Viime viikolla oli ihan omituinen työviikko, kun oli töitä vaan 3 päivää ja saatiin olla 4 päivää vapaalla. Tuota pidempää vapaata kyllä odotin kovasti ja sen huomasi töissä. Sekoilin päivästä toiseen yhdessä tiimimme lastentarhanopettajan kanssa. Ehkäpä oltiin molemmat pienoisen loman tarpeessa? ;)
Vapaita lähettiin viettämään pappalaan Keski-Suomeen heti keskiviikkona töiden jälkeen. Rasmus odotti koko alkuviikon innosta puhkuen reissua ja joka päivä monta kertaa höpötteli "papan luo mennään". Matkalla pysähdyttiin eräälle huoltoasemalle tauolle ja tuolla huoltoasemalla tuli mun yläasteaikainen äidinkielen opettaja vastaan! Katoin ensin, että onpas tutun näköinen nainen, mutta sitten välähti että sehän on juurikin vanha opettajani. (en varmaa olis tajunnu ellei serkkupuoli olis hänelle jutellut). Hauska sattuma. Matka suju mukavasti autolla, kun kanssamatkustajina oli myös tätini ja serkkupuoleni.
Keski-Suomeen Pohjoisesta matkasi myös pikkuveljeni isäni kyydillä. Heillä oli mukanaan vanha koiramme, joka "muutti" samalla maalta kaupunkiin. Ennen pidempää vapaata kuulimme suru-uutisia isosedästäni, joka menehtyi viikon sairaalassa olon jälkeen. Tämän takia siis koira vietiin ns. uuteen kotiin, vaikka tutut ihmiset ovatkin koiran ympärillä. Yllättävän hyvin niinkin vanha kuin 11-vuotias koira sopeutui kaupunkiin. Pari kertaa karkasi pihasta, muttei jaksanut kauas lähteä ja tuli heti kun isäni (tai joku toinen tuttu ihminen) koiraa huuteli.
Vapaat vietettiin rennosti perheen seurassa laatuaikaa viettäen. Käytiin shoppailemassa, elokuvissa ja teatterissa. Sekä tehtiin hyvää ruokaa ja vaan oleiltiin. Rasmus ainakin nautti olostaan ja hoidatti itteään vähän jokaisella ja piti huolen, ettei sinne sohvalle tai muualle voinu jäähä kauaksi, muuten oli pelit ynnä muut lattialla ja sekasin.
Elokuvissa käytiin kattomassa tuo "kauan mainostettu & odotettu" Salkkarit elokuva. Kyseinen elokuva valikoitui vähän sen perusteella että pikkusiskoni ja serkkupuoleni (13v & 15v) halus mennä sen katsomaan. Itse ihan uteliaisuuttani lähin mukaan. Ite sain enemmän nauraa, kuin "pelätä". Pikkusiskoni säpsähteli tuolissaan monta kertaa, kun tuli jokin "jännittävä" kohtaus. Oli aika teennäinen elokuva. Tuskin tulee katsottua uudestaan.
Teatterista pidin ja paljon! Nimittäin käytiin katsomassa Myrskyluodon Maija esitys. Muistan kun pienenä äitini kuuntelin Myrskyluodon Maija-kasetteja ja tykkäsin siinä ohella kuunnella niitä myös. Nyt koko syksyn olen "kyttäillyt", millon olis mahdollisuus lähteä katsomaan teatterissa pyörivää esitystä. Nyt siihenkin tarjoutui mahdollisuus ja saatiin peruutuspaikkoja!
Esitys oli aika koskettava, piti tirauttaa pari kyyneltä muiden huomaamatta. Koskettava ja romanttinenkin oli. Tuli ihan semmonen tunne, että kun vieressäni olisi istunut "hän", niin olisin varmasti pitänyt kädestä kiinni. Äitipuoleni olikin juuri pitänyt isäni kädestä kiinni ja pyyhkinyt silmäkulmiaan. Voisinpa sanoa, että osu ja uppos tää esitys. Uudelleen haluaisin käydä katsomassa Myrskyluodon Maijan.
Arki, ihana arki. Siihen on palattu. Normaalit rutiinit, niitä ihminen välillä kaipaa. Vaikka olisin viihtynyt Keski-Suomessa pidempääkin! Mutta eihän sitä koskaan tiedä minne elämä vielä vie..
tiistai 11. joulukuuta 2012
torstai 29. marraskuuta 2012
Isä-ihmisen kummallinen käytös..
Tässääpä ollaan ihan oikiasti väännetty isä-ihmisen ja Rasmuksen tapaamisia kohta jo KAKSI vuotta, eikä sopua tunnu löytyvän ollenkaan. Välillä isä-ihmistä kiinnostaa poika ja on aktiivisesti yhteydessä poikaansa puhelimen välityksellä, sekä tapaamisilla ja sitten on kausia, jolloin saattaa hyvinkin mennä kuukausi-kaks, ettei isä-ihmisestä kuulu mitään.
Huhtikuussa kävin nykyisen asuinpaikkakuntani lastenvalvojalla tekemässä tapaamissopimus ehdotelman, joka lähti isä-ihmisen kotikaupunkiin. Ehdotimme yhdessä lastenvalvojan kanssa, että R:n isä kävisi tapaamassa poikaansa säännöllisesti meidän kodissamme niin kauan kunnes poika täyttää 3 vuotta. Sillä tilanne on nyt se, että välimatkaa pojan ja isän välillä on 200km, eikä poika siis todellakaan näe isäänsä usein, eikä välttämättä enään tunnista isän kotia toiseksi kodikseen. Noh, tämä ehdotushan ei sopinut isä-ihmiselle.
Viikko sitten isä-ihminen kertoi, että hän oli jättänyt nyt (entinen sopimus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, eikä se ikinä palautunut takaisin pojan asioita hoitavalle lastenvalvojalle) uuden ehdotuksen, jossa poika menisi isänsä kanssa yhdeksi viikonlopuksi pojan sedän luokse ja toisena isäviikonloppuna poika matkaisi juurikin tuonne 200km:n päähän. Tämä kuulosti korviini aivan kauhealta ehdotelmalta! Minua hirvittää tuo, että aina isäviikonloppuina poikaa riepotellaan paikasta toiseen. En siis aio hyväksyä tällaista, kunhan meidän lastenvalvojamme soittaa asiasta.
Ehkä meidän täytyy meidän asuinpaikkakunnallemme varata yhteinen aika lastenvalvojalle, jonne siis isä-ihminenkin saapuisi, jos saataisiin jokin ratkaisu.. tai sitten ei. Aika näyttää, mutta olisi mukava viimein päästä sopuun näissäkin tapaamisissa.
*****
Kaiken tämän episodin keskellä isä-ihmine on siis käynyt aina silloin tällöin tapaamassa poikaansa ja ottanut häntä päiväksi, jotta voisi viettää laatuaikaa lapsensa kanssa, mutta viimeksi tapahtui;
Isä-ihminen tuli hakemaan Rasmuksen puolituntia sovitusta (sovittiin, että hakee pojan klo 10). No, viimeinkin kun hän tuli hakemaan poikaa oli isä-ihminen hirveän kireä ja töykeä minua kohtaan. Rasmus kuitenkin lähti ihan mielellään isänsä kanssa. Päivä oli sujunut mukavasti pojalla isänsä kanssa, olivat käyneet HopLopissa ja paloasemalla (oli ollut joku tapahtuma), mutta sitten sain n. klo 15.15 viestin jossa oli kysymys; "ootko kotona?" Olin vähän hämilläni ja vastasin lyhyesti että olen ja kysyin, miksi isä-ihminen minulta sellaista kysyy ja sain vastauksen; "ajattelin tuoda Rasmuksen kotiin, kun ei me keritä enään käynään M:lla.." Olin aivan huulipyöreänä kotona viestistä ja vastasin nopean 'ok'-viestin. Noh, kellohan oli puoli neljä kun sain pojan kotiin, vaikka oltiin sovittu että pojan täytyy olla viimeistään klo 17 kotona syömässä. Minullehan toki kävi, kun poika tuli aiemmin kotiin.
Hieman sen jälkeen, kun poika kotiutui alkoin isä-ihmiseltä tulla kiivaita viestejä, kuinka aika oli liian lyhyt olla pojan kanssa, eikä kerinnyt tekemään kaikkea mitä oli suunnitellut.. Niin, siis OIKEASTI onko 6,5h lyhyt aika? Mahdollisuus olisi ollut olla pojan kanssa 7h, mutta isä-ihminen haki pojan MYÖHÄSSÄ ja toi pojan kotiin 1,5h ennen sovittua aikaa. Miten toinen viitsii vielä valittaa kun aika on lyhyt? Tuossakin 1,5h:ssa olisi kerinnyt tekemään vaikka ja mitä, JOS olisi halunnut ja viitsinyt. Ja nyt minusta koitetaan tehdä koko aikaa pahaa ihmistä, kun en anna isän tavata lastaan. Nimenomaan olen aina halunnut että pojalla on isä, joka olisi hänen elämässään vaikka välimatka onkin pitkä.
Nyt isä-ihminen painostaa minua koko ajan, että hänen on saatava poika viikonlopuiksi tai muuten tästä asiasta tehdään isompi (= uhkaillu mua lakimiehillä).
Mua jotenkin kaiken viimeaikaisten tapahtumien jälkeen arveluttaa antaa poikaa viikonlopuksi isälleen, kun tuntuu ettei hän oikeasti jaksanut viime viikonloppuna olla sitä 6,5h:a poikansa kanssa. Joten, miten hän jaksaisi olla kokonaisen yön pojan kanssa?
Tämä nyt on varmasti tällainen sekava kirjoitus, kun teksti vain ryöppysi sisältäni. Helpottaa aina purkaa kirjoittamalla ja puhumalla.
Huhtikuussa kävin nykyisen asuinpaikkakuntani lastenvalvojalla tekemässä tapaamissopimus ehdotelman, joka lähti isä-ihmisen kotikaupunkiin. Ehdotimme yhdessä lastenvalvojan kanssa, että R:n isä kävisi tapaamassa poikaansa säännöllisesti meidän kodissamme niin kauan kunnes poika täyttää 3 vuotta. Sillä tilanne on nyt se, että välimatkaa pojan ja isän välillä on 200km, eikä poika siis todellakaan näe isäänsä usein, eikä välttämättä enään tunnista isän kotia toiseksi kodikseen. Noh, tämä ehdotushan ei sopinut isä-ihmiselle.
Viikko sitten isä-ihminen kertoi, että hän oli jättänyt nyt (entinen sopimus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, eikä se ikinä palautunut takaisin pojan asioita hoitavalle lastenvalvojalle) uuden ehdotuksen, jossa poika menisi isänsä kanssa yhdeksi viikonlopuksi pojan sedän luokse ja toisena isäviikonloppuna poika matkaisi juurikin tuonne 200km:n päähän. Tämä kuulosti korviini aivan kauhealta ehdotelmalta! Minua hirvittää tuo, että aina isäviikonloppuina poikaa riepotellaan paikasta toiseen. En siis aio hyväksyä tällaista, kunhan meidän lastenvalvojamme soittaa asiasta.
Ehkä meidän täytyy meidän asuinpaikkakunnallemme varata yhteinen aika lastenvalvojalle, jonne siis isä-ihminenkin saapuisi, jos saataisiin jokin ratkaisu.. tai sitten ei. Aika näyttää, mutta olisi mukava viimein päästä sopuun näissäkin tapaamisissa.
*****
Kaiken tämän episodin keskellä isä-ihmine on siis käynyt aina silloin tällöin tapaamassa poikaansa ja ottanut häntä päiväksi, jotta voisi viettää laatuaikaa lapsensa kanssa, mutta viimeksi tapahtui;
Isä-ihminen tuli hakemaan Rasmuksen puolituntia sovitusta (sovittiin, että hakee pojan klo 10). No, viimeinkin kun hän tuli hakemaan poikaa oli isä-ihminen hirveän kireä ja töykeä minua kohtaan. Rasmus kuitenkin lähti ihan mielellään isänsä kanssa. Päivä oli sujunut mukavasti pojalla isänsä kanssa, olivat käyneet HopLopissa ja paloasemalla (oli ollut joku tapahtuma), mutta sitten sain n. klo 15.15 viestin jossa oli kysymys; "ootko kotona?" Olin vähän hämilläni ja vastasin lyhyesti että olen ja kysyin, miksi isä-ihminen minulta sellaista kysyy ja sain vastauksen; "ajattelin tuoda Rasmuksen kotiin, kun ei me keritä enään käynään M:lla.." Olin aivan huulipyöreänä kotona viestistä ja vastasin nopean 'ok'-viestin. Noh, kellohan oli puoli neljä kun sain pojan kotiin, vaikka oltiin sovittu että pojan täytyy olla viimeistään klo 17 kotona syömässä. Minullehan toki kävi, kun poika tuli aiemmin kotiin.
Hieman sen jälkeen, kun poika kotiutui alkoin isä-ihmiseltä tulla kiivaita viestejä, kuinka aika oli liian lyhyt olla pojan kanssa, eikä kerinnyt tekemään kaikkea mitä oli suunnitellut.. Niin, siis OIKEASTI onko 6,5h lyhyt aika? Mahdollisuus olisi ollut olla pojan kanssa 7h, mutta isä-ihminen haki pojan MYÖHÄSSÄ ja toi pojan kotiin 1,5h ennen sovittua aikaa. Miten toinen viitsii vielä valittaa kun aika on lyhyt? Tuossakin 1,5h:ssa olisi kerinnyt tekemään vaikka ja mitä, JOS olisi halunnut ja viitsinyt. Ja nyt minusta koitetaan tehdä koko aikaa pahaa ihmistä, kun en anna isän tavata lastaan. Nimenomaan olen aina halunnut että pojalla on isä, joka olisi hänen elämässään vaikka välimatka onkin pitkä.
Nyt isä-ihminen painostaa minua koko ajan, että hänen on saatava poika viikonlopuiksi tai muuten tästä asiasta tehdään isompi (= uhkaillu mua lakimiehillä).
Mua jotenkin kaiken viimeaikaisten tapahtumien jälkeen arveluttaa antaa poikaa viikonlopuksi isälleen, kun tuntuu ettei hän oikeasti jaksanut viime viikonloppuna olla sitä 6,5h:a poikansa kanssa. Joten, miten hän jaksaisi olla kokonaisen yön pojan kanssa?
Tämä nyt on varmasti tällainen sekava kirjoitus, kun teksti vain ryöppysi sisältäni. Helpottaa aina purkaa kirjoittamalla ja puhumalla.
maanantai 13. elokuuta 2012
Oma maa mansikka, muu maa mustikka - vaiko sittenkin oman maan mustikka?
Viikonloppuna ajeltiin jäbän kanssa kaupungista maalle nauttimaan luonnon rauhasta. Toki tietenkin myös "talkootöitä" tekemään.
Lauantaipäivä ajettiin halkoja suuresta kasasta liitereihin, osaan pinottiin valmiiksi ja osaan vaan heiteltiin sikin sokin. Päivä kulu äkkiä ja Rasmuskin jakso todella kauan olla myös mukana ja aina halon- tai kaks heittää peräkärryyn tai liiteriin. Muuten poika juoksenteli koirien perässä, sekä liiteriä ympäri. Oli niin onnessaan, kun oli paljon tillaa juosta!
Sunnuntaina otettiin rennommin, vaikka oli vielä tarkotus ajaa halkoja. Sunnuntaina marjastettiin oikein urakalla. Rasmus lähti innokkaana mun kanssa mustikkaan, mutta ötököitä olikin sen verran paljon, ettei pojan metässä olosta tullut mitään, joten onneksi eno hoiti. Sain rauhassa mennä poimimaan marjoja. Eikä menny kun tunti ja 4l marjoja oli kasassa! Kyllä tuli nopiasti poimurilla ja mustikat oli isoja. Helppo poimia ja puhistaa. Toki enemmänkin olisin mustikoita halunnut, mutta astia loppu kesken. En löytäny isoa ämpäriä lapsuudenkotoa, vaikka muistelin että siellä pitäisi olla... noh, olihan siellä. Löysin sankon vasta jälkeenpäin, jollon oli jo myöhästä.. Joten täytyy tehä uus mustikkareissu, ennen kun yöhalla iskee! Tahon lissää mustikoita. Niitä on mukava talvella syyä. Kaikkein parasta oli, ettei omalta tontilta tarvinu mihinkään kauemmas lähteä käveleen mustikoiden perässä. Riitti, kun meni vain halkoliiterin taakse ja siellä mättäiden keskellä pyöri ympyrää ja poimi talteen. Kerrankin hyvä sato.
Lauantaipäivä ajettiin halkoja suuresta kasasta liitereihin, osaan pinottiin valmiiksi ja osaan vaan heiteltiin sikin sokin. Päivä kulu äkkiä ja Rasmuskin jakso todella kauan olla myös mukana ja aina halon- tai kaks heittää peräkärryyn tai liiteriin. Muuten poika juoksenteli koirien perässä, sekä liiteriä ympäri. Oli niin onnessaan, kun oli paljon tillaa juosta!
Sunnuntaina otettiin rennommin, vaikka oli vielä tarkotus ajaa halkoja. Sunnuntaina marjastettiin oikein urakalla. Rasmus lähti innokkaana mun kanssa mustikkaan, mutta ötököitä olikin sen verran paljon, ettei pojan metässä olosta tullut mitään, joten onneksi eno hoiti. Sain rauhassa mennä poimimaan marjoja. Eikä menny kun tunti ja 4l marjoja oli kasassa! Kyllä tuli nopiasti poimurilla ja mustikat oli isoja. Helppo poimia ja puhistaa. Toki enemmänkin olisin mustikoita halunnut, mutta astia loppu kesken. En löytäny isoa ämpäriä lapsuudenkotoa, vaikka muistelin että siellä pitäisi olla... noh, olihan siellä. Löysin sankon vasta jälkeenpäin, jollon oli jo myöhästä.. Joten täytyy tehä uus mustikkareissu, ennen kun yöhalla iskee! Tahon lissää mustikoita. Niitä on mukava talvella syyä. Kaikkein parasta oli, ettei omalta tontilta tarvinu mihinkään kauemmas lähteä käveleen mustikoiden perässä. Riitti, kun meni vain halkoliiterin taakse ja siellä mättäiden keskellä pyöri ympyrää ja poimi talteen. Kerrankin hyvä sato.
 |
| Mustikkasatoa elokuu '12 |
 |
| Käytiin mökiltä kerräämässä talteen myös mansikoita. |
tiistai 7. elokuuta 2012
Assus 2v.
Kesäkuussa tuli Rasmukselle 2 vuotta siis täyteen. Kesä oli ja meni, eipä paljoa kerinnyt alas istumaan ja tänne kirjottelemaan, joten nyt vähän päivitystä pojasta. Rasmus on alkanu siis kutsumaan itseään Assukseksi, jos joku ihmettelee tuota otsikkoa. Ennen oli Annu ja nyt Assus, millonhan tullee ihan oikein Rasmus? :) Sitä odotellessa.
Neuvolassa saatiin hienoja mittoja, tasasesti kasvaa käyrillä. Pituus huitelee yläkäyrällä, saa nähä kuin pitkäksi poika venähtää. Itse kun olen tällainen tappi (165cm) ja isä-ihmisellekkää ei tuota pituutta ole taittu yli 170cm:a luoda.. Tuleekoha poika pikkuveljeeni, joka on semmonen kaapin kokonen 193cm vai setäänsä, joka on kans aika hujoppi, lähempänä varmaan 190cm:a. Se jää nähtäväksi.
Pituutta löyty; 89,9cm
Painoa on kertyny; 13,5kg
Pipo; 50,5cm
Kovasti Rasmus tutki terkkarin huonetta, ilman ujostelua. Ja reippaasti poika sano, mitä kirjan kuvissa näki. Tunnisti kuvat hienosti. Terkkari oli jälleen kerran uus, tai sijainen joka naureskeli pojalle ja totes vain, että ei oo mittää hättää minkään suhteen. Kun kerran ruoka maistuu, oli sitten kasviksia tms. Ja puhetta tullee hienosti, monen sanan lauseitakin tullee.
Meillä on hyljätty potta! Tämä juontaneen juuren mun kesälomaan, kun oltiin reissussa. Siellä ei ollut pottaa, joten istutin poikaa wc:n pytyllä ja kotiin tullessamme, poika hylkäsi potan täysin. Ei suostu ennää istumaan potalla millään keinolla. No, hyvä vaan että oppii jo pöntöllekkin. Täytyisi muistaa ostaa vain pöntön supistaja, niin ei tarvisi keikkua pöntön reunalla ja piellä kiinni. Vois istua Rasmuski rennommin. Ja kuulkaas, ei äiti saa ees pittää kiinni, ettei humpsahda poika pönttöön. Ite Rasmus tukee itseään hienosti.
Lauseet, joita on viime aikoina opittu;
Rakastan sua
Äitiä ikävä
Assus nukku hyvin
Äitin sylissä on hyvä olla
Ylläolevat lauseet tuli nyt ensimmäisenä mieleen, toki muitakin on. Ja mainoksista Rasmus ottaa paljon kaikkia sanoja ja toistelee niitä.
Niin on vain poika kasvanu ja kehittyny. Aika menny liian nopeasti! Ja onpa Rasmus oppinu myös laittamaan housut ite jalkaan.
Neuvolassa saatiin hienoja mittoja, tasasesti kasvaa käyrillä. Pituus huitelee yläkäyrällä, saa nähä kuin pitkäksi poika venähtää. Itse kun olen tällainen tappi (165cm) ja isä-ihmisellekkää ei tuota pituutta ole taittu yli 170cm:a luoda.. Tuleekoha poika pikkuveljeeni, joka on semmonen kaapin kokonen 193cm vai setäänsä, joka on kans aika hujoppi, lähempänä varmaan 190cm:a. Se jää nähtäväksi.
Pituutta löyty; 89,9cm
Painoa on kertyny; 13,5kg
Pipo; 50,5cm
Kovasti Rasmus tutki terkkarin huonetta, ilman ujostelua. Ja reippaasti poika sano, mitä kirjan kuvissa näki. Tunnisti kuvat hienosti. Terkkari oli jälleen kerran uus, tai sijainen joka naureskeli pojalle ja totes vain, että ei oo mittää hättää minkään suhteen. Kun kerran ruoka maistuu, oli sitten kasviksia tms. Ja puhetta tullee hienosti, monen sanan lauseitakin tullee.
Meillä on hyljätty potta! Tämä juontaneen juuren mun kesälomaan, kun oltiin reissussa. Siellä ei ollut pottaa, joten istutin poikaa wc:n pytyllä ja kotiin tullessamme, poika hylkäsi potan täysin. Ei suostu ennää istumaan potalla millään keinolla. No, hyvä vaan että oppii jo pöntöllekkin. Täytyisi muistaa ostaa vain pöntön supistaja, niin ei tarvisi keikkua pöntön reunalla ja piellä kiinni. Vois istua Rasmuski rennommin. Ja kuulkaas, ei äiti saa ees pittää kiinni, ettei humpsahda poika pönttöön. Ite Rasmus tukee itseään hienosti.
Lauseet, joita on viime aikoina opittu;
Rakastan sua
Äitiä ikävä
Assus nukku hyvin
Äitin sylissä on hyvä olla
Ylläolevat lauseet tuli nyt ensimmäisenä mieleen, toki muitakin on. Ja mainoksista Rasmus ottaa paljon kaikkia sanoja ja toistelee niitä.
Niin on vain poika kasvanu ja kehittyny. Aika menny liian nopeasti! Ja onpa Rasmus oppinu myös laittamaan housut ite jalkaan.
torstai 5. heinäkuuta 2012
Tulevaisuutta
Oon taas alkanu pyörittelemään päässäni tulevaisuuden kuvioita. Hakenu töitä ympäri suomea ja miettiny uusia haasteita elämään. Toki nykyisessä asuinpaikassa ei todellakaa oo mitään vikaa, mutta työt tuntuvat olevan kiven alla, ainakin näin kesällä. (ja kun oon välillä kaikki mulle heti-ihminen, niin sekään ei auta asiaa).. Syksyllä ja talvella tuntuis olevan sijaisuuksia päivähoidonpuolella hurjan paljon, mutta jaksaako oottaa ja sillä aikaa tehä siivouskeikkaa..? Kun ei tuo siivoaminenkaan kovin paljoa innostaisi. Ei ainakaan näillä palkoilla tai työvuoroilla.. Ja kun hotelleissa tuntuu olevan niin kiire tahti, vaaditaan täydellisyyttä, mutta aika on rajallinen. Kuka semmosta jaksaa kauaa?
Pitemmän aikaa oon miettiny jotain tukiperhetoimintaa, johon avautui loistava mahdollisuus. Kainuun suunnilla olis perhehoitajan paikka auki. Eli siis hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa kehitysvammaisen lapsen/nuoren hoitoa joko lyhyt- tai pitkäaikaista. Homma siis kiinnostais kovasti ja kun siihen vielä koulutetaan. Mutta mutta.. Se olis muutto tiedossa, jos tuohon meinaa ryhtyä. Mulle jo lupailtiin, että jos kehitysvammaiset lapset ei oo se "mun juttu", niin samanlaista työtä löytyy myös lastensuojelun puolelta. Otin yhteyttä jo nykyisen asuinpaikkani osastoon tässä tukiperhetoiminnassa, joten saapas nähdä mitä sieltä kuuluu ja meneekö kuin vaikeaksi päätökset. Mut jotain edellä mainitun tapaista työtä olen siis miettinyt kovasti.
Mitään pikaisia päätöksiä en siis oo tekemässä, mutta kyllä ajatus muuttamisestakin kutkuttais kovasti. Päivä kerrallaan siis.
Rasmus on myös oppinu kauheesti kaikkea, tullee jo hienosti 2- ja 3 sanan lauseita ym. Siitä lissää myöhemmin.
Pitemmän aikaa oon miettiny jotain tukiperhetoimintaa, johon avautui loistava mahdollisuus. Kainuun suunnilla olis perhehoitajan paikka auki. Eli siis hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa kehitysvammaisen lapsen/nuoren hoitoa joko lyhyt- tai pitkäaikaista. Homma siis kiinnostais kovasti ja kun siihen vielä koulutetaan. Mutta mutta.. Se olis muutto tiedossa, jos tuohon meinaa ryhtyä. Mulle jo lupailtiin, että jos kehitysvammaiset lapset ei oo se "mun juttu", niin samanlaista työtä löytyy myös lastensuojelun puolelta. Otin yhteyttä jo nykyisen asuinpaikkani osastoon tässä tukiperhetoiminnassa, joten saapas nähdä mitä sieltä kuuluu ja meneekö kuin vaikeaksi päätökset. Mut jotain edellä mainitun tapaista työtä olen siis miettinyt kovasti.
Mitään pikaisia päätöksiä en siis oo tekemässä, mutta kyllä ajatus muuttamisestakin kutkuttais kovasti. Päivä kerrallaan siis.
Rasmus on myös oppinu kauheesti kaikkea, tullee jo hienosti 2- ja 3 sanan lauseita ym. Siitä lissää myöhemmin.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Mitä isä-ihmisen päässä liikkuu?
Viime aikoina oon "vääntäny kättä" pojan asioita hoidellessa. Huhtikuun lopussa kävin lastenvalvojalla, kun täytyi uusia tapaamissopimukset. Lastenvalvoja oli sitä mieltä, että kun matka Rasmuksella isälleen on 200km, niin olis hyvä että isänsä kävis meidän kotona tapaamassa lastaan säännöllisesti. Ite olin samanlaista sopimusta ajatellu ennen kun menin lastenvalvojalle. Sillä Rasmus ei oo paljoa ollu isällään, eikä hän välttämättä tunnista paikkaa ja en todellakaa halua että lasta aletaan heitteleen semmoseen paikkaan, jossa ei oo viettäny hirveesti aikaa. No, mutta.. Kun asioista halutaan tehä vaikeita, on nyt pojan isä alkanu lyömään kapuloita rattaisiin asian suhteen. Ei passaa, että tullee kattomaan poikaansa meille. Selityksiä löytyy; ei oo rahaa ajaa tuota väliä, missä oon yötä.. Ensinnäkin; Isä-ihminen tekkee päivätyötä, kokopäiväsesti (on siis paremmalla palkalla kun minä). Ja toisekseen hänen veljensä asuu tuossa n. 30km:n päässä, niin ei luulis olevan hirveä asia viettää muutamaa viikonloppua veljensä luona ja ajaa päivittäin poikaansa kattomaan? Mutta, kun ei passaa tämäkään..
Tässä nyt parina viikonloppuna isä-ihmisellä on ollu loistava mahollisuus tulla kattomaan poikaa, mutta ei.
Kaikki kaverit, baarireissut, kavereiden muutot ym. on menny pojan eelle! Ja, kuten moni lähipiirissäni tietää, sanon mitä ajattelen, joten oon antanu isä-ihmiselle palautetta ja paljon! Jotenki en voi sietää sitä, että isä-ihminen lupaa tulla kattomaan poikaa, mutta sitten yllättäen hänellä on selitys jokaiseen asiaan ja myöhemmin kuulen kiertotieta tms. että hän on viilettänytki baarissa tai jossain muualla. Ei mulla mittää baarireissuja vastaan oo, mutta se, että hän mielummin käy kavereiden kanssa baarissa, entä hoitaa isä-poika suhdettaan, se mua ärsyttää! Tästäkin asiasta ollaan monet kerrat kiistelty puhelimessa. Ja aina kuitenkin jokasen kiistelyn ja väittelyn jälkeen on pokkaa kysyä; Millon Rasmus voi tulla tänne?Asiat aina kääntyy siis niin, että mun pitäis huolehtia siitä, että poika näkee isäänsä! Ja mun pitäis kuljettaa poika isälleen, hakea ym. Ei, ei ja vielä kerran ei. Mun velvollisuus ei oo huolehtia siitä, miten isä-poika suhde toimii ja voi. Isästä itsestään ja hänen omasta tahdostaan pitäis lähteä rakentamaan suhdetta poikaansa.
Kun sopimuksia isä-ihminen ei voi allekirjoittaa ja vaatii poikaansa sinne kyläilemään, olen alkanu kirjoittaa muistiin hänen viikonloppu menojaan (kyllä, viilaan pilkkua!). Tarpeen vaatiessa mulla on todistusaineistoa näyttää lastenvalvojalle, miksei isä-ihminen oo käyny poikaansa tapaamassa.
