Kyllä alko totaalisesti v*tuttamaan, kun sisko kerto, mitä suku on puhunu meistä ja vauvan hoitamisesta. Rasmus ei niiden mielestä saa tarpeeksi ruokaa, kun itkee niin paljon! Voi mitä sontaa on keksitty. Tietäsivät vaan, mitä teen päivisin kotona. Saattaa mennä monta tuntia, että makaan sohvalla imettämässä poikaa, jotta olis tyytyväinen. Etenkin kun on nuita kasvupyrähdys-päiviä.
Oon niiiin kurkkua myöten täynnä tuommosta selkäänpuukottamista yms. kun ei voi sanoa päin naamaa! Kyllä ollaan muka niin "höölinä" ja pietään yhteyttä yms. mutta heti kun on käyty kylässä ja pois lähetty, niin alkaa seläntakana puhuminen.
Oikiasti, mitä ihmiset VOI tietää mikä lapsella "on hätänä", kun ei itse ole lapsen äiti? Ja etenkään, kun ei nää lasta useasti. Kyllä itse oman poikani äitinä tiijän varsin hyvin, millon on nälkä, millon vääntää mahasta, millon on unista itkua jne. Pahin kaikista selkäänpuukottaja on oma täti. Joka työskentelee perheessä perhepäivähoitajana ja on luonteeltaan kaikkitietävä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta yllättäen on aina pätemässä, kuinka lasta hoidetaan "oikein". Aina kylässä ollessa "tunkeutuu" MUN 'reviirille' hoitamaan Rasmusta, sillä HÄN hoitaa sitä paremmin kun minä. Väkisin tullee semmonen olo, että hoidan Rasmusta väärin tms. vaikka ei se niin ole.
Se mua kans ärsyttää, että Rasmusta verrataan jatkuvasti toisen tätini poikaan, joka on melkein kuukauden vanhempi. Kun tämä tätin poika A osaa jo sitä ja tätä. Syö perunaa yms. A on tämän pph-tätin kummipoika ja niin täydellinen kun olla voi. Huoh. (itse olen aina ollut niitä "huonompia" veljen lapsia, toisen veljen lapset on niin täydellisiä).
Suku on pahin! Pakko vuodattaa, jotta oma olo helpottuisi vähän..
Ihan sairasta (jos niin voi sanoa), toinen on ihan vauva vielä ja jo verrataan. Muistan vaan kun mun sedän vaimo (kahden serkkuni äiti) vertas aina niiden kersoja meihin muihin ja kuinka ne osas jo tehdä sitä ja tätä jo jossain tietyssä iässä. Mun serkut oli tosi hiljasia kersana ja tuntu välillä ette ei ne oikein uskalla tehdä mitään. Nykyään molemmat on sit puheliaita kun on päässeet äidin helmoista pois, ei tosin oo nähty pitkään aikaan mutta kumminkin.
VastaaPoistaMutta siis tyyliin kuinka ne osas kävellä tai puhua jo jossain tietyssä iässä jne.. Noista mun serkuista toinen ei osannut uida (en tiedä osaako vieläkään) mutta eihän siitä olis tietenkään koskaan saanut mainita, koska ovathan heidän lapsensa silti parempia kuin muut. huoh...
Oikeesti ihmiset on erilaisia eikä tosiaan voi tietää jos näkee sen muutaman kerran vuodessa (tai tyyliin kerran) että miten sitä lasta hoidetaan. Tommonen vertaaminen on ihan älytöntä (varsinkin kun toinen on pari kuukautta vanha) ja muutenkin se että puhutaan paskaa selän takana eikä sanota päin naamaa asioita. Tommosista jutuista ei tosiaan pidä välittää mutta kyllähän niitä joskus jää miettimään. En vaan tajua mitä iloa toiset saa tommosesta mollaamisesta. Ihan kun se sais ne näyttämään paremmilta (ei tosiaan saa).
Voi sanoa nuin. Kun meidän suvussa meininki on aina ollu vertaamista, paskan puhumista yms. mitä nuo ihmiset voikaa keksiä. Joskus oon miettiny johtuuko kaikki paskan jauhaminen siitä, että MINÄ oon lähteny kotoa aikasin, mutta sitten taas tää täti, joka on kaiken pahan alku ja juuri on reilu 30-kymppinen ja assuu vielä äitinsä helmoissa! Ehkä siinä on kateuttaki, kun ite on itsenäinen ja ottanu elämän omiin käsiin. Toiselle taas äiti on hokenu "et pärjää maailmalla" ja kas kummaa ei täti uskaltanu mihinkään lähteä/muuttaa.
VastaaPoistaJa muutenki tuommonen piilovittuilu yms. aina kun näkee sukulaisia ärsyttää. Sitten kyllä kehataan käydessään olla passattavana, vaikka itellä on just pieni vauva ja kädet täynnä hommaa muutenki. Ei vaan voi ymmärtää. Onneksi asutaan "kaukana", nii ei oo joka hetki joku arvostelemassa.
Siis mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jonkun muun neuvot / vihjailut miten lasta pitäisi hoitaa. Meillä sanottiin/ihmeteltiin suoraan, että onkohan sun lapsi jäänyt nälkäiseksi, jos sattui muutaman kerran inahtamaan. Ihmiset miettivät, että riittääköhän mun maito jne.. No eiköhän se hemmetti riitä, jos lapsi kasvaa 200g per viikko, ARGHHH!!!
VastaaPoistaKoita kestää ja yritä päästää asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Te olette lapselle parhaimmat mitä hän voi ikinä saada!
Tsemppiä ja voimia!
(lumituuli.vuodatus.net)
Kiitos! Välillä tuo toisesta korvasta sisään, toisesta ulos on hankala toteuttaa. Kovasti kuitenki koitan olla välittämättä muitten kommenteista, toki tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää purkaantua.. :)
VastaaPoista