Sateinen sunnuntai

Kyllä tämä suomen kesä on sitten niin ihana ja arvaamaton. Lähettiin Rasmuksen kanssa käymään kävellen isomummun luona kahvilla - paistoi aurinko ja oli lämmintä. Kun lähdimme pojan ja isomummun kanssa lähikauppaan ostamaan loput leipomistarvikkeista, alkoi kuurosta satamaan vettä. Ensin sato vähän ja kun kotiin oltiin kävelemässä, sade ylty ja kastuttii aivan läpimäriksi. Mutta, kesä kuivaa minkä kastelee vai miten se meni? ;) 

Saatiin tehtyä pullataikina ja niistä tehtiin mustikkapiiraita. Rasmus oli innoissaan mukana sekoittelemassa, ennää ei poikaa ite pullien pyörittäminen kiinnostanu, vaan paistaminen ja maistaminen.

 

Herkkua söi poika koko naamalla ja kädellä. Ihanan sotkeva mustikka.

Tässä lopputulos leipomuksista. Jotenki tuntuu ettei tuo uuni oo oikein kunnossa, eivät saaneet väriä vaikka oli reilusti "yliaikaa" paistumassa.

Iltaa kohden sade lakkasi onneksi, joten päästiin vielä iltalenkille koiran kanssa. Käytiin hiljasemmilla teillä, jotta koira pääsi juoksentelmaan vapaana ja Rasmus sai myös rauhassa pyöräillä. Rakkaus omaa Saksanpaimenkoiraa kohtaan kasvaa yhä vaan edelleen. On ne pojan kanssa semmonen parivaljakko, ettei toista oo. Kun Rasmus pyöräili koiran mielestä liian kaukana minusta, otti koira heti juoksun ja juoksi Rasmuksen luo ja pyöri muutaman kerran pojan ympäri, jonka jälkeen kävi minun luona ja takas juoksi pojan luo. Pari kertaa Rasmus ohjas pyörän myös ojaan ja taas koira oli hengessä mukana ja ojassa! =D Kyllä hymyilytti. 

Huomenna alkaa päiväkotien viimeinen päivystysviikko, viimein. Kyllä on menny 4 viikkoa kuitenki aika nopiaan. Voi olla toisaalta haikea perjantai, kun tässä päivystyksen aikana on tutustunu mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa tätä työtä ollaan tehty yhessä.

Meidän "vauva", Siperianhusky - Sepe.