Milloinkaan en oo estäny isä-ihmistä tulemaan poikaansa tapaamaan. Haluaisin, että pojalla on elämässään isä, mutta jos isä ei ole kykeneväinen oma-aloitteisesti ottamaan yhteyttä ja tulemaan poikaa katsomaan, saa asia mun puolesta olla. Harmittaa vaan, niin paljon kun poika välillä puhuu isistä, mutta en tiijä, muistaako hän isästä mittää. Hyvä kun vielä tunnistaa valokuvasta. Kohta ei varmaan siitäkään. Eikä koko viikonloppuna oo puhunu ollenkaan isistä.
Ehkä joskus isä-ihminen tajuaa, mitä menettää? Tai sitten ei.
Tässä nyt parina viikonloppuna isä-ihmisellä on ollu loistava mahollisuus tulla kattomaan poikaa, mutta ei.
Kaikki kaverit, baarireissut, kavereiden muutot ym. on menny pojan eelle! Ja, kuten moni lähipiirissäni tietää, sanon mitä ajattelen, joten oon antanu isä-ihmiselle palautetta ja paljon! Jotenki en voi sietää sitä, että isä-ihminen lupaa tulla kattomaan poikaa, mutta sitten yllättäen hänellä on selitys jokaiseen asiaan ja myöhemmin kuulen kiertotieta tms. että hän on viilettänytki baarissa tai jossain muualla. Ei mulla mittää baarireissuja vastaan oo, mutta se, että hän mielummin käy kavereiden kanssa baarissa, entä hoitaa isä-poika suhdettaan, se mua ärsyttää! Tästäkin asiasta ollaan monet kerrat kiistelty puhelimessa. Ja aina kuitenkin jokasen kiistelyn ja väittelyn jälkeen on pokkaa kysyä; Millon Rasmus voi tulla tänne?Asiat aina kääntyy siis niin, että mun pitäis huolehtia siitä, että poika näkee isäänsä! Ja mun pitäis kuljettaa poika isälleen, hakea ym. Ei, ei ja vielä kerran ei. Mun velvollisuus ei oo huolehtia siitä, miten isä-poika suhde toimii ja voi. Isästä itsestään ja hänen omasta tahdostaan pitäis lähteä rakentamaan suhdetta poikaansa.
Kun sopimuksia isä-ihminen ei voi allekirjoittaa ja vaatii poikaansa sinne kyläilemään, olen alkanu kirjoittaa muistiin hänen viikonloppu menojaan (kyllä, viilaan pilkkua!). Tarpeen vaatiessa mulla on todistusaineistoa näyttää lastenvalvojalle, miksei isä-ihminen oo käyny poikaansa tapaamassa.
Milloinkaan en oo estäny isä-ihmistä tulemaan poikaansa tapaamaan. Haluaisin, että pojalla on elämässään isä, mutta jos isä ei ole kykeneväinen oma-aloitteisesti ottamaan yhteyttä ja tulemaan poikaa katsomaan, saa asia mun puolesta olla. Harmittaa vaan, niin paljon kun poika välillä puhuu isistä, mutta en tiijä, muistaako hän isästä mittää. Hyvä kun vielä tunnistaa valokuvasta. Kohta ei varmaan siitäkään. Eikä koko viikonloppuna oo puhunu ollenkaan isistä.
Ehkä joskus isä-ihminen tajuaa, mitä menettää? Tai sitten ei.
torstai 17. toukokuuta 2012
Vapaapäivä
Oli ihana aamuherätys. Rasmuskin oli niin hyvällä tuulella, kun sai nukkua kunnon yöunet. Ensimmäiseksi poika totes "äiti" ja sen jälkeen moiskautti suukon suoraan suulle. Kiireettömät aamut on mukavia.
Kerrankin kun on viikolla vapaata, niin suunnittelin jo kaikkea mitä pitää tehä. Olis takapihan haravoimista, lenkkeilyä metsässä ym. Mutta mun tuurilla sattaa vettä! Hmph. Jospa viikonloppuna olis sitten paremmat kelit, niin sais pihan siivouksen tehtyä. :) Tosin HopLop vois olla hyvä viihdyke näin sadepäivänä (jos se on auki?). Ois vaihtelua pojallekkin. Aaamupäivä otetaan ainakin ihan iisisti ja nautitaan siitä, ettei ole kiire mihinkään.
Eilen oli töissä aikamoinen päivänpiristys, kun yksi hoitolapsista sano "sitten kun et ennää tuu meille, niin kirjotan sulle kirjeen". Mulla on siis vielä perhepäivähoitajan työsopparia jälellä kaks viikkoa. Taitaa todellisuus iskeä lapsiinkin, että kohta en enään niille mene, vaan heidän äitinsä jää kotia. Vaikka nuiden lasten kanssa on ollut melkoista kädenvääntöä välillä rajoista, niin pohjimmaltaan ne on kukin omia ihania persooniaan.
Kerrankin kun on viikolla vapaata, niin suunnittelin jo kaikkea mitä pitää tehä. Olis takapihan haravoimista, lenkkeilyä metsässä ym. Mutta mun tuurilla sattaa vettä! Hmph. Jospa viikonloppuna olis sitten paremmat kelit, niin sais pihan siivouksen tehtyä. :) Tosin HopLop vois olla hyvä viihdyke näin sadepäivänä (jos se on auki?). Ois vaihtelua pojallekkin. Aaamupäivä otetaan ainakin ihan iisisti ja nautitaan siitä, ettei ole kiire mihinkään.
Eilen oli töissä aikamoinen päivänpiristys, kun yksi hoitolapsista sano "sitten kun et ennää tuu meille, niin kirjotan sulle kirjeen". Mulla on siis vielä perhepäivähoitajan työsopparia jälellä kaks viikkoa. Taitaa todellisuus iskeä lapsiinkin, että kohta en enään niille mene, vaan heidän äitinsä jää kotia. Vaikka nuiden lasten kanssa on ollut melkoista kädenvääntöä välillä rajoista, niin pohjimmaltaan ne on kukin omia ihania persooniaan.
