..mutta ei vielä olekaan täysin helpottanut ennen joulua tehty raskaudenkeskeytys. Eikä asiaa helpottanu yhtään, kun Facebookissa kaverin seinällä oli tämmöinen teksti;
"Abortti
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omalle seinällesi."
1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.
4. kuukausi
Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!
7. kuukausi
Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?
Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omalle seinällesi."
Itkien luin loppuun tekstin ja hirveä syyllisyys tuli jälleen. Mietin vain sitä pientä enkelivauvaa, joka olisi syntynyt kesäkuussa, mutta nyt sitä ei enään ole. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Ehkä en asiaa ole tarpeeksi sittenkään käsitellyt, vaikka luulin niin. Ehkä tämä tuska&syyllisyys vielä joskus helpottaa, ehkä..?
Minusta tuo teksti on kamalaa syyllistämistä ja suorastaan hölynpölyä. Mä en lue mitään noita "ketjuviestejä", koska niissä käsitellään yleensä eläimiin tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kamalia asioita ne on, kyllä vain, mutta mä en kaipaa niistä muistutusta joka päivä. Esim. abortin tekeminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Ei asiaa voi yksiselitteisesti vain kieltää. Tilanteita on niin monia.
VastaaPoistaVoihan olla, että sulla on asian käsittely jäänyt tekemättä tai sitten se on vielä vaiheessa. Toivottavasti sulla ois joku ihminen, jolle puhua tai sitten voisit kääntyä ammattiauttajan puoleen. Mistään pienestä asiasta kun ei ole kyse.
Tsemppiä sulle!
Harvemmin minäki nuita ketjuja luen, mutta tuo oli jotenkin semmonen, et tuli luettua..
VastaaPoistaOmasta mielestä oon tietyille ihmisille puhunu paljonkin asiasta, mutta näköjään vielä en kuitenkaan tarpeeksi. Kuitenkin aika iso päätös oli, eikä se helposti unohdu..
Ton asian käsittelyssä voi mennä vielä kauemmin, ku haluaisitkaan. Rohkeesti vaan puhumaan, vaikka tuntuis, et muilta tulee jo korvista ulos! Jokainen käsittelee asian omalla tavallaan, eikä sitä voi ennalta määritellä, millä tahdilla.
VastaaPoistaJaksamisia <3 ja soita jos siltä tuntuu!