Kehto

Oon aina tykänny kehdoista ja sanonu haluavani sellaisen myös omalle lapselle. Pitkän etsinnän ja kyselemisen jälkeen ei semmosta perinteistä ja vanahaa kehtoa löytyny suvusta, joten päätin teettää sen tuttavallani. Kauaa ei tuttavallani mennyt, kun hän aloitti kehdon tekemisen. Saatiin avokin kanssa päättää, minkä värinen kehdosta tulee ja kuinka korkeat reunat yms. Olin positiivisesti yllättyny, että hän kysy meidän mielipiteitä paljon ja jos ei osattu sanoa heti, niin tuli suositus ja sitten päätettiin. (kaikki ei kysy, mitä toinen haluaa, vaikka toiselle tekeekin "työtä"). Kehdon valmistumisvaiheista tuli aika ajoin kuvia, mikä oli erittäin hyvä asia, sillä itseäni ainakin kiinnosti miltä kehto näyttää keskeneräisenä. Ja mikä olikaan lopputulos? Lopputulos oli erinomainen! Kehdosta tuli valkoinen (valkolakalla lakattu, jotta myös puunkuvio näkyis lakan alta) ja koristeeksi maalattu boordi. Eli tällainen: 

Hieman on heikko kuvanlaatu, sillä avokki otti lainaan mun digikameran kisareissulleen Vuokattiin, mutta kyllä tästä nyt ihan selvää saa, toivottavasti. :)

Alunperin ei pitäny vielä kehtoa kasata tähän kämppään, mutta kuinkas kävikään kun sai sen ison paketin haettua Matkahuollosta.. Vielä pitäsisi kehtoon löytää patja ja pieni tyyny. Peiton äitini aikoia neuloa, sillä kovasti on innoissaan masukista. Ja kun vielä ensimmäinen lapsenlapsi on kyseessä.