.jpg) |
| Tuli kerrankin onnistunut kuva. Tämä on siis otettu äitienpäivänä. |
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Äitienpäivä
Alla olevan kuvan myötä toivotamme Rasmuksen kanssa hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille! :)
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Täällä jälleen!
Blogi on TAAS viettänyt hiljaiseloa, sillä ennen joulua mun oma kone päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti, tai no oikeastaan usb-portit meni oikosulkuun. Sen jälkeen sain lainakoneen siskolta, joka myös sano sopimuksen irti - siitä pasahti näytönohjain tai jotain sinnepäin? Nyt mulla on pikkuveljeni miniläppäri lainassa, toivottavasti tämä kestäis.. *koputtaa puuta*..
Mulla on vielä kuukausi perhepäivähoitajan pestiä jäljellä. Sen jälkeen siirryn näillä näkymin jälleen hotellille töihin. Ellei sitten päivähoitopuolella oo sijaisuuksia kesäksi. En halua stressata vielä kesästä, enkä varsinkaan kesän työhommista. Kuitenkin aina jotaki on, vaikkei oman alan töitä saisikaan. Ja kyllä kesällä ois tarkotus viettää myös Rasmuksen kanssa enemmän aikaa, sillä nyt tämä kevät on menny niin että oon tehny melkein joka viikko 6 päivää töitä ja viettäny vaan yhen vapaapäivän. Välillä harmittaa oikein, kun on niin paljon töitä ollu, mutta tammikuussa otetaankin sitten ilo irti, kun matkataan jäbän kanssa Teneriffalle kaheksi viikoksi lomalle!
Rasmuksella on alkanu kiinnostamaan kengät, monena aamuna on ollu kengät jalassa heti herätessä (omat kengät on menny jopa oikeisiin jalkoihin) ja kengät jalassa onkin pitäny kävellä kotia ympäri. Myös pukeminen on alkanu kiinnostamaan ja kovasti poika yrittääki laittaa sukkia/housuja jalkaan, tosin vielä onnistumatta. Tutti ollaan jätetty pois, taitaa pian tulla 3 viikkoa, kun jätettiin eikä oo kaivannu koko tuttia. Kivuttomasti meni luopuminen.
Sanoja, joita tullee; kenkä, kengät, mummo, äijä, emmi, anna, anni, hei, rekka-auto, uhma (muhma), pehmolelu (mehmo).. Ja ensimmäinen lause; heippa äiti! Ihana kuulla tuo joka aamu, kun jätän pojan hoitoon.
Mulla on vielä kuukausi perhepäivähoitajan pestiä jäljellä. Sen jälkeen siirryn näillä näkymin jälleen hotellille töihin. Ellei sitten päivähoitopuolella oo sijaisuuksia kesäksi. En halua stressata vielä kesästä, enkä varsinkaan kesän työhommista. Kuitenkin aina jotaki on, vaikkei oman alan töitä saisikaan. Ja kyllä kesällä ois tarkotus viettää myös Rasmuksen kanssa enemmän aikaa, sillä nyt tämä kevät on menny niin että oon tehny melkein joka viikko 6 päivää töitä ja viettäny vaan yhen vapaapäivän. Välillä harmittaa oikein, kun on niin paljon töitä ollu, mutta tammikuussa otetaankin sitten ilo irti, kun matkataan jäbän kanssa Teneriffalle kaheksi viikoksi lomalle!
Rasmuksella on alkanu kiinnostamaan kengät, monena aamuna on ollu kengät jalassa heti herätessä (omat kengät on menny jopa oikeisiin jalkoihin) ja kengät jalassa onkin pitäny kävellä kotia ympäri. Myös pukeminen on alkanu kiinnostamaan ja kovasti poika yrittääki laittaa sukkia/housuja jalkaan, tosin vielä onnistumatta. Tutti ollaan jätetty pois, taitaa pian tulla 3 viikkoa, kun jätettiin eikä oo kaivannu koko tuttia. Kivuttomasti meni luopuminen.
Sanoja, joita tullee; kenkä, kengät, mummo, äijä, emmi, anna, anni, hei, rekka-auto, uhma (muhma), pehmolelu (mehmo).. Ja ensimmäinen lause; heippa äiti! Ihana kuulla tuo joka aamu, kun jätän pojan hoitoon.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Uusi työ
Vihdoin ja viimein sain oman alan töitä! 1. helmikuuta alotin yhdessä perheessä perhepäivähoitajana. Perheessä on yhteensä 5 lasta, joista 3 on kokopäiväsesti hoidettavia ja yks puolipäivähoitolainen. Ensimmäiset kolme päivää meni ihan mukavasti, pieniä koettelmuksia lukuunottamatta. Ymmärrän hyvin, että 5 vuotiaalla on hankala ymmärtää, ettei äiti ole koko aikaa hoitamassa ja minulla on eri säännöt, kuin lapsen äidillä. Kerkesin siis nähä itkupotkuraivari-kohtauksen ja mua yritettiin purra säärestä. Lisäksi olen tyhmä ja huijaan. Muuten siis kolme ensimmäistä päivää meni todella hyvin. Kahtena päivänä päästiin ulkoilemaan hetkeksi, mutta perjantaina oli niin kova pakkanen, että ulos ei päästy. Lapset kävi hieman ylikierroksilla.
Lasten äiti ei ollu kovin yllättyny tämän 5 vuotiaan käytöksestä, kun juteltiin asiasta. Muutenkin tälle lapselle saa olla todella jämäkkä, nätisti puhuminen ei mee perille. Mutta ehkäpä se tästä, kun pääsee kunnolla vauhtiin töiden kanssa ja pakkanen laskisi sen verran, että pääsee jälleen ulkoilemaan ja kerhoihin.
Illat töiden jälkeen oon pyhittäny Rasmukselle. Kärsin ensimmäisenä päivänä huonosta omasta tunnosta, kun hoidin toisen lapsia ja oma lapsi oli sillä aikaa tarhassa. Kylläpä sitä osaa arvostaa enemmän omaa lasta ja lapsen kanssa touhuamista ja leikkimistä.
