Synttärit

Lauantaina juhlittiin Rasmuksen synttäreitä. Toki olin vähän pettyny Tanen puolen sukulaisiin, kun sieltä tuli vain Tanen äiti synttäreille. Kutsuja kyllä oli laitettu ja tehty selväksi että synttärit pidetään mun luona. Mut oli kuitenkin kivat synttärit, vaikka ei vieraita ollu paljoa. Eilen kävi vielä mun entinen opiskelukaveri miehensä kanssa. 

Synttärisankari söi koko naamallaan kakkua. :D

Mansikkakakku

 

 

 

Kuningatarpiirakkaa & Tassunjälkimuffineja

Suolasesta tarjottavasta en kerinny kuvaa ottamaan, kun kinkkupiirakka katosi äkkiä pöydästä. 

Lahjoja tuli mukavasti, tuli leluja ja vaatteita mitä toivoin pojalle. Myös astioita (muovisia) on tulossa, kunhan kummit ym. käyvät vielä, kun ei päässeet lauantaina.



Vaikka synttäriherkut ei ollu VHH-herkkuja, niin mun paino on noussu viikonlopun aikana vaan 500g, vaikka luulin ja pelkäsin että olis monta kiloa noussu. Tuli siis viikonloppuna herkuteltua aika paljon ja kunnon ruoka jäi tohinassa vähemmälle ja sit töissä ei tullu syötyä ollenkaan.. Mut kyllä tuo 500g lähtee tässä viikon aikana vielä pois. ;) Turvotuksia ei oo kyllä pahemmin ollu, jota suuresti ihmettelen!

Neuvola

Rasmuksella oli pari päivää sitten 1v neuvola meidän uudessa neuvolassa. Kun mentiin neuvolaan, katselin seinällä olevaa taulua, jossa oli henkilökunnan kuvat. Sieltä bongasin meidän uuden terveydenhoitajan, joka näytti kuvassa ehkä tiukkapipolta.. Jännityksellä ootin, millainen meidän terkkatäti oikiasti on. Yllätys oli todella positiivinen, kun terkka olikin tosi puhelias ja mukava, ei mikään tiukkis kuten kuva anto ymmärtää.. Rasmuskin tykkäsi kovasti, etenkin terkan käsikorusta. 

Uusia kun neuvolassa oltiin, kyseli terkka tarkkaan alkoholinkäytöstä, tupakoinnista, sairauksista, ruuista yms. Ruokakyselyn kohdalla mainitsin, että teen aika paljon karppiruokaa, niin kylläpä sain vähän pitkän katseen. Karppiruoka ei sanonu terveydenhoitajalle mittää, mutta kun selitin niin sitten tuntu ymmärtävän. Ehkä eniten terveydenhoitaja oli huolissaan siitä, saako Rasmus lihaa. No, lihaahan meillä syödään ja paljon. ;) 

Hyvin tasasesti poika on kasvanu. Kehitys on iänmukaista ja tavujakin tullee jo vähän. Mitat oli seuraavanlaiset; 10kg3210g & 76,5cm ja pää 47,6cm. Myöhemmin syksyllä joudutaan käyä mittauttamassa pää uuestaan, sillä se oli kasvanu liian vähän 2kk:ssa. Rokotuksia ei myöskään saatu tällä kertaa, kun Rasmuksen käsissä, jaloissa ja otsassa oli punaisia näppyjä. Ne kuulemma näytti ihan vesirokkonäpyiltä, joten nyt niitä seurataan ja rokotukset mennään ottamaan 1.7. En ainakaa oo huomannu nyt Rasmuksen voinnissa mittää erikoista, samanlainen vilipertti se on kun aina ennenkin. Toki näpyt voi olla jotakin sääsken tai mäkäräisen puremia.. Mutta katsellaan, parempi ottaa aina varman päälle.


Pst. Pitäisi blogille keksiä jokin uusi nimi, kun vauvavuosi on jo ohi.. ;)

Rasmus 1v.

Eilen täytti jäbä vuoden! Voi kuinka aika on menny nopiaan. Meillä ei eilen vielä mittää juhlia ollu, kun synttärit pidetään lauantaina. Mua harmittaa vaan, kun Tanen puoleinen suku ei oo tulossa. Juhlat pidetään siis meidän uudessa kodissa. 

Rv 36+1.

Viimenen kunnollinen masukuva jäi viikolta 36+1. Rasmus synty viikolla 37+5. Laitokselle päädyin rv 37+3, sillä lapsivedet alko lorahtelemaan. Olin kummissani, sillä supistuksista ei ollu tietoakaan. Oli vaan niin hölmöä, kun koko ajan oli semmonen tunne, kun pissattais ja koitti piättää, mutta ei. Lorahteli vaan. Taisin synnärin lattiat pestä muutamaan otteeseen lapsivedellä. ;)

Rasmus reilun tunnin ikäsenä.

Muistan tuon päivän, kun eilisen. Istuin sairaalassa omalla sängyllä ja katselin tuota pientä nyyttiä ja olin haltioissani. En vielä voinu ymmärtää, että olin äiti. Rakkaus pientä nyyttiä kohtaan kasvoi tunti tunnilta ja päivä päivältä. Tuntu välillä oikein pahalta antaa sairaalassa nyytti hoitajille, kun he kävi ottamassa mittoja jotta saisin syötyä kunnolla ruokani. Muistan kuinka onnellisia Tanen kanssa oltiin, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Häkeltyny hoitaja toi meille limsapullon, jotta saataisiin energiaa ennen kun Tane joutuisi jättämään nyytin ja minut sairaalaan. Muistan, kuinka uupunut mutta onnellinen olin. Takana oli pitkä päivä. Synnytys oli kestäny reilu 9h, eikä puudutukset viimesten tuntien aikana auttanu yhtään. Lopulta 6min ponnistuksen jälkeen meidät palkittiin pienellä pojalla, jolla painoa oli 3390g & pituutta 49,5cm. 

Ensimmäinen kokonainen päivä kotona. Rasmus oli niin pieni ja ihmeellinen, joten häntä ei malttanu laskea omaan sänkyynsä. Oli niin ihanaa pidellä sylissä tuota pientä kääröä, joka tuhisi vain. Sirukin otti pienen vauvan heti hyvin vastaan ja kävi aina tarkistamassa, onko vauva tallessa ja nuuhkutteli pientä ihmettä.

Ensimmäinen päivä kotona ja jäbä pääsi het kehtoon nukkumaan isin ja äidin "silmien" alle. Tyytyväisenä poika nukku keskellä "hälinää" olohuoneessa. Ensimmäiset päivät kotona meni pojan sängyn vieressä ravatessa tarkistamassa, onko poika vielä hengissä. Niin hiljainen ja tyytyväinen vauva hän oli. <3

Ja tässä tämä pieni ja ihana poika on. <3 Viikko sitte otettu kuva. Ilonen ja tyytyväinen pieni poika, oikea hurmuri isoine silmineen. Äitin kultarakas.

Syvä huokaus

Luulin jo, että pystytään Tanen kanssa sopimaan Rasmuksen näkemisistä, ilman mittää suurempaa draamaa... mutta ei! Että mua osaaki ärsyttää, että mulle ILMOTETAAN vasta edellisenä päivänä, et toisella on joku meno johon ei voi (ei halua) ottaa poikaa mukkaan! Ite kun on kerinny suunnitella jo "vapaan" ohjelmaa, niin kukas muukaan siinä joustaa, kun minä! Huoh! 

Eilen jälleen vein Rasmuksen isälleen. Lähettiin pojan kanssa jo hyvissä ajoin aamusta liikkeelle, sillä mun oli tarkotus nähä entistä opiskelukaveria samalla kaupungissa. Oltiin n. 20km:n päästä Tanen kotia, kun soitin että ottaako hän pojan nyt vai oman menonsa jälkeen.. Noo, pitkin hampain tuli et hän haluaa käyä rauhassa pankissa ja sit ilmottaa, ko on kaupungista lähössä. Okei, kyllä siis ymmärrän et pankkiasiat yms. on helpompi hoitaa ilman poikaa, mutta.. kuitenki poika viihtyy rattaissa ja olis ollu helppo ottaa mukaan.Välillä musta vaan tuntuu, että poika on niin vastenmielinen ottaa mihinkään mukkaan..

Kun vihdoin ja viimein sain Rasmuksen isälleen, oli hän jotenkin nyreän olonen. Mietin ensin, että mikäs nyt mättää, kunnes hää tokas yhtäkkiä "onnea uuteen parisuhteeseen". Kyllä loksahti suu ammolleen.. Aika nopsaan selvis syykin, mistä Tane oli saanu tietää. Mutta mikäs siinä, mulla kuitenkin elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja jos löytää rinnalleen jonkun, niin siinä ei luulis olevan mitään väärää? Mut kuinka kauan ihmiset jaksaa olla katkeria menneistä? 

Kaiken huippu oli kyllä eilen, kun ennen lähtöä Tane totes "mää tuon Rasmuksen huomenna aamupäivällä takasin". Siis oikiasti, jos isällä on VAPAApäivä, niin luulis että sen haluaa viettää oman pojan kanssa? Kun tätä välimatkaa tässä kuitenkin on 60km, niin ei sitä ihan huvikseen viittis ajella. Ite ainaki oletan, et kun kerrankin on toisella vapaata, niin sit ollaan pojankin kanssa, kun sitä ei nää niin usein kun halutaan. Mut minkäs minä sille voin, jos ei halua, niin ei halua. Totesin vaan ennen lähtöä, että kunhan poika tullee ennen ilta kahdeksaa takasin, niin oon tyytyväinen. Nyt sitten jännätään, tulleeko poika nyt aamupäivästä vai iltapäivällä..