paremmin kun minä. Väkisin tullee semmonen olo, että hoidan Rasmusta väärin tms. vaikka ei se niin ole.

Se mua kans ärsyttää, että Rasmusta verrataan jatkuvasti toisen tätini poikaan, joka on melkein kuukauden vanhempi. Kun tämä tätin poika A osaa jo sitä ja tätä. Syö perunaa yms. A on tämän pph-tätin kummipoika ja niin täydellinen kun olla voi. Huoh. (itse olen aina ollut niitä "huonompia" veljen lapsia, toisen veljen lapset on niin täydellisiä).

Suku on pahin! Pakko vuodattaa, jotta oma olo helpottuisi vähän..

Ristiäiset vietetty..

Ja ukkeli sai maailman ihanimman nimen! Ainaki näin äitin mielestä. ;) Nimeksi tuli siis Rasmus.

Koko viime viikko ennen ristiäisiä oli melkosta tohinaa. Oli ikkunoitten pesua, siivousta, leipomista ymym.. Ei tullu paljoa istuskeltua/nettiä selattua.

Mutta itse juhlaan. Rasmus oli kiltisti toimituksen ajan. Ensin haukoteltiin kun pappi teki ristiä kasvoille ja rinnalle, sen jälkeen poika päätti jokellella ja naureskella. Sitten tuliki uni. Rasmus nukkukin koko loppu ajan. Ei olis paremmin voinu mennä. Vieraita oli tuvan täydeltä (lähisuku siis) ja tuntu, ettei kaikkien kanssa ehtiny jutella. Rasmuksella oli hoitajia paljon, tuntu ettei ite kerinny ees sylissä pitää poikaa! Onneksi sade tuli vasta illalla, kun juhlat oli loppumassa. Terassilla pysty siis kans oleilemaan kun tupa oli kuuma.

Oli ihanaa nähä sukulaisia, sekä Tanen että omia. Ja kerranki meillä. Ei tarvinu reissata monta sattaa kilometriä sen takia. Mitkäs juhlat seuraavaksi järjestetään, hmm.. Siinäpä onki pohtimista. :)

Ukkelin 2kk neuvola

Tännää oli neuvolapäivä. Lääkärineuvola. Tällä kertaa oli sijainen terkkana, sillä vakio terkka on lomalla. Ja voin heti alkuun sanua, että en yhtään tykänny sijaisesta! Se oli jotenki niin jäykkä ja töykeä. Piti mua varmaan tyhmänä, mutta itsepähän se anto "ohjeet" huolimattomasti..

Alkuvuodatusken jälkeen asiaan. Eli ensin normaalit rutiinit. Ukkeli kasvaa todella hyvin! Pituuskäyrä on menossa yläkäyrille ja painokäyrä mennee kultaista keskitietä. Painoa siis 5260g ja pituutta 57,5cm. Päänymärys: 40cm. Lääkäri, joka tarkasti ukkelin oli todella mukava ja asiansa osaava. Terve & tarkkaavainen ukkeli kasvaa hyvin. Neurologia normaali, jäntevä on ja hyvin liikkuu. Pienen napatyrän lääkäri huomasi, jota nyt tarkkaillaan Tanen kanssa. Ukkelilla on siisti iho. Sydän, kivekset, kallo & vatsa; normaalit (ilmeisesti, joku merkki tuossa on jota en ossaa tulkita). Ensimmäisen rokotteen ukkeli sai lääkärin tutkimisen jälkeen. Suunkautta annettava rotarokote siis. Ukkeli on ollu vähän itkunen, johtuen rokotteesta.

Onneksi ens kerralla neuvolassa on meidän vakio terkka paikalla. Muuten jäi hyvä kuva lääkärineuvolasta, etenki lääkäristä. 

Syksy tulee!

Ihanaa, kun  alkaa ilmat viilenemään! Raikkaat syysaamut on paljon mielekkäämpiä, kuin tukalat kesäaamut.

Eilen ukkeli nukku ulkona 2h, kun oli viileä päivä! Käytettiin Tanen kanssa aika hyväksi ja tehtiin samalla pihahommia. Minä heiluin vesurin kanssa oksia karsien (homma olis pitäny tehä jo aikaa sitten, mutta ei oo kerinny) ja Tane katko oksia, jotta niitä voi sitten poltella notskissa/takassa. Samalla suunniteltiin pihaa uusiksi. Muutamat viinimarjapuskat tuolta lähtee (olivat kuolleet), haluaisin pinen mansikkamaan autotallin taakse. Toinen tyrnipensaskin on laitettava, sekä omenapuun haluaisin myös. Nurmikko on myös laitettava jossain vaiheessa uusiksi kokonaan. Ruohottuneet kukkapenkit kaivetaan ylös ja johonki tullee uus kukkapenkki. Ehkä yhtä kukkapenkkiä jaksaa/viittii hoitaa. En oo oikeen kukkaihmisiä ja mun käsittelyssä kuolee kaktuksetki!  Mutta tämä omakotitaloasuminen on mun juttu. Tykkään nyysätä pihalla. Ens kesänä ukkeli on sitten pienenä apurina.

Keinussa ukkelia kiinnostaa nallet. Ukkeli 2kk.

Viikonloppuna ukkelin hoitamisen lomassa oon hoivannu myös Sirua. Perjantaina lenkillä huomasin tassuista vuotavan verta. Tutkin koiran samantien ja huomasin veren vuotavan polkuanturoista, jotka oli revenneet/kuluneet. Pari päivää Siru tassutteli ukkelin sukat jalassa, jotta tassut alkais paranemaan kunnolla. Ahkerasti tassuja desinfioitiin ja laitettiin käärettä. Nyt revenneet polkuanturat on umpeutunu jo aika hyvin ja Siru pystyy normaalisti tassuttelemaan ilman sukkia ja kääröjä. Vielä kuitenki täytyy varoa lenkille lähtöä sen kanssa, ettei uudestaan aukia. Harmi, ettei tullu otettua Sirusta kuvaa sukat jalassa. Oli hieman huvittava näky, kun oli kaks muumisukkaa ja kaks normaalia valkosta sukkaa jalassa. Jarrusukat tosin. ;)

Huomenna ukkelilla on lääkärineuvola, jolloin tullee ensimmäinen piikki. Mutta se on suunkautta otettava. Hyh, äitiä jännittää. Onneksi Tane lähtee kans mukkaan.

Kuvitettua vauva-arkea

Pitkään aikaan en ole kerinnyt istahtaa koneelle sen vertaa, että olisin kuulumisia kirjotellut. Joten laitan muutamia kuvia meidän arjesta. Kaikkea on tapahtunut, on ollut isäni häät, käynyt vieraita ymym. Ihanaa aikaa on ollut. :)

Ukkeli tykkää nukkua sylissä, etenkin äitin sylissä on hyvä nukkua.

                                               

Myös isin sylissä ukkeli viihtyy.

 

Uljas vahtikoirani Siru tykkää myös nukkua sängyssä, etenkin ukkelin kanssa.

                                           

Ukkeli naureskelee..

..ja hymyilee leveästi.

Taneki lykkää välillä vaunuja lenkillä..

Siru seuraa tarkasti kylvetyshommia. 

Ukkeli otti rennosti pappansa häät

Eno joutui hommiin tullessaan vierailulle. ;)

Ehkäpä lähiaikoina joudan kirjoittelemaan kunnon päivityksen. :)

Pst. Ukkelimme saa 21.8 nimen.

Isyyden tunnustamista yms.

Ja niin tuli aika, jolloin isyys oli tunnustettava. Jotenki tuntu "ahdistavalta" mennä lastenvalvojan luo, sillä ukkeli itki ja tuntu siltä kuin olis ollu jonkun valvovan silmän alla.. Lastenvalvoja oli mielestäni todella ärsyttävän olonen. Puhu niin rauhallisesti ja hittaasti, että ite kerkesin vastailla kesken sen lauseiden. (välillä oikiasti luulin, että se jo lopetti ja vastasin, mutta sillä oliki lause kesken).. Onneksi saatiin asiat joutusasti käytyä läpi ja päästiin pois! Käyntiä ei helpottanu yhtään se, että just sinä aamuna iski hirviä migreeni päälle. Kunhan maistraatti hyväksyy isyyden tunnustamisen yms. niin ukkelilla on sekä isä, että isänpuoleinen suku. (oikiasti niin typerää, että vauva ei kuulu ees sukuun, ennen kuin isyys on tunnustettu).

Ukkeli on kehittyny huimasti viimesten viikkojen aikana. On enemmän hereillä ja kattelee ympärilleen. Päätäki kannattelee aika hyvin ite, välillä vielä toki pää vie miestä. Kovasti ukkeli koittaa myös lähteä liikkeelle, mutta vielä ei ihan tekniikka oo hallussa. Hassun näköstä välillä, ko hetken piettää ukkelia mahallaan esim. sohvalla, niin jalat ja käet viuhtoo siihen malliin, että ryömimään oltas kovasti lähössä. Vielä ei oo eteenpäin päässy. ;) Sylissä mahallaan ollessaan myös koittaa ponkasta ylöspäin jne. Kohta meillä varmaan ryömitään - tai sitten ei vielä hetkeen. Se jää nähtäväksi. 

Kovasti ukkeli hymyilee myös. Ihania päivän pelastuksia, kun hymy vilahtaa ukkelin naamalla. :)

Äideille

Veikko Polameren runo kokoelmasta Vogelfrei (1977) :

Sinä päivänä,

kun lapsesi on lähdössä,

kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee

sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,

katso ettet sano:

jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.

Sinä päivänä muista -

lähdön ja rohkaisun hetki,

hetki joka ei toistu. 

1kk neuvola

Käytiin ukkelin kanssa neuvolassa aamupäivästä. Hyvin on alkanu kasvamaan. Painoa on kertyny 4130g ja pituutta 53cm. Päänympärys 38cm. Kovasti sai kehuja neuvolatätiltä kuinka tasasesti ja hyvin kasvaa käyrillä. Ilo oli mammallaki kuunnella. :) Unohtu kysyä katselukuvia, kun niistä oli viimeksi puhetta. Jospa sitten ens kerralla muistais. Seuraavaksi onki tiijossa lääkärineuvola ja sen jälkeen aletaanki antamaan ukkelille rokotteita.. Onneksi ensimmäinen pistettävä rokote on vasta 3kk:n iässä. 

Tännää on heti aamusta ollu rauhallisempi päivä ukkelin kanssa. Ei oo nyt turhia itkeskelly ja maitoa tullee taas niin paljon, että muillekki jakais. En tiijä mitä tuo eilinen oli, sitä pohdittiin neuvolassaki, mutta ei oikee mihinkään tulokseen tultu. Paitsi että varmaan nälkää se kuitenki itkeskeli, vaikka sitä kuinka imetti. Terkka neuvoki antamaan korviketta sillon jonkin verran kun itestä tuntuu siltä.

Neuvolan jälkeen suunnattiin kaupunkiin ukkelin mummulle ja vaarille kylään. Tuli aamulla ihan semmonen olo, että PAKKO päästä käymään välillä jossaki, ku nyt helteitten takia on vaan kotona tullu oltua. Ei oo viittiny ukkelia retuuttaa paikasta toiseen. Ja mummu oli ihan haltioissaan nähdessään pojan. :)

Korvikkeeseen turvautuminen..

Mua jotenki on vieroksuttanu korvikkeen antaminen, kun itellä on tullu niin hyvin maitoa. Mutta nämä helteet on kuitenki verottanu maidon tuloa, sillä oon ihan tietosesti imettäny useammin, ettei pääse ukkeli kuivumaan. Ja myös ukkeli on vaatinu useammin tissiä. Eilen ja tänään on ollu melkosta huutokonserttia ja ukkeli onki "roikkunu" tissillä useasti ja pitkään. Aina kun oon lopettanu, on ollu hetken tyytyväinen ja pian alkanu taas huuto. Eilinen meni vielä hyvin, mutta tännää ei rauhotuttu ei sitten millään. Joten lämmitin vähän korviketta ja kas kummaa, ukkeli on ollu tyytyväinen jo hyvän aikaa. Itelle tuli vaan jotenki huono äiti-olo, kun turvauduttiin korvikkeeseen. Vaikka eihän se pahaksi oo. Saa mun rinnatki nyt 'levähtää', jotta taas iltaa kohti tulis paremmin maitoa. :) Ja pääasia, että vauva on tyytyväinen. Tässä on hyvä itelläki alkaa sisäistämään se, että imetyski loppuu aikanaan.

Voi lämpö..

Helteestä ei sais valittaa, muttamutta.. Nyt tuntuu että on liian kuuma. Ainaki ukkelin mielestä. Kolmisen tuntia oon koittanu saaha ukkelia nukkumaan, mutta ei millään. Hirviää huutokonserttia on pitäny ja aina kun on nukahtanu, on nukkunu max. 15min kerrallaan. Huoh. Pimensin makkarin yms. Äsken ukkeli nukahti jälleen, joten saapa nähä kuinka nyt käy kun on pimeä makkari. Toivottavasti nyt nukkuis pidempään. En oo saanu siis mittää tännää aikaseksi. Mies on vapaalla, mutta se on ollu terassin kimpussa, että eipä siitäkää oo taas ollu apua.. Kyllä on sitten mukava valmiilla terassilla oleilla, joten annettakoon ny anteeksi hänelle. ;)

Vaunulenkillekkää ei oo mittää asiaa näin päivällä, kun vaununkoppa on älyttömän kuuma! Joten ootellaan, että vähän illempana viilenis ilma ja pääsis lenkille. Ukkeliki nukkuis yön paremmin sitten. Eilen illalla oli oikein mukava käyä iltasella lenkillä. Ajettiin autolla tuonne kaupunkiin ja käveltiin merenrantaa pitkin olevia polkuja. Ihana merituuli viilensi.

Kauhia näläkä?

Tais olla viimeyönä ukkelilla kamala nälkä, kun yöllä syödessään imas rinnanpään niin rajusti suuhunsa, että ihan teki itellä kipiää. Mutta eihän sitä rintaa nyt voinu poiskaan vetää, vaikka vähän itellä sattu. Täytyyhän ukkelin syyä, kun nälkä on. Noh, tännää sitten huomasin, että rinnanpäähän oli jääny jälki, semmonen fritsun näkönen. =D Kova imuteho ukkelilla ainaki on. ;) 

Ukkelille maistuu muutenki ruoka hyvin. Välillä naurattaa, kun se "ärisee" rinnalla ja toisinaan se taas "hyökkää" rinnan kimppuun. Hassua. =)

Raskauskilojen karistus..

..alkaa nyt! 

Raskauden aikana paino nousi melkein 20kg (josta suurinosa oli turvotusta) ja siitä jäi jonkun verran kiloja, joten olen päättänyt karistaa ne pois. Mutta pikkuhiljaa. En ajatellu asettaa mittää suuria tavotteita, enkä alkaa urakalla dietille (en ees voi mittää diettejä alottaa, ko imetän). Vaan ihan vaunulenkkeilemään ahkerasti koiran kera ja alkaa syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin. :) Ehkä semmonen tavote että jos olis vaikka ens kesänä rantakunnossa.. ;) Valitettavasti en puntaria omista, ainakaan vielä.. Joten en tiedä, mikä on lähtöpaino.. Noh, ehkä tässä puntariostoksille täytyy mennä. :)

Ja farkkuja en ennen jalkaani pistä, ennen kuin vanhat farkut soppii!

Isyyden tunnustaminen

Sain viimeviikolla kirjeen, jossa tuli aika isyyden tunnustamiseen yms. Ja kun sitä kirjettä luin, niin pelkkä tunnustus ei riitä avokille, jotta hänellä olis oikeus päättää ukkelin asioista (?).. Ja jos nyt oikein ymmärsin, niin täytyy tehä vielä erikseen yhteisyhuoltajuussopimus, jotta virallisesti myös avokilla on oikeus ukkeliin.. Korjatkaa jos oon käsittäny väärin. :) Onhan nämä kiemurat aika hassuja, kun ajattelee, että tällä hetkellä oon ns. yksinhuoltaja (vaikka yhteinen talous yms. on), eikä ukkelilla oo virallisesti isää.. Nämä asiat ratkiaa viimestään, kun mennään lastenvalvojan luo.

Avioliitto on tämän asian tiimoilta yliarvostettua. Yks sormus lissää sormessa, sama sukunimi ja ei tarvi isyyttä erikseen tunnustella. Miksi näin? Eikös tähänki lakiin vois tulla helpotusta, ettei avopareilla tarvis käydä hirviää paperiselvittelyä isyydestä jne. Kuitenkin avoliitot on aika yleisiä tänä päivänä, eikä monikaan välttämättä halua edes naimisiin mennä syystä tai toisesta.

Ite en kuitenkaan oo avioliittoa vastaan ja ehkä jonain päivänä haluanki naimisiin, nyt tuommonen ajatus tuntuu aika kaukaselta..

Ja näin kaikki sitten meni..

Lauantaina 12.6 alko tulemaan lapsivettä. Sitä tuli ihan reilusti, joten ei muuta kun soitto synnärille. Sieltä sitten pyysivät tulemaan näytille. Kätilö vielä puhelimessa sano, että jos se on lapsivettä, niin osastolle on jäätävä. Ennen lähtöä pakkailin ihan rauhassa sairaalakassin yms. Synnärille päästyämme laitettiin heti sydänkäyrät ja siinä sitten makoilin puolituntia. Samalla kätilö täytteli papereita ja kyseli vähän väliä vointia, sekä mittas verenpainetta ja lämpöä. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunsuu on vielä takana, eikä kätilö oikein päässyt siihen "käsiksi". Jäin sitten osastolle ja vielä illalla olin sydänkäyrässä yms.

Sunnuntaiaamu valkeni ja heti aamusta sitten taas sydänkäyrää ja antibiottia suoneen, ettei masukki saa infektiota synnytyksen yhteydessä. Aamupäivä oli piinaavaa ootusta, kun piti oottaa päivystävää lääkäriä. Kun viimein pääsin lääkärille, oli tämä lääkäri vanha mies, joka tutkiskeli ja tuomitsi äitipoliklinikan lääkärin tekemät tutkimukset. Jotenki jäi tuon jälkeen semmonen olo, että lapsivesien meno olis ollu mun syy.. Siinä vaiheessa iski epätoivo.. Ja ei muutako taas käyrille ja sitten tablettia nassuun siinä toivossa että synnytys lähtis etenemään. Tabletin oton jälkeen makasin taas sydänkäyrillä, mutta supistuksia ei kuulunu.. Illemmalla sitten sain toisen palasen ja taas käyrille. Nyt tuntu ihan jo supistuksia, pieniä tosin vielä. Käyrän jälkeen kätilö "määräsi" 'lenkille', joten kuljeskelin pitkin sairaalaa ja etenki rappusia siinä toivossa että sais jo masukin ulos. Ajottain iski huoli siitä miten masukki pärjäilee ilman lapsivettä, kun sitä kuitenki tihutteli koko ajan. Olin vielä myöhemmin illalla kolmannen kerran sydänkäyrillä ja kyllä, rappusten ravaaminen oli saanu 'ihmeitä' aikaan. Nimittäin mua supisteli enemmän, vaikka ne ei vielä tuntunu kipeiltä, mutta supisteli kuitenki. Siinä vaiheessa alko olla taas toivoa vähän. En kuitenkaan yötä vasten saanu enää kolmatta palaa, jotta saisin nukutuksi rauhassa yön. Ja nukuinki todella hyvin yön. En meinannu muistaakkaa, millon olisin viimeksi niin hyvin nukkunu.

Maanantaina heti aamusta pääsin lääkärin tutkittavaksi ja kappas vain, oli tabletit saanu paljonki aikaan. n. klo 8.30 olin siis 4cm auki ja kanavaa oli jäljellä todella vähän. Lääkäri määräsi tippaa ja sitten synnytyssaliin. Siinä sitten kätilöä ootellessa iski hirviä jännitys ja vähän pakokauhuki. Äkkiä soitto avokille, että tullee justiisa synnärille. Oli avokki vähän hätkähtäny, eikä ollu malttanu syödä edes aamupalaa. Oli vain vieny koiran hoitoon. klo 9.50 laitettiin synnytyssalissa tippa, samalla olin koko ajan sydän- ja supistuskäyrällä. Supistukset piirty tosi huonosti, vaikka niitä oli. klo 10.30 sain lisää antibiottia ja kätilön avustuksella pääsin käymään vessassa. Oli tosi hankala liikkua tippalaitteen ja sydänkäyräjohtojen kanssa. klo 11.15 istuskelin sitten keinutuolissa hetken, siinä oli helpottavaa olla supistusten kanssa, jotka oli muuttunu jo vähän kivuliaimmiksi. Kauaa ei kyllä keinussa jaksanu istuskella, kun jalat puutu.. Klo 12.20 olin jo todella kipeä supistusten kanssa, joten pyysin saada epiduraalia. Epiduraalia odottaessa otin ilokaasua, joka autto aluksi vähän. Ilokaasusta ei ollu kauaa apua, kun supistukset oli jo niin kipeitä. Kuitenkin ilokaasua hengitin, kun sillä sai ns. pään sekaisin ja kipua kesti paremmin. Välillä synnytyssali pyöri ja avokin, sekä kätiön puheet kuulu vähän heikosti.. Klo 12.30 olin edelleen 4cm auki, mutta kohdunsuu oli kuitenki tullu johtoviivaan. Klo 12.40 olin jo niin kipeä, että pyysin saada epiduraalin. Anestesialääkäri oli kuitenki kiireinen, joten ei heti päässy paikalle. Kätilöt ehdotti kohdunkaulanpuudutetta, jota en vielä halunnu. Klo 13.15 olin sitten niin kipiä, että halusin kuitenki kohdunkaulapuudutteen, kun tuli sinä hetkenä mieleen että tätini oli sitä kehunu. Ja just kun kohdunkaulapuudutetta oltiin laittamassa, tuli anestesialääkäri paikalle. Ootettiin kuitenki että puudutus alkaa vaikuttamaan, että pystytään paremmin laittamaan epiduraalin katetri ja ite puudutsaine sitten myöhemmin. Klo 13.40 Laitettiin epiduraalikatetri, olin aika kivuton ja pystyin vielä syömään jogurthia. Oli erittäin heikko-olo, joten oli pakko koittaa syyä jotaki kevyttä. Klo 15.30 Anestesialääkäri tuli laittamaan ensimmäisen annoksen epiduraalista, kun aloin olla jo sen verran kipiä. Kun puudutus oli laitettu, tuli mukavan lämmin olo ja verenpainetta seurailtiin puolentunnin ajan. Lämpöäki oli 37.. Klo 17.00 olin auki 5cm ja kun supistukset ei piirtyny kunnolla laitettiin kohdunsisäinen paineenmittaus, jotta supistukset piirtyisivät kunnolla. Tippaa nosteltiin koko ajan, jotta supistukset olis tehokkaampia ja synnytys etenis. Klo 18.00 Supistukset muuttu tosi kipeiksi, ihan tuskissani pyörin. Olin vaan 6cm auki ja kun kohdunsuun reunat tuntu "kireiltä", mietti kätilö laitettaisko lihaksiarentouttava piikki, joka vois auttaa. Kätilö kuitenki päätyi tähän lihaksiarentouttavaan piikkiin ja samalla epiduraali nostettiin 12ml/h, joka oli korkein mitä voi nostaa.. Ei kuitenkaan ennää epiduraalit auttanu, kun olin niin kipiä. Klo 19.15 Olin 9cm auki ja pyysin vielä päästä vessaan, kun oli ihan semmonen tunne, että jotaki tulis.. Ei kuitenkaan, istuin hetken pöntöllä, kun se tuntu mukavalta ja supistukset tuntu lievimmiltä.. Klo 19.37 olin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Ensimmäisen ponnistuksen jälkeen meinas loppua usko. Kipu oli mitä kamalin ja tuntu että ei mittää auta. Pääsi sitten muutama tuskankyynel, johon kätilö vaan totes, että eipä nyt itketä, kun nyt ponnistetaan. Keräsin sitten nopiasti itteni ja jatkoin ponnistamista. Aika äkkiä tuli toinen kätilö avuksi ja pian kuulinki, että pää oli jo syntyny. Joten ei ennää muuta kun pari ponnistusta ja koko vauva on syntyny. Klo 19.43 oli poika syntyny! Kivut oli tiessään ja olo onnellinen, tuli muutama onnenkyynelki. 

Synnytyksen kokonaiskesto 9h13min ja ponnistusvaihe 6min. 

Vaikka synnytyshetkellä tuntu että ei ennää ikinä synnyttämään, niin kyllä uskon että kivut ja synnytys unohtuu ajan kanssa.

 Ja tässä on kuva meitin pikku-ukkelista.

SE on poika!

Niinhän siinä kävi, että poika synty 14.6 klo: 19.43, pituutta oli 49,5cm ja painoa 3390g. Parisen viikkoa etuajassa, mutta pieni ukkelini voi vallan mainiosti! :) Keltasuutta meinas olla vähän ja paino laski melkein 10%, mutta siltikin päästiin kotiin eilen. Tässä on menny eilinen päivä ja tämä päivä ihmetellessä. Avokki on vieläki ihan myyty, ei oikein tiedä miten päin se olis. Se vieläki vähän pelkää, että ukkeli mennee rikki, eikä uskalla kamalasti nostella. Mutta vaipat vaihtuu kätevästi ja pesujututki sujuu. :)

Synnytystarinaa yms. tulee vähän myöhemmin, kun malttaa ja jaksaa kirjotella. :)

Limatulppa irti?

Viimeyönä alkoi tulemaan limaista ja veristä vuotoa. Vuotoa ei tullu mitenkään paljoa, vaan kahdella vessareissulla jäi paperiin jälet. En kiinnittäny mitään huomiota siihen yöllä, vaan jatkoin tyyneesti, unia aamun asti. Olihan synnäriltä sanottu, että vähäinen vuoto on normaalia, mutta sitä tulee kuitenkin seurata. Päivän mittaan on myös vuotoa ollut jonkin verran, vähäistä edelleenkin. Hieman tuli pelkkää vertakin. Joten tilannetta seuraillen mennään koko ajan. Ihan normaalisti oon tänään touhuillu, sillä mitään supitustuksia tms. ei oo pahemmin ollu. jotain pientä vain. Masukki liikkuu hyvin aktiivisesti mahassa, välillä liikeet tekee ihan kipiää.. 

Hmm.. Alkaa olla siis ihan jännät ajat käsillä. ;)

Hassu tunne!

Käytiin avokin kanssa aiemmin illalla kaupassa ja siellä sitten mieleen pälkähti, että pitäisi ostaa vaipat yms. jo valmiiksi. Siinäpä sitten tuliki pyöriteltyä pampersin ja liberon vaippapaketteja, kun ei oikein tienny kumpi on "parempi". Hetken aikaa pähkäiltyä tulin lopputulokseen, että otetaan pampersia. Kylläpä oli hieman avuton tunne siinä vaippahyllyillä. ;) Sama tunne tuli sitten maitokorvikehyllyllä. Tarkkaan piti syynätä mikä sopii vastasyntyneelle, ettei vahingossa tuu vääränlaista korviketta. Ja sitten vielä tuttivalikoima! Olipa kaikenlaisia kivoja tutteja sekä tytölle, että pojalle ja myös suht. neutraaleja. Mutta myös sillä hyllyllä oli pähkäilyä, minkälaisen ensitutin ottaa. Päädyttiin sitten vihreään ihan perustuttiin, sillä valkonen olis ollu liian tylsä väri. (huom. ainaki mun mielestä. mieheltä en ees kysyny).

Tuli kyllä tosi hassu tunne kaupassa, kun ostettiin vaippoja yms. Ja tuo masukki vielä majailee yksiössään. Nyt pikkuhiljaa sitä on alkanu sisäistämään, että viikon/kahen päästä sitä ollaanki ehkä jakauduttu kahdeksi ja sitten opetellaanki uutta arkea! Avokilla oli kyllä jotenki jännä ilme, kun mainitsin että melkein joka kauppareissulla sitten jatkossa saa ostaa maitokorviketta, vaippoja jne.. Se ilme oli semmonen ehkä hieman hämmentyny, mutta onnellinen. Jos näin voi sanoa. 

Tuli samalla puhetta serkun rippijuhlista, kun ne olis viikonloppuna mun kotikonnuilla. Alettiin sitten pähkäillä uskaltaako ennää lähteä viikonloppureissuun vai onko suosiolla kotona. Tuo aamupäivänen äitipolikäynti jäi väähn "kummittelemaan", kun paikat on senki verran auki.. Tuli vain mieleen, entä jos masukki päättääki tulla maailmaan jo viikonloppuna. Ja mun lapsuudenkodista on lähimmälle synnärille matkaa yli 100km.. Kehoa kuunnellen, niinkuin neuvolassa on neuvottu.

Ei perätilaa!

Synnytystapa-arviosta selvittiin, aikaahan siellä meni. Oli ultrausta, sydänkäyrää, lääkäriä yms. Eniten huolestuttanu selvisi, joten masukki ei ole perätilassa! Niinkuin ois suuri kivi puonnu sydämeltä, ettei tarvi ennää jännittää joutuuko sektioon vai pääseekö synnyttään ihan normaalisti. 

Masukin painoarvio on 3kg, eli keskikäyrällä kasvaa. Vielähän toki masukki ehtii kasvaaki, vaikka toisaalta koskaan ei tiedä millon se lähtö sitten tullee. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunsuu on auki jo kahdelle sormelle, sekä kanavaa jäljellä 1,5-2cm. Paikat on pehmeät ja masukin pää aika alhaalla. Lekuri totes, että oon aika harvinainen ensisynnyttäjä, kun tällä viikolla kanavaa jälellä enään nuin vähän ja suht. paljon auki jo. Joten nyt vain odotellaan, mitä tapahtuu milloinki.

Verenpaine oli koholla, joten siihen sain verenpainelääkereseptin ja seuraava käynti sitten viikon päästä kontrollissa. En tiijä johtuko tuo verenpaine alitajuntasesta jännityksestä, vai lakun syönnistä.. Noh, mutta onneksi on lääkkeitä olemassa. Mittää erikoista ei oo kyllä ollu omassa olotilassa, joten en ois uskonukkaa, että verenpaine on niinki koholla, mitä on.. 

Jospa tännää sitten viimeistään pakkais tuon sairaalakassin, olis sitten valmiina ainaki. Ja saa nähä uskaltaako vielä loppuviikosta lähtiä Pohjoseen serkun rippijuhliin..

Neuvola rv 36+6

Neuvolassa jälleen tänään pyrähdettiin, kun tultiin Keski-Suomesta. Nestettä kertyy edelleen elimistöön, vaikka koittais syödä ananasta yms. nestettä poistavia ruokia. Toki tännään vaikutti myös tuo autossa istuminen ja syöminen ennen neuvolaa. Kaikki arvot oli muuten kohillaan ja pissa puhda, joten ei huolta. Sf-mittaki on samassa pysyny parin viikon ajan. Osittain terkan mukkaan masukki on kiinnittyny, mutta edelleen arveli masukin olevan perätilassa. Huomenna synnytystapa-arvion jälkeen ollaanki sitten paljon viisaampia. :)

Verenpaine; 128/90 (125/91)

Pissa; Puhdas (puhdas)

Sf; 34cm (34cm)

Turvotus; + (+)

Tarjonta; Pt (pt)

Sydämensyke; 130 (148)

Liikkeet; ++ (++)

Huomenna tulee myös viikot 'täyteen', joten ei haittaa vaikka tämä masukki syntyisi minä hetkenä hyvänsä. Vähän alakaa jännittämmään, kun LA lähenee ja kun ei koskaan tiedä milloin lähtö tullee. Pitäs huomenissa alkaa pakkailemmaan sairaalakassia varuilta jo.. Ja masukille pitäs löytää kotiutumisvaatteet, mitähän sitä osais varata mukkaan? Saapi laittaa ehotuksia. Kuitenki autolla poistutaan synnäriltä.. Hmm..

Neuvola rv 35+5

Eilen oli jälleen neuvolakäynti, nyt alkaakin sitten viikottaiset käynnit, sillä loppusuoralla ollaan. Avokki oli tällä kertaa mukana, sillä meillä siinä samalla oli synnytysvalmennus.

Nestettä elimistössä on edelleen ja paljon, joten siitä johtuen painoaki oli tullu reilusti. (toki myös viikonloppuiset valmistujaisjuhlat vaikuttaa). Verenpaine oli tällä kertaa hieman koholla, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siitä pitäs huolestua raskausmyrkytyksen tms. takia. Hb:ta ei ees otettu, sillä viimeksi se oli niin hyvä ja mun oloki on ollu hyvä. Ei oo väsyttäny kauheasti. Paitsi vähän tuo reissaaminen..

Hieman vilkkaammalta vaikutti masukki, joten sykekin oli aika kiivasta. Ja hienosti potkutki kuulu. 

Paino; +3kg

Turvotus; + (+)

Verenpaine; 125/91 (119/91)

Pissa; Puhdas (puhdas)

Sf-mitta 34 cm (33-34cm)

Tarjonta; Pt (pt)

Sydämensyke; 148 (135)

Liikkeet; ++ (++)

Synnytysvalmennus meille pidettiin henk.kohtasena (josta taisin mainita aiemmin). Ei se nyt niin erikoista ollu, käytiin vaan synnytyksen vaiheet läpi ja millon kannattaa lähtiä sairaalaan. Mm. millon on kiire ja millon kerkeää omallakin kyydillä. Myös supistuskipujen lievityksestäkin tuli hyviä vinkkejä. Avokki kysy saunomisesta, joka ei olis tullu mulla pieneen mieleenkään. Hyvä että oli avokki mukana. ;) Kun oltiin käyty suullisesti läpi kaikki jutut imetystä myöten, katottiin avokin kanssa neuvolan aulassa synnytysvideo. (Oltais muuten saatu lainaan dvd, mutta kun se piti jo tänään palauttaa kaupunkiin). Videolla näytettiin sekä normaali alatiesynnytys, että sektio. 

Synnytysvalmennuksen jälkeen jäi vähän mietityttämään, kun masukki on perätilassa ja jos se ei käänny, niin se on automaattisesti tuo sektio. Ja jos synnytys alkaa vesien menolla, on synnärille päästävä kovaa kyytiä ja makuuasennossa.. Aiemmin en oo murehtinu synnytystä, tai tuon masukin perätilaa, mutta nyt se jotenki kolahti ja alko mietityttämään.. Täytyy toivoa, että masukki rakas kääntyis ympäri, niin ei tarvis leikkaukseen joutua. Siitä toipuminenki voi kestää pidempään.. No mutta, viikon päästä on aika synnytystapa-arvioon, niin siellä sitten asiat selkenee, toivottavasti. Positiivista mieltä nyt vaan loppuajalle. :)

Äitiysloma

Eilen se sitten alkoi. Äitiysloma nimittäin. Tuntuu vielä vähän hassulta, että sitä on nyt piiiitkällä lomalla ja kuukauden päästä olis käärö sylissä. Noh, eiköhän tähänkin totu. 

Maanantaina oli tutustuminen synnärille. Onneksi aika oli passeli, että avokki pääsi myös mukaan. Yllätykseksi oli naapuritkin tutustumassa yhtaikaa. Meitä oli yhteensä 5paria, vaikka yleensä sinne otetaan 2-3 paria. Vähän päällekkäin sattunu kaikilla.. Onneksi kätilö puhu sen verran isosti, että kaikki kuuli (ainaki uskon niin). Oli jotenki jännää kiertää synnärillä, alko vaan tulla koko ajan paljon todellisemmaksi, että kohtahan siellä itekki on.. Ei mua yhtää jääny kiehtomaan se osasto ollenkaan. Jostai jääny "sairaalakammo", mutta eiköhän se unohdu.. Avokin kanssa en oo kerinny paljoa keskustelemaan tutustumisen jälkeen, mutta ainaki puhelimessa sano, että tulipas paljon uutta asiaa.. 

Synnärille tutustumisen jälkeen ajelin siskopuolen kanssa tuolta Keski-Pohjanmaalta kauniiseen Keski-Suomeen. Ensimmäisenä pisti silmään, että täällähän on KESÄ! Paljon vihreämpää ja kunnolla lehdetki puissa, toisin kun tuolla kotosalla.. Säät ei kyllä ihan oo suosinu, vettä on ripsiny. Mutta jospa se tästä. Mun parin päivän reissu venyy näillä näkymin melkein viikon reissuksi. Noh, onneksi sen verran osasin varautua, että koiralle on kunnolla ruokaa mukana. Huomenna onneksi avokki tulee perässä! On jo vähän ikävä sitä..

Tännää olis sitten vähän illemmasta tiedossa kaupunkireissu siskopuolen kanssa, kunhan hän pääsee töistä. Jos vielä löytyis perjantain juhliin jotain vaatetta (ahistaa hieman valmiiksi jo tämän vauvamahan kanssa lähteä shoppailemaan, mutta toivossa on hyvä ellää). Ja sitten olis kiva löytää pinnasänkyyn pussilakanasettejä edullisesti sekä jotkut kengät..