torstai 2. kesäkuuta 2011

Syvä huokaus

Luulin jo, että pystytään Tanen kanssa sopimaan Rasmuksen näkemisistä, ilman mittää suurempaa draamaa... mutta ei! Että mua osaaki ärsyttää, että mulle ILMOTETAAN vasta edellisenä päivänä, et toisella on joku meno johon ei voi (ei halua) ottaa poikaa mukkaan! Ite kun on kerinny suunnitella jo "vapaan" ohjelmaa, niin kukas muukaan siinä joustaa, kun minä! Huoh! 

Eilen jälleen vein Rasmuksen isälleen. Lähettiin pojan kanssa jo hyvissä ajoin aamusta liikkeelle, sillä mun oli tarkotus nähä entistä opiskelukaveria samalla kaupungissa. Oltiin n. 20km:n päästä Tanen kotia, kun soitin että ottaako hän pojan nyt vai oman menonsa jälkeen.. Noo, pitkin hampain tuli et hän haluaa käyä rauhassa pankissa ja sit ilmottaa, ko on kaupungista lähössä. Okei, kyllä siis ymmärrän et pankkiasiat yms. on helpompi hoitaa ilman poikaa, mutta.. kuitenki poika viihtyy rattaissa ja olis ollu helppo ottaa mukaan.Välillä musta vaan tuntuu, että poika on niin vastenmielinen ottaa mihinkään mukkaan..

Kun vihdoin ja viimein sain Rasmuksen isälleen, oli hän jotenkin nyreän olonen. Mietin ensin, että mikäs nyt mättää, kunnes hää tokas yhtäkkiä "onnea uuteen parisuhteeseen". Kyllä loksahti suu ammolleen.. Aika nopsaan selvis syykin, mistä Tane oli saanu tietää. Mutta mikäs siinä, mulla kuitenkin elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja jos löytää rinnalleen jonkun, niin siinä ei luulis olevan mitään väärää? Mut kuinka kauan ihmiset jaksaa olla katkeria menneistä? 

Kaiken huippu oli kyllä eilen, kun ennen lähtöä Tane totes "mää tuon Rasmuksen huomenna aamupäivällä takasin". Siis oikiasti, jos isällä on VAPAApäivä, niin luulis että sen haluaa viettää oman pojan kanssa? Kun tätä välimatkaa tässä kuitenkin on 60km, niin ei sitä ihan huvikseen viittis ajella. Ite ainaki oletan, et kun kerrankin on toisella vapaata, niin sit ollaan pojankin kanssa, kun sitä ei nää niin usein kun halutaan. Mut minkäs minä sille voin, jos ei halua, niin ei halua. Totesin vaan ennen lähtöä, että kunhan poika tullee ennen ilta kahdeksaa takasin, niin oon tyytyväinen. Nyt sitten jännätään, tulleeko poika nyt aamupäivästä vai iltapäivällä..  

3 kommenttia:

  1. Voih, ikävä tilanne! Tsemppiä taas sinne ja jaksamista! :)

    VastaaPoista
  2. Tosi ikävä tilanne :(. Mutta jotkut vaan "tykkää" olla tahallaan hankalia, tosi ärsyttävää. Tai sitten ei tajuta, että siitä on toiselle vaivaa ja tuo stressiä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanat lukijat! :) Ollaan yritetty (tai siis minä oon yrittäny) päästä sopuun, jos poika olis säännöllisesti joka toinen viikonloppu isällään ja joka toinen mulla. Saa nähä, kuin käy. Jos tämä menetelmä ei onnistu, niin sit mulle riittää. Sit mennää vaikeamman kautta..

    VastaaPoista