Oon ihan koukuttunu tuohon marjojen poimintaan! Tälle kesälle on tullu käytyä jo kolmesti poimimassa mustikoita metsässä ja kerran riipasin myös mustaherukoita mukaan. Rasmuski viihtyy hyvin metsässä ja koira tykkää juosta vapaana. Tuo marjan poiminta on tuommosta "aivot narikkaan"- puuhaa, jolla saa aika hyvin nollattua stressiä. Rauhottaa myös tuo hiljaisuus mikä tuolla metsässä on. Talvella on myös mukava syödä noita marjoja, kun tietää mistä ne on haettu. Ei tarvi kaupassa arpoa alkuperää, tai sitä pitääkö marjat kuumentaa ennen kun ne voi syödä.
Eilen käytiin taasen yks reissu marjastamassa. Lautalla Hailuotoon ja siellä vähän arvottin paikkaa, mihin mennä. Sitten vaan päätin ottaa "syrjäsen" tien ja sitä ajeltiin jonkin aikaa, kunnes alko näyttää siltä, että vois löytyä mustikkaa. Ja niinhän siellä oliki! Isoja, ku mitkä ja nopiasti täytty poimuri, jos toinenkin. Tällä kertaa tosin poika ei malttanu juoksennella metässä kaverina, kun mummoni ja siskoni oli mukana ja he jäivät auton lähelle..
 |
| Lauttaa odotellessa.. |
 |
| Lisää kuvateksti |
Ja toki ennen kotiinlähtöä täyty käyä paistamassa makkaraa, kun monta tuntia tuli metsässä vietettyä. Olihan se hyvää, tuo nuotiossa paistettu makkara pitkästä aikaa. Oli mukavan lämmin ilma, tarkeni istua nuotiolla, vaikka se oli saaren päässä, jossa tuulee kovasti. Vielä kesä ja aurinko lämmitti, tuulesta huolimatta. Vielä lissää tämmösiä kesäisiä päiviä, kiitos! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti