Mitä isä-ihmisen päässä liikkuu?

Viime aikoina oon "vääntäny kättä" pojan asioita hoidellessa. Huhtikuun lopussa kävin lastenvalvojalla, kun täytyi uusia tapaamissopimukset. Lastenvalvoja oli sitä mieltä, että kun matka Rasmuksella isälleen on 200km, niin olis hyvä että isänsä kävis meidän kotona tapaamassa lastaan säännöllisesti. Ite olin samanlaista sopimusta ajatellu ennen kun menin lastenvalvojalle. Sillä Rasmus ei oo paljoa ollu isällään, eikä hän välttämättä tunnista paikkaa ja en todellakaa halua että lasta aletaan heitteleen semmoseen paikkaan, jossa ei oo viettäny hirveesti aikaa. No, mutta.. Kun asioista halutaan tehä vaikeita, on nyt pojan isä alkanu lyömään kapuloita rattaisiin asian suhteen. Ei passaa, että tullee kattomaan poikaansa meille. Selityksiä löytyy; ei oo rahaa ajaa tuota väliä, missä oon yötä.. Ensinnäkin; Isä-ihminen tekkee päivätyötä, kokopäiväsesti (on siis  paremmalla palkalla kun minä). Ja toisekseen hänen veljensä asuu tuossa n. 30km:n päässä, niin ei luulis olevan hirveä asia viettää muutamaa viikonloppua veljensä luona ja ajaa päivittäin poikaansa kattomaan? Mutta, kun ei passaa tämäkään..

Tässä nyt parina viikonloppuna isä-ihmisellä on ollu loistava mahollisuus tulla kattomaan poikaa, mutta ei.
Kaikki kaverit, baarireissut, kavereiden muutot ym. on menny pojan eelle! Ja, kuten moni lähipiirissäni tietää, sanon mitä ajattelen, joten oon antanu isä-ihmiselle palautetta ja paljon! Jotenki en voi sietää sitä, että isä-ihminen lupaa tulla kattomaan poikaa, mutta sitten yllättäen hänellä on selitys jokaiseen asiaan ja myöhemmin kuulen kiertotieta tms. että hän on viilettänytki baarissa tai jossain muualla. Ei mulla mittää baarireissuja vastaan oo, mutta se, että hän mielummin käy kavereiden kanssa baarissa, entä hoitaa isä-poika suhdettaan, se mua ärsyttää! Tästäkin asiasta ollaan monet kerrat kiistelty puhelimessa. Ja aina kuitenkin jokasen kiistelyn ja väittelyn jälkeen on pokkaa kysyä; Millon Rasmus voi tulla tänne?Asiat aina kääntyy siis niin, että mun pitäis huolehtia siitä, että poika näkee isäänsä! Ja mun pitäis kuljettaa poika isälleen, hakea ym. Ei, ei ja vielä kerran ei. Mun velvollisuus ei oo huolehtia siitä, miten isä-poika suhde toimii ja voi. Isästä itsestään ja hänen omasta tahdostaan pitäis lähteä rakentamaan suhdetta poikaansa.

Kun sopimuksia isä-ihminen ei voi allekirjoittaa ja vaatii poikaansa sinne kyläilemään, olen alkanu kirjoittaa muistiin hänen viikonloppu menojaan (kyllä, viilaan pilkkua!). Tarpeen vaatiessa mulla on todistusaineistoa näyttää lastenvalvojalle, miksei isä-ihminen oo käyny poikaansa tapaamassa.

Milloinkaan en oo estäny isä-ihmistä tulemaan poikaansa tapaamaan. Haluaisin, että pojalla on elämässään isä, mutta jos isä ei ole kykeneväinen oma-aloitteisesti ottamaan yhteyttä ja tulemaan poikaa katsomaan, saa asia mun puolesta olla. Harmittaa vaan, niin paljon kun poika välillä puhuu isistä, mutta en tiijä, muistaako hän isästä mittää. Hyvä kun vielä tunnistaa valokuvasta. Kohta ei varmaan siitäkään. Eikä koko viikonloppuna oo puhunu ollenkaan isistä.

Ehkä joskus isä-ihminen tajuaa, mitä menettää? Tai sitten ei.