Lasten äiti ei ollu kovin yllättyny tämän 5 vuotiaan käytöksestä, kun juteltiin asiasta. Muutenkin tälle lapselle saa olla todella jämäkkä, nätisti puhuminen ei mee perille. Mutta ehkäpä se tästä, kun pääsee kunnolla vauhtiin töiden kanssa ja pakkanen laskisi sen verran, että pääsee jälleen ulkoilemaan ja kerhoihin.
Illat töiden jälkeen oon pyhittäny Rasmukselle. Kärsin ensimmäisenä päivänä huonosta omasta tunnosta, kun hoidin toisen lapsia ja oma lapsi oli sillä aikaa tarhassa. Kylläpä sitä osaa arvostaa enemmän omaa lasta ja lapsen kanssa touhuamista ja leikkimistä.
perjantai 27. tammikuuta 2012
Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa
perjantai 20. tammikuuta 2012
Luulin jo helpottaneen..
..mutta ei vielä olekaan täysin helpottanut ennen joulua tehty raskaudenkeskeytys. Eikä asiaa helpottanu yhtään, kun Facebookissa kaverin seinällä oli tämmöinen teksti;
"Abortti
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omalle seinällesi."
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omalle seinällesi."
Itkien luin loppuun tekstin ja hirveä syyllisyys tuli jälleen. Mietin vain sitä pientä enkelivauvaa, joka olisi syntynyt kesäkuussa, mutta nyt sitä ei enään ole. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Ehkä en asiaa ole tarpeeksi sittenkään käsitellyt, vaikka luulin niin. Ehkä tämä tuska&syyllisyys vielä joskus helpottaa, ehkä..?
tiistai 17. tammikuuta 2012
1,5v neuvola
Eilen käytiin jälleen kerran uudessa neuvolassa.. (jokoha ois pysyvä neuvola joksiki aikaa..?). Onneksi Rasmus ei paljoa ujostele. Heti oli lelujen kimpussa ja näytti melkein kaikki kommervenkit, mitkä osaa. Oven aukasusta lähtien.. Mutta silti punnitseminen alko itkettämään, hih! Lääkärin luota löyty sitten kaikkea mielenkiintosta.. Mm. Gynen pöytä sai kyytiä (nappuloita painelemalla ylös ja alas..), palikat lensi lattialle ja pallokin myös. Lääkärin tarkastuksen jälkeen totes täti, että terve poika on! Samalla myös tarkistettiin korvat, neki oli puhtaat. Ei nyt tarvi ennää erikseen tilata aikaa korvakontrolliin, onneks.
Näin poika kasvaa, suluissa aiemmat mitat;
Paino; 11,6kg (10,3kg)
Pituus; 84,7cm (76,5cm)
Päänympärys; 49,2cm (47,6cm)
"Reipas, tasaisesti kasvava poika. Sanoja tulee, ymmärrystä on. Liikkuminen varmaa. Korvat terveet. Kaikki kunnossa"
Kesällä neuvolassa meinattiin, että pää olis kasvanu liian vähän, joten sen asian otin puheeksi ja terkka heti, että pieni notkahus on tullu, mutta ei mitään hälyyttävää. Ei siis huolta, että pää kasvais liian hitaasti tms. Helpotti kummasti tämä tieto.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Päiväkodissa tahriintuneet vaatteet
Oon tässä miettiny tän alkuviikon, et onko tosiaan niin, ettei päiväkodin työntekijöillä tarvihe tai oo velvollisuus mainita lapsen likaisista vaatteista? Mun mielestä, asiasta pitäis mainita. Niissä päiväkodeissa, joissa ite oon ollu töissä on työntekijät maininnu vanhemmille JOS on tullu likapyykkiä. Miten lie muissa päiväkodeissa, kokemuksia?
Kyllä alko maanantaina kyrsimään löytää kaks likavaatepussia Rasmuksen lokerosta, jotka on ollu siellä varmaan.... 3 viikkoa, eli joulun yli! Ei siinä, jos ne pussit OLIS ollu eteisen lokerossa, mutta kun ne oli osaston lokerossa toisessa kerroksessa. Oisko mun pitäny leikkiä ajatustenlukijaa? Kun ei mulla oo käyny mielessä käyä joka päivä tarkistaan osaston lokeroa, kun oon pojan hakenu hoidosta. Ylleensä Rasus on jo ulkona, kun meen hakemaan poikaa kotia, joten käyn tarkistamassa yleensä vaan eteisen lokeron, mutta en osaston. Eikä luulis olevan iso homma tuua pyykkipusseja eteiseen? Nimet oli kuitenkin pusseissa, ei olis voinu ees erehtyä. Asiasta kuitenkin ajattelin kysästä päiväkodin johtajalta, mikä heillä on tyyli tällaisissa asioissa.
Ja toinen, mikä kans alko ihmetyttämään oli se, että kun ennen joulua olivat päiväkodissa askarrelleet joulujuttuja, niin nekin oli laitettu osaston lokeroon. Nekin löysin vasta maanantaina! Tässä kävi myös niin, kun nuitten pyykkien kanssa..
Välillä en oikeesti ymmärrä tuota päiväkodin toimintaa. Toki ymmärrän, että lapsia on paljon ko. ryhmässä. Ei toki aina voi kaikkea muistaakkaa sanoa, mutta kun nuiden pyykkien kanssa on käyny jo usiammin näin. Saanu sitten kotona ihmetellä, kun on eri housut jalassa, tai pelkät sukkahousut kun kottiin pääsee..
tiistai 3. tammikuuta 2012
Kukko
Eilen jäbän kanssa eläinkirjaa katsellessa päätin, että opetellaanpa uus sana poitsun kanssa. Siinä sivuja ja eläimiä katottaessa mietin, mikä olis helppo. Vastaan tuli kukon kuva, joten alettiin opetella kukko-sanaa. Ensin tuli; kakka, kokko, kokku... ja kukko! Oli jotenkin niin ihanan kuulosta, kun oikia sana vihdoin tuli ja sitä hoettiin sitten usiamman kerran, ettei se heti unohtuis ja katottiin tätä kukon kuvaa.
Tännään kun käytiin jäbän kanssa mummun luona ja sieltä lähtiessä kuulu takapenkiltä "kukkokukkokukkokukko..." Kyllä hymmyilytti ja alko naurattamaan. Ihana lapsi, kun harjottelee itekseen uusia sanoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)