Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että viime viikonloppuna annoin pojan hyvillä mielin isälleen! Eikä tarvinut stressata, miten poika pärjää. Jotenki (anteeksi kun näin asian ilmaisen) olin helpottunut kuullessanu isä-ihmisen eronneen uudesta naisestaan. Ja nyt viikonloppuna, kun poika oli isällään - oli isä-ihminen enemmän yhteistyökykyinen! Vau! Siis tuli viikonloppuna oma-aloitteisesti kommenttia kuinka poika koettelee ja on villinä ym. Olin helpottunu. Tämähä on merkki siitä, että poika alkaa luottamaan isäänsä. Ja kysy isä-ihminen jopa minulta lupaa lähteä pojan kanssa helmikuussa Helsinkiin kattomaan Disney on ice -showta. Joten ehkä tunnelin päässä on valoa ja nämä kuviot alkaa lähes kolmen vuoden jälkeen toimimaan? I hope so.
Tänään puhelimessa kiittelin viimeisestä viikonlopusta ja sanoin, että oli helpompi antaa nyt viimeksi poika. Oli isä-ihminen vähän ihmeissään mun kiittelyistä ennenkö selitin. Hän toki lupasi että asiat jatkuu näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti