Tässääpä ollaan ihan oikiasti väännetty isä-ihmisen ja Rasmuksen tapaamisia kohta jo KAKSI vuotta, eikä sopua tunnu löytyvän ollenkaan. Välillä isä-ihmistä kiinnostaa poika ja on aktiivisesti yhteydessä poikaansa puhelimen välityksellä, sekä tapaamisilla ja sitten on kausia, jolloin saattaa hyvinkin mennä kuukausi-kaks, ettei isä-ihmisestä kuulu mitään.
Huhtikuussa kävin nykyisen asuinpaikkakuntani lastenvalvojalla tekemässä tapaamissopimus ehdotelman, joka lähti isä-ihmisen kotikaupunkiin. Ehdotimme yhdessä lastenvalvojan kanssa, että R:n isä kävisi tapaamassa poikaansa säännöllisesti meidän kodissamme niin kauan kunnes poika täyttää 3 vuotta. Sillä tilanne on nyt se, että välimatkaa pojan ja isän välillä on 200km, eikä poika siis todellakaan näe isäänsä usein, eikä välttämättä enään tunnista isän kotia toiseksi kodikseen. Noh, tämä ehdotushan ei sopinut isä-ihmiselle.
Viikko sitten isä-ihminen kertoi, että hän oli jättänyt nyt (entinen sopimus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, eikä se ikinä palautunut takaisin pojan asioita hoitavalle lastenvalvojalle) uuden ehdotuksen, jossa poika menisi isänsä kanssa yhdeksi viikonlopuksi pojan sedän luokse ja toisena isäviikonloppuna poika matkaisi juurikin tuonne 200km:n päähän. Tämä kuulosti korviini aivan kauhealta ehdotelmalta! Minua hirvittää tuo, että aina isäviikonloppuina poikaa riepotellaan paikasta toiseen. En siis aio hyväksyä tällaista, kunhan meidän lastenvalvojamme soittaa asiasta.
Ehkä meidän täytyy meidän asuinpaikkakunnallemme varata yhteinen aika lastenvalvojalle, jonne siis isä-ihminenkin saapuisi, jos saataisiin jokin ratkaisu.. tai sitten ei. Aika näyttää, mutta olisi mukava viimein päästä sopuun näissäkin tapaamisissa.
*****
Kaiken tämän episodin keskellä isä-ihmine on siis käynyt aina silloin tällöin tapaamassa poikaansa ja ottanut häntä päiväksi, jotta voisi viettää laatuaikaa lapsensa kanssa, mutta viimeksi tapahtui;
Isä-ihminen tuli hakemaan Rasmuksen puolituntia sovitusta (sovittiin, että hakee pojan klo 10). No, viimeinkin kun hän tuli hakemaan poikaa oli isä-ihminen hirveän kireä ja töykeä minua kohtaan. Rasmus kuitenkin lähti ihan mielellään isänsä kanssa. Päivä oli sujunut mukavasti pojalla isänsä kanssa, olivat käyneet HopLopissa ja paloasemalla (oli ollut joku tapahtuma), mutta sitten sain n. klo 15.15 viestin jossa oli kysymys; "ootko kotona?" Olin vähän hämilläni ja vastasin lyhyesti että olen ja kysyin, miksi isä-ihminen minulta sellaista kysyy ja sain vastauksen; "ajattelin tuoda Rasmuksen kotiin, kun ei me keritä enään käynään M:lla.." Olin aivan huulipyöreänä kotona viestistä ja vastasin nopean 'ok'-viestin. Noh, kellohan oli puoli neljä kun sain pojan kotiin, vaikka oltiin sovittu että pojan täytyy olla viimeistään klo 17 kotona syömässä. Minullehan toki kävi, kun poika tuli aiemmin kotiin.
Hieman sen jälkeen, kun poika kotiutui alkoin isä-ihmiseltä tulla kiivaita viestejä, kuinka aika oli liian lyhyt olla pojan kanssa, eikä kerinnyt tekemään kaikkea mitä oli suunnitellut.. Niin, siis OIKEASTI onko 6,5h lyhyt aika? Mahdollisuus olisi ollut olla pojan kanssa 7h, mutta isä-ihminen haki pojan MYÖHÄSSÄ ja toi pojan kotiin 1,5h ennen sovittua aikaa. Miten toinen viitsii vielä valittaa kun aika on lyhyt? Tuossakin 1,5h:ssa olisi kerinnyt tekemään vaikka ja mitä, JOS olisi halunnut ja viitsinyt. Ja nyt minusta koitetaan tehdä koko aikaa pahaa ihmistä, kun en anna isän tavata lastaan. Nimenomaan olen aina halunnut että pojalla on isä, joka olisi hänen elämässään vaikka välimatka onkin pitkä.
Nyt isä-ihminen painostaa minua koko ajan, että hänen on saatava poika viikonlopuiksi tai muuten tästä asiasta tehdään isompi (= uhkaillu mua lakimiehillä).
Mua jotenkin kaiken viimeaikaisten tapahtumien jälkeen arveluttaa antaa poikaa viikonlopuksi isälleen, kun tuntuu ettei hän oikeasti jaksanut viime viikonloppuna olla sitä 6,5h:a poikansa kanssa. Joten, miten hän jaksaisi olla kokonaisen yön pojan kanssa?
Tämä nyt on varmasti tällainen sekava kirjoitus, kun teksti vain ryöppysi sisältäni. Helpottaa aina purkaa kirjoittamalla ja puhumalla.
