Viimeinen vauvavuosi lopuillaan

 Tänään pyörähti käyntiin vauvavuoden viimeinen kuukausi. Hurjaa ajatella, miten vuosi on taas vierähtäny. Ja hei, voisin sanoa puolisolleni "we did it!" Eihän tämä vuosi helppo ole ollut, sillä meidän prinsessamme on sellainen aika vaativa tapaus. Tai sitten me olemme hänet opettaneet sellaiseksi. Vaikka vauva on vaativa, on tämä ollut sen arvoista. Näin +30 vuotiaana osaa ottaa rennosti ja elää hetkessä ilman sen suurempia suunnitelmia. Olen todellakin nauttinut tästä vuodesta, sillä se tulee näillä näkymin olemaan viimeinen laatuaan. Vielä en ole saanut puolisoani puhuttua ympäri vielä yhteen vauveliin. 

                Kiipeily on aika in! Joka paikkaan 

                täytyy päästä ja kiivetä. 

            Uunin alapuolella oleva laatikko ei saa 

            hetkeäkään olla rauhassa, kun neiti on 

            hoksannut, miten kiva leikkipaikka se on! 

            Sit on vähän kiva kokeilla nappuloita. 

Voin olla ylpeä itsestäni, että tämän vauvavuoden aikana parisuhteeni on pysynyt, vaikka onhan tässä ollutkin kaikenlaista. Kahden eri kulttuurin välinen suhde ja siihen vielä molemmilla omat tavat hoitaa vanhemmuutta. En siis ole puuttunut mieheni tapaan toimia, hän on välillä kommentoinut neljännen lapsen kokemuksella (minullehan meidän yhteinen lapsi on kolmas). Nämäkin kommentit toki olen ohittanut tai kuitannut naurahduksella. 

Se, miksi olen erityisen ylpeä itsestäni ja siitä, ettei parisuhteeni kariutunut vauvavuonna on se, että ensimmäisen lapsen kohdalla, jolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä emme osanneet esikoisen isän kanssa hoitaa omaa parisuhdettamme. Sen vuoksi meille kävi, kuten kävi. Lopulta kävi kuitenkin ihan hyvin. En istuisi tässä tätä kirjoittamassa ja muistelemassa, jos eläisimme esikoisen isän kanssa ydinperheenä. 

Nyt kun lähdin vauvavuosia vertailemaan, täytyy sekin mainita, että keskimmäisen vauvavuoden hoidin yksin. Olin toki parisuhteessa ja naimisissakin, mutta kuinkas yllättävää puolisoni ovat olleet kaikki ulkomaalaistaustaisia, joten elimme eri maissa. Keskimmäisen vauvavuoden aikana reissasin entisen mieheni kotimaassa aika paljon. 

Kaikki vauvavuodet ovat olleet todella erilaisia. Ei voi edes verrata keskenään. Kaikesta on selvitty ja voisinko sanoa, että nämä vuodet ovat kasvattaneet mua ihmisenä aika paljon. Enään ei mitkään pienet vastoinkäymiset stressaa tai hetkauta! Elämä, anna tulla mitä on tuloillaan, olen valmis!