Rasmus 1v.

Eilen täytti jäbä vuoden! Voi kuinka aika on menny nopiaan. Meillä ei eilen vielä mittää juhlia ollu, kun synttärit pidetään lauantaina. Mua harmittaa vaan, kun Tanen puoleinen suku ei oo tulossa. Juhlat pidetään siis meidän uudessa kodissa. 

Rv 36+1.

Viimenen kunnollinen masukuva jäi viikolta 36+1. Rasmus synty viikolla 37+5. Laitokselle päädyin rv 37+3, sillä lapsivedet alko lorahtelemaan. Olin kummissani, sillä supistuksista ei ollu tietoakaan. Oli vaan niin hölmöä, kun koko ajan oli semmonen tunne, kun pissattais ja koitti piättää, mutta ei. Lorahteli vaan. Taisin synnärin lattiat pestä muutamaan otteeseen lapsivedellä. ;)

Rasmus reilun tunnin ikäsenä.

Muistan tuon päivän, kun eilisen. Istuin sairaalassa omalla sängyllä ja katselin tuota pientä nyyttiä ja olin haltioissani. En vielä voinu ymmärtää, että olin äiti. Rakkaus pientä nyyttiä kohtaan kasvoi tunti tunnilta ja päivä päivältä. Tuntu välillä oikein pahalta antaa sairaalassa nyytti hoitajille, kun he kävi ottamassa mittoja jotta saisin syötyä kunnolla ruokani. Muistan kuinka onnellisia Tanen kanssa oltiin, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Häkeltyny hoitaja toi meille limsapullon, jotta saataisiin energiaa ennen kun Tane joutuisi jättämään nyytin ja minut sairaalaan. Muistan, kuinka uupunut mutta onnellinen olin. Takana oli pitkä päivä. Synnytys oli kestäny reilu 9h, eikä puudutukset viimesten tuntien aikana auttanu yhtään. Lopulta 6min ponnistuksen jälkeen meidät palkittiin pienellä pojalla, jolla painoa oli 3390g & pituutta 49,5cm. 

Ensimmäinen kokonainen päivä kotona. Rasmus oli niin pieni ja ihmeellinen, joten häntä ei malttanu laskea omaan sänkyynsä. Oli niin ihanaa pidellä sylissä tuota pientä kääröä, joka tuhisi vain. Sirukin otti pienen vauvan heti hyvin vastaan ja kävi aina tarkistamassa, onko vauva tallessa ja nuuhkutteli pientä ihmettä.

Ensimmäinen päivä kotona ja jäbä pääsi het kehtoon nukkumaan isin ja äidin "silmien" alle. Tyytyväisenä poika nukku keskellä "hälinää" olohuoneessa. Ensimmäiset päivät kotona meni pojan sängyn vieressä ravatessa tarkistamassa, onko poika vielä hengissä. Niin hiljainen ja tyytyväinen vauva hän oli. <3

Ja tässä tämä pieni ja ihana poika on. <3 Viikko sitte otettu kuva. Ilonen ja tyytyväinen pieni poika, oikea hurmuri isoine silmineen. Äitin kultarakas.

Syvä huokaus

Luulin jo, että pystytään Tanen kanssa sopimaan Rasmuksen näkemisistä, ilman mittää suurempaa draamaa... mutta ei! Että mua osaaki ärsyttää, että mulle ILMOTETAAN vasta edellisenä päivänä, et toisella on joku meno johon ei voi (ei halua) ottaa poikaa mukkaan! Ite kun on kerinny suunnitella jo "vapaan" ohjelmaa, niin kukas muukaan siinä joustaa, kun minä! Huoh! 

Eilen jälleen vein Rasmuksen isälleen. Lähettiin pojan kanssa jo hyvissä ajoin aamusta liikkeelle, sillä mun oli tarkotus nähä entistä opiskelukaveria samalla kaupungissa. Oltiin n. 20km:n päästä Tanen kotia, kun soitin että ottaako hän pojan nyt vai oman menonsa jälkeen.. Noo, pitkin hampain tuli et hän haluaa käyä rauhassa pankissa ja sit ilmottaa, ko on kaupungista lähössä. Okei, kyllä siis ymmärrän et pankkiasiat yms. on helpompi hoitaa ilman poikaa, mutta.. kuitenki poika viihtyy rattaissa ja olis ollu helppo ottaa mukaan.Välillä musta vaan tuntuu, että poika on niin vastenmielinen ottaa mihinkään mukkaan..

Kun vihdoin ja viimein sain Rasmuksen isälleen, oli hän jotenkin nyreän olonen. Mietin ensin, että mikäs nyt mättää, kunnes hää tokas yhtäkkiä "onnea uuteen parisuhteeseen". Kyllä loksahti suu ammolleen.. Aika nopsaan selvis syykin, mistä Tane oli saanu tietää. Mutta mikäs siinä, mulla kuitenkin elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja jos löytää rinnalleen jonkun, niin siinä ei luulis olevan mitään väärää? Mut kuinka kauan ihmiset jaksaa olla katkeria menneistä? 

Kaiken huippu oli kyllä eilen, kun ennen lähtöä Tane totes "mää tuon Rasmuksen huomenna aamupäivällä takasin". Siis oikiasti, jos isällä on VAPAApäivä, niin luulis että sen haluaa viettää oman pojan kanssa? Kun tätä välimatkaa tässä kuitenkin on 60km, niin ei sitä ihan huvikseen viittis ajella. Ite ainaki oletan, et kun kerrankin on toisella vapaata, niin sit ollaan pojankin kanssa, kun sitä ei nää niin usein kun halutaan. Mut minkäs minä sille voin, jos ei halua, niin ei halua. Totesin vaan ennen lähtöä, että kunhan poika tullee ennen ilta kahdeksaa takasin, niin oon tyytyväinen. Nyt sitten jännätään, tulleeko poika nyt aamupäivästä vai iltapäivällä..  

Ruokailu

Meillä on pitkään 'harrastettu' sormiruokailua, mutta myös oon antanu jäbälle sosetta, kunnes.. Noin kuukausi sitten alko soseet tökkimään. Jäbä käänsi päätä puolelta toiselle, eikä meinannu suutaan avata. Monta kertaa sain höynäytettyä pojan, mutta poikapa oppi siihen. Päätin jättää soseet pois, kun ruoka menee paremmin alas kun jäbä saa ite syyä. Aamupuro meni vielä n. kaks viikkoa sitten, mutta siihenkin tuli stoppi viikko sitten. Alko turhauttamaan, kun viimesenä aamuna jollon puuroa tein, jäbä söi vaan kolme teelusikallista ja se loppu siihen. Nyt viikon verran jäbä on syöny aamusin mm. muroja (ei lisäaineita, ei sokeria), leipää (ei lisäaineita, vähän suolaa) & hedelmiä. Jogurttia (turkkilaista) kokeilin marjojen kanssa, mutta se ei vielä aivan uponnu.. Kananmunaa myös koitin antaa, mut ei sekään passannu. Jos jotai vinkkejä löytyy, mitä vois vielä antaa, niin kertokaa ihmeessä! :)

Ylpeänä voin ilmoittaa, että VHH:lla on tähän mennessä lähteny -12,9kg. :) Vielä nuo loputki raskauskilot lähtee ja kroppa kiinteytyy..

Uuden alku

Ollaan jäbän kanssa asuttu uudessa kodissa jo kuukausi. Ollaan tykätty. Pojalle on iso piha, missä touhuta (pihaan on jäbä päässy jo tutustumaan). Ja ennen kaikkea talo, jossa asustellaan on rauhallisella alueella (vaikka tämä kaupunginosa on muuten maineeltaan huono). Koiran kanssa on helppo liikkua, lenkkipolkuja mennee ympäriinsä, eikä tarvihe välttämättä samaa tuttua reittiä kulkea, tykkään! :) Naapurit on myös kivoja, osa on eläkeläisiä ja osa työssäkäyviä, mutta ovat ihan hullaantuneita jäbästä. On tarjottu jopa lastenhoitoapua, jos sattuu tulemaan yhtäkkiä yllättävä meno. 

Rasmus kahto, kun äiti haravoi ja samalla
maisteli hieman lehtiä ja havuja..

Reilun kolmen viikon päästä jäbä täyttää jo vuoden! Näillä näkymin pojalla on kahdet 1-vuotis synttärit, kun Tanen suku ei kuulemma jaksa ajaa n. 60km:a tänne synttäreille. Tekosyitä, tekosyitä.. Mutta, mullehan nyt on se ja sama, kuinka monet synttärit pojalla on, kunhan ees yhdet pidän. Ja jos ei passaa tulla synttäreille tänne, niin ei toki mikään pakko oo. Äh, kyllä on niin välillä lapsellista vääntää Tanen kanssa kättä näistä asioista.. Ehkäpä ajan kanssa kaikki helpottaa? Jäbä on nähny isäänsä nyt aina kun Tanelle on sopinu. Välillä itestä on vaan tuntunu, että työt ym. menee pojan edelle. Harmittaa Rasmuksen puolesta, vaikka ei se vielä ihan kaikkea ymmärräkään. 

Hmm.. Tulipas vähän sekava päivitys, kun jäbä hääräilee tossa ympärillä.. Koitan seuraavaan päivitykseen skarpata ja kertoilla ihan asiaa.. ;) Tähän perään nyt ei viiti enää alkaa "höpöttään" ruokailuista yms. :D

Operaatio raskauskilot

Syksyllä epäonnistuneen painonpudotuksen jälkeen päätin, että uuden vuoden jälkeen tehdään elämäntapamuutos ja alotettiin Tanen kanssa vähähiilihydraattinen ruokavalio. VHH:ta ollaan noudatettu siitä asti aika tiiviisti. Välillä on toki tullu pieniä repsahduksia, kun on ollut ristiäisiä yms. juhlia ja kyläilyjä.

Ruokavalion muutoksen lisäksi oon harrastanu aika paljon liikuntaa. Kävin kuntonyrkkeilyssä (joka loppu tältä keväältä jo), zumbassa oon käyny syksystä asti ja vähintään tunnin vaunulenkkejä oon tehny 5-6 kertaa viikossa.

Tänä aamuna, ruokavalion muutoksesta on 3kk (ja pari päivää päälle). Paino on tippunu tähän mennessä jo 6,5kg, joka on aika hyvä tulos, vaikka kaiken pitäis tapahtua just heti! ;) Olo on niin ihanan kevyt ja energinen. Farkut jotka ostin risteilylle roikkuu rumasti jalassa, joten kunhan ensimmäiseen tavotteeseen (-10kg) on päästy, täytyy lähteä ostamaan uudet farkut. 

Ihan hyvällä mallilla ollaan ja kesän rantakuntoa lähestyen.. Jos ei tänä kesänä päästä ihan tavotteeseen, niin ainakin ens kesään mennessä! ;) En kuitenkaan ala stressaamaan kiloista, hiljaa hyvä tulee. 

Jäbän opit ja taidot

Äitiyslomani loppu 2.4, joten nyt ollaan kotihoidontuella.. Eipäs tuo iso raha oo, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Pitäisi työkkärissä käyä ilmottautumassa heti, kun on kaupunkiin asiaa enemmän. Tai itseasiassa.. Voihan sitä netissäkin näköjään ilmottautua. Ja käydä vähän myöhemmin ilmottautumassa henk.kohtasesti. Mitähän mun piti vielä muistaa? 

Kuten edellisessä postauksessa mainistin, meillä on opittu hirmusesti uusia asioita! Nyt tiivistelen jäbän uusia taitoja ja kaikkea muutakin..

* Ryömimään takaperin opittiin n. 8kk:n iässä, eteenpäin omalla hienolla tyylillä jäbä meni n. 9kk:n iässä.

* Istumaan jäbä oppi nousemaan 9kk:n iässä.

* Konttausasentoon opittiin myös nousemaan 9kk:n iässä ->Tänään jäbä konttasi ensimmäistä kertaa 'kunnolla'.

* Tukea vasten on opittu nousemaan 9,5kk:n iässä. (Ei kuitenkaan vielä seisaaltaan nousta tukea vasten).

* Jäbällä on suussa jo kahdeksan pientä hammasta. (Saapa nähä onko vuoden iässä jo kaikki hampaat puhjennu. Itsellä kuulemma on ollu jo 11kk:n iässä lähes kaikki hampaat).

* Jäbä ei vierasta ollenkaan. En tiijä tuleeko vierastus vielä vai onko oikiasti niin, että ei vierasta laisinkaan.

* Jäbä oli ensimmäistä kertaa viikonloppureissussa isänsä kanssa kahdestaan n. kolme viikkoa sitten. Hienosti oli reissu menny. (Oli vaikeaa olla erossa pojasta 2 yötä..)

* Kameraa ei katsota enään silmät suurena, vaan virnistellään salamavalolle. 

Kyllä tästä äitiydestä vaan nauttii päivä päivältä enemmän! <3 Ihanaa touhuta jäbän kanssa kotona.

Ensimmäistä kertaa jäbä nousi ite istumaan. 9kk

Jäbä virnistelee kameralle. 9kk

Uutta vaihetta elämään

Pienoisen tauon jälkeen kaivan motivaatiota kirjottamiseen..

Parisuhdekiemuroissa ollaan menty ylä- ja alamäkeä. Enemmän sitä alamäkeä. Joten ollaan tultu siihen pisteeseen, että on aikalisän paikka..

Molemmat meistä on tehny virheitä, en halua alkaa toista syyttämään kaikesta, sillä kaikkeen tähän mitä ollaan koettu tarvitaan aina kaksi. Ja pojan parasta koko ajan miettien. Hän on kärsiny meidän kränäämisestä jo ihan tarpeeksi.

Yhteisymmärryksessä päätettiin, että minä muutan pojan kanssa muualle joksikin aikaa (ellen lopullisesti). Kuitenkin toiselle paikkakunnalle tieni vie, mutta sen verran lähelle kuitenkin että Tane voi niin usein nähä poikaansa, kun vain pystyy töiltänsä. Missään tapauksessa en halua estää Tanelta poikansa näkemistä, vaan haluan että hän on pojan elämässä niin paljon, kuin se on hänelle mahdollista.

Viikkojen ahdistus on helpottamassa. Minusta on hienoa se, kuinka ollaan voitu sovussa päättää asioista, vaikka se aluksi olikin vaikeaa ja teeskentelyä. Ei tämä aika helppoa tuu olemaan, mutta jospa tästä selvittäisiin. Molemmat saahaan omaa tilaa miettiä, mitä elämältä halutaan.

Parivaljakkoni mun <3

Näinä vaikeina aikoina pienen poikani hymy ja nauru on pitänyt mut järjissäni.

Kunhan tästä kaikesta hieman tokenen, päivittelen paremmin pojan kuulumisia. Meillä on hirmusesti opittu kaikkea uutta ja poikahan täytti tänään 9kk.